Pasi Rytinki: Ulkopuoliset arvostavat Oulua joskus enemmän kuin oululaiset itse

Äskettäin julkaistiin oululaisittain ilahduttavat tutkimustulokset siitä, että Oulu on potentiaalisten muuttajien mielestä Suomen toiseksi vetovoimaisin kaupunki.

Omalla kohdallani potentiaali konkretisoitui viime vuonna väestörekisteriin: pitkäaikainen entäpä-jos-ajatusleikki toteutui ja muuttokuorma tuli takaisin Ouluun yli 20:n pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeen.

Voin heti tuottaa oululaislukijoille kaksi pettymystä.

Ensimmäinen on se, että en aio haukkua Helsinkiä. Se on hieno kaupunki, joskin vähän välimallin kokoinen. Toivoin usein asuvani joko vähän isommassa tai vähän pienemmässä kaupungissa. Enkä oppinut koskaan kannattamaan stadilaisia joukkueita.

Toisen pettymyksen saattaa tuottaa se, että en aio haukkua myöskään Oulua.

Minulle muistutettiin tullessani, että oululaiset ovat sekä Suomen kotiseuturakkaimpia että kotiseutukriittisimpiä ihmisiä, ja sen on kyllä huomannut. Siinä on valtava ero, miten lämpimästi me sudeettioululaiset Helsingissä aina puhuimme Oulusta verrattuna siihen, miten täällä asuvat ihmiset puhuvat kotikaupungistaan ja kanssaoululaisista.

Jo ennen muuttoa oululaiset varoittelivat moneen otteeseen kulttuurisokista ja ties mistä.

Tietysti itsellenikin on ollut pettymys esimerkiksi se, että monet kaupungin isot kehitys- ja rakennushankkeet ovat edenneet takkuisesti. Silti päällimmäinen tunteeni on, että täällä on aivan hyvä olla ja elää.

Alussa mainitsemassani tutkimuksessa todettiin, että pääkaupunkiseudun vetovoimaa syö kustannusrakenne eli suomeksi sanottuna elämisen kalleus. Alkaa näyttää siltä, että keskituloisetkaan nuoret ihmiset eivät enää nykyisellä hinta- ja korkotasolla pääse kohtuullisesti omistusasumiseen kiinni Helsingissä. Minusta tuntuu, että täällä Oulussa ei oikein ymmärretäkään, kuinka paljon halvempaa asuminen täällä on.

Etelän ihmisiltä saa helposti loksautettua suun auki, kun kertoo minkälaisia asumisvaihtoehtoja Oulussa saa samalla summalla, jolla Helsingistä irtoaa vain täysremonttia huutava kerrostalokaksio halvimmista lähiöistä.

Helsingissä asuessa tuli kiusattua itseä lueskelemalla päivittäin Oulun asuntoilmoituksia. Etelän ihmisiltä saa helposti loksautettua suun auki, kun kertoo minkälaisia asumisvaihtoehtoja Oulussa saa samalla summalla, jolla Helsingistä irtoaa vain täysremonttia huutava kerrostalokaksio halvimmista lähiöistä.

Täysin kaupunkilaistuneena maalaisjunttina en ole kokenut ongelmaksi myöskään Oulun pienuutta verrattuna Helsinkiin. Kyllä täällä aikansa saa kulumaan, oikein mainiostikin.

Kun alkuvuodesta keskustelin kirjailija Miki Liukkosen kanssa, tunnistin hyvin hänen ajatuksensa siitä, että Oulun kulttuuritarjonnan rajallisuus on oikeastaan etu. Kaupunki on paremmin hallittavissa, ihminen on selvemmin osa yhteisöä. Tulee paremmin lähdettyäkin eri rientoihin, kun pysyy kartalla siitä, mitä on tarjolla. Oulussa on vireää kulttuurielämää, laajalla skaalalla ja monella tasolla.

Eniten vihasin Helsingissä talvea, joka oli usein käytännössä puolen vuoden pitkä, musta ja märkä syksy. Oulun sydäntalvikin oli nyt poikkeuksellisen lauha, mutta talvi tuntuu kuitenkin talvelta. Etelässä suksien ostaminen tuntui riskisijoitukselta, täällä minusta tuli heti murtomaahiihtäjä. En aio murehtia kesän lyhyyttäkään vaan nauttia neljästä vuodenajasta, mikä on yhä harvinaisemmaksi käyvä onni maailmassa. 

Liikenne ja keskustan elinvoima herättää Oulussa äänekästä keskustelua. Samaa jankkausta se on muuallakin.

Autoilijan näkökulmasta muut ovat aina huonompia kuskeja, parkkipaikat liian kaukana ovenrivasta ja suunnittelu fillarihippien sekoilua. Sen voin vahvistaa, että pyörällä liikkuminen on Oulussa verrattomasti helpompaa kuin Helsingissä, vaikka ei se täälläkään ihan keskustassa priimaa ole. Joukkoliikenteessä pääkaupunkiseutu vie toki ylivoimaisen voiton, mutta Oulu kaventaa eroa sillä, että täällä näkee jopa yrmeän näköisten nuorisolaisten heilauttavan kättä onnikan kuskille kiitokseksi kyydistä jäädessään. Hieno, pieni tapa – Stadissa harvemmin nähty.

Työmarkkinat ja koulutustarjonta ovat suppeammat kuin pääkaupunkiseudulla, mutta jos työtä tai opiskelupaikka löytyy, Oulu on hyvä vaihtoehto minkä ikäiselle tahansa. Ehkä olen vielä naiivi paluumuuttaja, mutta minusta Oulu on valtavan hieno, hengeltään ainutlaatuinen kaupunki, jonka tulevaisuudessa on paljon hyviä asioita.

Varsinkin etelän vetelän kuullen oululainen voi olla hyvinkin kotiseuturakas, mutta siitä keskinäisestä kotiseutukriittisyydestä voisi ehkä vähän hellittää välillä.