Valveen sanataidekoulu ylistää kirjoja ja lukemista – Oulu satsaa sanataidekasvatukseen

Sanataidekasvatus oli vielä vuosituhannen alussa taidekasvatuksen kummajainen. Kirjaimellisestikin, sillä sen nimiseen opintopiiriin päätyivät Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijat Anna Anttonen ja Kati Inkala.

“Opintopiiri taisi olla kahden opintoviikon laajuinen. Sitä vetivät Tuutikki Tolonen ja Outi-Maria Takkinen, jotka olivat 90-luvun lopulla aloittaneet Oulun ensimmäisen sanataideryhmän Lintulammen koululla”, Anttonen muistelee.

Anttosta ja Inkalaa kummajainen viehätti ja opintopiiriä seurasi siirtyminen käytännön työn pariin Valveelle, jossa opintoviikkoja kertyi muutama lisää: he olivat järjestämässä ensimmäistä lastenkirjallisuuteen keskittyvää seminaaria. Muutaman opintoviikon alkusysäyksestä alkoi pikkuhiljaa rakentua ihan oikea ammatti.

“Aloitin Kulttuuritalo Valveella keväällä 2003 tuntityöläisenä sanataideopettajana ensin nuorten ryhmille. Samana syksynä aloitimme Suomen ensimmäiset vauvasanataideryhmät. 2006 tuli auki kaksi osa-aikaista sanataideopettajan paikkaa. Tulin valituksi, Kati aloitti hieman myöhemmin”, Anttonen kertaa sanataidekasvattajien alkutaivalta.

Inkala ja Anttonen tapasivat yliopistolla ja löysivät paitsi toisensa työpareiksi, myös kollegiaalisen yhteisön. Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Liisi Huhtalan innostamana yliopiston opintopiiristä muodostui yhteisö, jota kiinnosti sanataidekasvatus ja lasten ja nuorten kotimainen kirjallisuus. Kulttuuritalo Valveelta sanataide löysi Oulusta kotipesän, jossa työtä saattoi toteuttaa käytännössä.

“Näin jälkikäteen voi todeta, että Liisin innostamana ja Kulttuuritalo Valveen silloisen johtaja Arja Huotarin mahdollistamana syntyi sanataidekoulu ja koko sanataidekasvatus sai muotonsa. Oulussa olemme onnekkaita, että kaupunki päätti satsata sanataiteeseen, sen vuoksi meillä on merkittävä kehittäjärooli myös kansallisesti”, Inkala toteaa.

Sivistys syntyy lukemalla, joten siksi Oulun kaupungin uudessa strategiassa on nostettu esiin teknisen lukutaidon kehittyminen. Lukutaito kehittyy, kun kiinnostus kieltä ja kirjallisuutta kohtaan syntyy ja sitä kiinnostusta edistetään kaupungin toimesta monella tapaa, esimerkiksi sanataideryhmissä tai koulussa.

Kirjallisuus kivijalkana

Valveen sanataidekoulu jalostui nykyiseen toimintamuotoonsa erilaisten Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamien lastenkulttuurin kehittämishankkeiden myötä. Hankkeissa Inkala ja Anttonen tekivät työtään jatkuvasti kehittävällä otteella – osin siksi, että sanataidekasvatus oli alana niin uusi, ettei valmiita materiaaleja tai toimintamalleja oikein ollut olemassa. Kun ministeriön määrärahojen myöntö vaihtui kolmivuotisen rahoituksen sijasta viisivuotisiksi, Valveen sanataidekoulun toiminta vakinaistettiin – myös pätkätöihin tottuneiden vetäjiensä osalta.

“Palasin 2008 äitiyslomalta ja Kati oli vuorostaan synnärillä, kun saimme kulttuurilautakunnalta vakinaistamispäätöksen. Vuodesta 2009 alkaen olemme saaneet tehdä tätä työtä vakituisina ja päätoimisina”, Anttonen iloitsee.

Sanataidekasvattajille näköala toiminnan kehittämiseen on erilainen, kun voi katsoa pidemmälle, kuin vuodeksi tai kahdeksi eteenpäin. Toiminnan ydinajatus on kuitenkin ollut selkeä alusta lähtien.

“Toimintamme ydin on ollut koko ajan kirjallisuuslähtöinen ja tehtävämme on ollut sanataidekasvatuksen kehittäminen ja lasten ja nuorten kotimaisen kirjallisuuden edistäminen. Nostamme omaa taiteenalaamme ja taideteoksia, eli kirjoja esiin”, Inkala painottaa.
“Näiden kehittämistehtäviemme myötä syntyi ikään kuin puolivahingossa kirjallisuuslähtöisen sanataidekasvatuksen pedagogiikka, josta on tullut koko työtämme ohjaava tapa toimia vauvasta aikuisiin”, Anttonen täydentää.

Sanataiteen näyteikkuna

Yli kahden vuosikymmenen aikana Valveen sanataidekoulu onkin tehnyt Inkalan ja Anttosen hartiavoimin vaikuttavaa työtä lukuinnon edistämiseksi. Sanataideryhmiä löytyy kaiken ikäisille vauvasta aikuisiin 15 ja niissä käy säännöllisesti yli 220 kielestä ja kirjallisuudesta innostunutta harrastajaa. Omien sanataideryhmien lisäksi Anttonen ja Inkala järjestävät työnsä ohessa joka vuosi Lumotut sanat -sanataidefestivaalin, josta on muotoutunut merkittävä lastenkulttuuritapahtuma kansallisestikin.

“Lumotut sanat taisi olla aluksi viisipäiväinen tapahtuma, kun vuonna 2007 sen ensimmäisen kerran järjestimme. Ensin piti tehdä jokin lasten ja nuorten kirjallisuutta esiin nostava tapahtuma, mutta sitten siitä syntyikin festivaali”, Inkala naurahtaa.

Festivaali ja siihen liittyvät tapahtumat sekä Valvegalleriaan rakennettu elämyksellinen näyttely ovat olleet niin suosittuja, että tapahtuma kestää nykyisin kuusi viikkoa, tänä vuonna festivaali alkaa 23. huhtikuuta ja kestää 5. kesäkuuta saakka.

“Tänä vuonna festivaali on oodi kirjoille ja lukemiselle! Festivaalin vuoden kuvittaja on oululaislähtöinen Sanna Pelliccioni, jonka Lue minut -kirjan pohjalta on Valvegalleriaan rakennettu elämyksellinen näyttelymaailma. Luvassa on paljon työpajoja, taiteilijatapaamisia, konsertteja – on upeaa päästä jälleen rajoitusten hellitettyä tuottamaan sanataideiloa oululaisille”, Anttonen iloitsee.

Kiertävät sanataiteen aarrearkut

Sanataide jalkautuu Oulussa myös kouluille, mikäli sanataideryhmät tai festivaalitarjonta ei sytytä. Anttonen ja Inkala ovat yhdessä monialaisen työryhmän kanssa kehittäneet kiertävän sanataiteen aarrearkun, jonka koulut voivat varata itselleen ja viedä sanataidekasvatuksen tehtävät suoraan 4.-luokkalaisille.

“Saimme paljon palautetta kouluilta, että osalla on vaikeuksia päästä paikan päälle Lumotut sanat -festivaalille Valveelle, jossa pääosin koko tapahtuman tarjonta on. Ideoimme Annan kanssa 4.-luokkalaisille suunnitellun kiertävän sanataiteen aarrearkun, joka pohjautuu seitsemään metsäteemaiseen lastenkirjaan. Aarrearkku itsessään on kahden oululaistaiteilijan, Heidi Kestin ja Petri Haapakosken, rakentama taideteos. Sen mukana kouluihin matkaavat myös aarrearkun perustana olevat kirjat sekä niihin pohjautuvat sanataidetehtävät, joita opettajat voivat itse toteuttaa luokassa oppilaidensa kanssa”, Inkala kertoo.

“Nyt meillä on valmistelussa vastaava, kiertävä sanataide-elämys eskareille. Suunnitteluvaiheessa on myös oma aarrearkku 8. luokkalaisille. Sitten Oulussa olisi kiertävät teokset eskarista yläasteelle, joten tavoittaisimme aika kattavasti eri ikäryhmiä kirjallisuuden äärelle”, Anttonen kaavailee.

Tulevaisuuden suunnittelua varten Inkalan ja Anttosen sanataiteen ideapankki on ehtymätön, onhan suomalainen lasten- ja nuorten kirjallisuuskenttä virkeä ja tuoretta luettavaa ilmestyy paljon. Yksi merkittävä kehittämiskohde on Suomen sanataidekentällä vielä kiikarissa, nimittäin sanataidekasvattajien koulutus.

“Sanataiteen ammattilaisille ei ole koulutusohjelmaa missään, ja ehkäpä juuri siksi meitä päätoimisia sanataidekasvattajia on niin harvassa. Tanssitaide, sirkus, kuvataide, musiikki, käsityö – kaikkiin näihin taideaineisiin löytyy korkeakoulutason koulutusohjelma, mutta sanataiteen maisteriohjelmaa ei ole olemassa! Eri puolella Suomea sanataidekasvatuksen tarjonta on kirjavaa – kunnat ostavat palveluita yhdistyksiltä tai tuntityönä sanataideryhmille vetäjiä, mutta se ei vielä riitä”, Inkala puuskahtaa.

Ehkä Oulun yliopiston ja kulttuuritalo Valveen on jälleen yhdistettävä voimansa, sillä kansallisesti hiipuva lukutaito tarvitsee juuri Inkalan ja Anttosen kaltaisia sanataiteen ja kirjallisuuden osaajia, joilla on ammattitaito innostaa kirjojen ja lukemisen äärelle. Sanataidekasvatukseen kannattaa satsata.

Lumotut sanat -festivaalin ohjelmiston löydät tästä linkistä.

Valveen sanataideryhmiin pääset tutustumaan tästä linkistä.