Oulujokisarja, osa 7: Oulujoen kunnasta tuli osa Oulua

Oulujoen kunnanvaltuusto, kunnallis- ja huoltolautakuntien jäsenet, kunnankirjuri ja ulosottomies vuonna 1937. Kuva: Museovirasto

Uutiset

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Oulun kaupungin vieressä on ollut aikaisemmin Oulujoen kunta, jonka alkuperäinen nimi oli Oulun maalaiskunta. Sen toiminta alkoi 1860-luvulla, jolloin kunnallishallinto perustettiin Suomessa.

Evankelisluterilaisen kirkon seurakunta ja kunta olivat yksi ja sama asia vuoteen 1865 saakka. Suomessa tuli voimaan kunnallisasetus vuonna 1865, jolloin maalliset asiat siirtyivät seurakunnilta maalaiskunnille. Oulun kaupunki oli perustettu virallisesti jo vuonna 1605.

Oulun maalaiskunnan päättävä elin oli kuntakokous alkuvaiheessa. Kun kunnanvaltuusto perustettiin, se kokoontui Oulunsuun Pirtille vuonna 1910 päättämään muun muassa kunnan uudesta nimestä. Kunnan uudeksi nimeksi tuli Oulujoen kunta, mikä viittaa maantieteeseen. Oulujoen kunta ympäröi Oulun kaupunkia etelässä, idässä ja pohjoisessa. Oulujoen asukasluku oli 6 035 vuonna 1913.

Oulujoen kunnallisten toimintojen keskus oli vuokratila Oulunsuun Pirtillä vuoteen 1941 saakka. Sen jälkeen Oulujoen kunnantoimisto oli Oulun kaupungissa. Oulujoen omaa kunnantaloa ei koskaan rakennettu. Osa Oulujoen kunnasta jäi kantaosan ulkopuolelle, joten Oulujoen kantaosan ja ulkoalueen välissä sijaitsi Muhos.

Oulujoki oli erityinen maalaiskunta

Oulujoen kunta oli erityinen maalaiskunta, koska sijainti Oulun lähellä ja myös Oulujoen varrella vaikuttivat elinkeinoelämään ja sivistysoloihin. Tärkeät elinkeinot olivat maanviljely, kalastus, tervan kuljetus ja matkailu. Oulujoki oli myös teollistunut maalaiskunta. Toppilan höyrysaha perustettiin vuonna 1878, jolloin Toppila oli vielä osa Oulun maalaiskuntaa. Kunnan alueella sijainneessa Maikkulassa toimi viinatehdas, kunnes kieltolaki tuli voimaan Suomessa vuonna 1919.

Oulujoen kunta muodostui kahdesta erillisestä alueesta. Kuva: Maanmittaushallitus, Helsinki 1960. Public Domain

Oulun maalaiskunnan ensimmäinen kansakoulu oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1873. Koululaitos laajentui seuraavina vuosina myös siitä syystä, että Suomessa tuli voimaan oppivelvollisuus vuonna 1921. Jos kansankoulun jälkeen tahtoi opiskella lisää, seuraava vaihe oli oppikoulu. Oulussa oli neljä suomenkielistä oppikoulua 1900-luvun alussa. Oulujoen kunnan asukkaat olivat paremmassa asemassa kuin muiden maalaiskuntien asukkaat, koska tämä kunta sijaitsi lähellä Oulua.

Oulujoki liittyi Ouluun vaiheittain

Oulujoen kunnasta liitettiin usein alueita Ouluun, koska Oulun kaupunki kasvoi. Tuira liitettiin Ouluun vuonna 1892, Alalaanila vuonna 1911, Kurkela vuonna 1924, Toppila vuonna 1916, Koskenkylä, Hintta ja Laanila vuonna 1938, Kastelli ja Erkkola vuonna 1947, Korvensuora, Haapalehto ja Myllyoja vuonna 1961. Oulujoen pinta-ala oli 606 neliökilometriä 1960-luvulla. Seuraavaksi nousi esille kysymys koko Oulujoen kunnan olemassaolosta.

Oulujoen kunta esitti Ouluun liittymiselle ehtoja. Oulun tuli vastata Oulujoen veloista ja sen oli otettava lakkautettavan kunnan työntekijät palvelukseensa. Oulujoen valtuusto hyväksyi kuntaliitoksen vuonna 1963. Oulujoen kunta, jonka asukasluku oli 4 881, lakkautettiin 1. tammikuuta 1965. Kunnan kantaosa liittyi Oulun kaupunkiin ja muut osat jaettiin Haukiputaan, Kempeleen, Kiimingin, Oulunsalon, Tyrnävän, Utajärven ja Ylikiimingin kesken.

”Ouluun liittymistä helpotti se, että se oli vakiintunut asiointisuunta, työpaikka-alue monille ja ehkä sekin, että oulujokisten kunnantalo sijaitsi kaupungissa”, Oulujoki-Seuran puheenjohtaja Jouko Arvola arvioi.

Oulujoki-Seura perustettiin vuonna 1960, kun Oulujoen kunta oli vielä olemassa. Tämä yhdistys vaalii entisen Oulujoen kunnan perinteitä.

”Vähän kauempana Oulun keskustasta perinteet ja historia muistetaan vielä hyvin. Esimerkiksi Pikkaralan Kyläyhdistys ja Sanginsuu-Lapinkangas-Sanginjoki Kyläyhdistys toimivat vireästi asukkaidensa perinteiden ja asioiden puolesta”, Jouko Arvola kertoo.

Oulujoen kunta sai nimensä tietysti läpi kuljevan joen mukaan. Kuva: Museovirasto

Lue myös