Pateniemessä vapaaehtoistyötä jo 20 vuotta – perhekerhoissa kaikkein tärkeintä hauskanpito ja yhdessäolo
Vanamo, Sointu ja Maija löysivät piiloista sylikaupalla pehmoleluja. Kuvat: Emilia Tiitto
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Ovenkahvasta löytyy pieni ankka ja naulakosta vaaleanpunainen pupu. Lapset kiertelevät Ruiskukan päiväkodin tiloja löytääkseen piiloon menneitä eläimiä. Vanamo, Sointu ja Maija palaavat etsintäretkeltä syli täynnä karvakavereita.
”Tunnin aikana järjestämme ohjelmaa, jonka ytimessä ovat askartelu ja leikit. Tällä kertaa vuorossa oli leijavarjo ja pehmoeläinten etsintä, ensi kerralla ulkoilemme”, iltaryhmätoimintavastaava Tiina Salmijärvi sanoo.
Oulun kaupunki mahdollistaa meille tilat, jotka muuten olisivat iso kuluerä.
Meneillään on keskiviikkoillan kerho, jota Parasta Lapsille Pateniemen osastossa sihteerinä toimiva Salmijärvi ja puheenjohtajana toimiva Sini Leinonen pyörittävät kerran viikossa vapaaehtoisten avustuksella.
”Kerho on nimenomaan ilta-aikaan, koska suurin osa perhekerhoista on aamupäivisin, jolloin kaikki eivät pääse osallistumaan. Yhteiskunnassa on vain vähän ohjattua toimintaa, johon koko perhe voi osallistua ilmaiseksi, ja jolla ei ole muuta tavoitetta kuin hauskanpito”, Leinonen ja Salmijärvi kertovat.
Toimintaa 20 vuoden kokemuksella
Nykyisin kerhotoiminta tapahtuu Ruiskukan päiväkodissa Rajakylässä, mutta toiminnalla on yli 20-vuotiset juuret.
”Alun perin toiminta lähti liikkeelle Oulun kaupungin ja valtakunnallisen lastensuojelujärjestö Parasta Lapsille ry:n Pateniemen paikallisyhdistyksen Ankkuri-hankkeesta, joka toteutettiin vuosina 2002–2005. Mietimme tuolloin, kuinka voisimme tukea perheitä arjessa, ja miten vapaaehtoiset voisivat osallistua perheiden tukemiseen systemaattisesti”, Salmijärvi taustoittaa.
Hankkeen nimissä kehitettiin kerhotoiminnalle malli, joka onnistui niin hyvin, että vapaaehtoiset jäivät jatkamaan tehtäväänsä hankkeen jälkeenkin.
”Hanke päättyi, mutta toiminta jäi. Paikalliset toimijat ottivat itse vastuun, kun perheet toivoivat, että toiminta jatkuisi. Oulun kaupunki mahdollistaa meille tilat, jotka muuten olisivat iso kuluerä. Samoin saamme kaupungilta rahoitusta, jota tarvitsemme iltapalaan ja askartelutarvikkeiden uusimiseen.”
Pari kertaa vuodessa kerhoryhmä käy retkillä, jotka viimeisimpänä sijoittuivat kotieläintilalle ja metsään alpakoita taluttamaan.
”Näin sellaisetkin perheet, joissa on paljon lapsia, pääsevät retkille. Suunnittelemme retkien aiheet perheiden kanssa yhdessä.
Omalla suhteellisen pienellä panoksella voi tehdä yllättävän paljon hyvää. Tekeminen on merkityksellistä, koska toimintamme on pitkäjänteistä ja tukee perheiden jaksamista.
Kerhon keskiössä ovat vapaaehtoiset
Vapaaehtoisringissä toimii noin kymmenen vapaaehtoista, joiden tehtävänä on valmistella illan kerho, osallistua leikkeihin ja lopuksi siivota paikat seuraavaa käyttäjää varten.
”Syksyllä uuden kauden alkaessa pari vapaaehtoista jäi pois. Meille voikin aina ilmoittautua mukaan, jos toiminta kiinnostaa”, Salmijärvi ja Leinonen vinkkaavat.
Vapaaehtoistoiminta ei naisten mukaan sido mihinkään, sillä kerhokerroillekin voi tulla silloin, kun itselle sopii.
”Omalla suhteellisen pienellä panoksella voi tehdä yllättävän paljon hyvää. Tekeminen on merkityksellistä, koska toimintamme on pitkäjänteistä ja tukee perheiden jaksamista. Täällä olemme vertaisia ja perheiden kanssa samalla viivalla”, Salmijärvi ja Leinonen vakuuttavat.
Niin Salmijärvi kuin Leinonenkin ovat olleet jo vuosia toiminnassa mukana, myös silloin, kun heidän omat lapsensa olivat pieniä.
”Itseäni vanhempana kiinnostaa erityisesti se, että voin omalla toiminnallani vaikuttaa asuinalueeni viihtyvyyteen. Voin tarjota muille perheille ilmaisen harrastuksen lähellä heidän kotiaan”, Salmijärvi perustelee.
Kerho on lapsen ja aikuisen yhteinen harrastus
Kerhoon mukaan ovat tervetulleita kaikki perheet, joista löytyy alle kouluikäisiä lapsia.
”Mukaan saa ottaa myös kouluikäiset sisarukset. Olemme avoin ryhmä, joten mukaan voi tulla milloin tahansa ilman ilmoittautumista.”
Salmijärven mukaan monet vanhemmat pitävätkin kerhoa yhteisenä tapaamispaikkana, jossa lapset pääsevät näkemään kavereitaan.
”Jotkut ottavat naapurin lapsen mukaan ja tarjoavat näin naapurille tai omalle puolisolleen oman hetken. Osa taas tulee koko perheen voimin – isäennätys meni rikki viime vuonna.”
Se kerhotoiminnasta tulisi kuitenkin muistaa, ettei kyseessä ole lasten hoitopalvelu.
”Kyse on lapsen ja aikuisen yhdessä olemisesta. Teimmekin yhdessä säännöt, joissa lapset toivoivat, ettei kerhossa käytetä kännyköitä, ei tönitä tai huudeta ja pestään kädet ja tutustutaan uusiin kavereihin, Salmijärvi luettelee.