Oulujokisarja, osa 4: Salama ja pammaus tekivät lopun Oulun linnasta

Ruotsi ja Venäjä kiistelivät monista alueista 1500-luvulla, myös Pohjanlahden rannikosta. Ruotsin laivaston amiraali Pietari Bagge alkoi rakennuttaa linnoitusta nykyiselle Linnansaarelle vuonna 1590 tarkoituksena varmistaa Ruotsin valta Oulujoen jokisuulla. Tästä alkoi Oulun linnan rakentaminen, vaikka Pohjanlahden rannikko oli vielä virallisesti osa Venäjää.

Ruotsin ja Venäjän välillä vuodesta 1570 alkaen käyty sota päättyi vuonna 1595 Täyssinän rauhansopimukseen vahvistaen Ruotsin omistusoikeuden myös Oulujoen alueeseen. Ruotsin kuningas Kaarle IX antoi virallisen käskyn Oulun linnan rakentamisesta tammikuussa 1605. Sitten hän määräsi perustettavaksi myös Oulun kaupungin mantereelle linnaa vastapäätä kolme kuukautta myöhemmin.

Oulun linna ei oikeastaan koskaan valmistunut, sillä 1600-luvun alussa siinä oli vain yksi kivimuuri. Kivimuurin lisäksi oli kolme paaluvarustusta ja kulmissa oli tykkitornit. Kivimuurin ja paaluvarustusten sisäpuolelle rakennettiin kivi- ja puurakennuksia, joita käytettiin asuinrakennuksina, varastoina ja vankiloina. Linnan varuskunnan vahvuus vaihteli ja se oli enintään 59 sotilasta. Linnasta johti silta Oulun kaupunkiin.

Oulun linnaa ei puolustettu

Suomen historian synkin ajanjakso oli isonvihan aika 1700-luvun alussa. Venäjä onnistui valloittamaan laajoja Suomesta, koska se saavutti voittoja suuressa Pohjan sodassa Ruotsia vastaan. Ruotsin armeija ei puolustanut Oulua kaupunkia ja Oulun linnaa, koska Suomessa ollut ruotsalainen armeija oli heikentynyt hävittyään Etelä-Pohjanmaalla käydyn Napuen taistelun helmikuussa 1714.

Maaherra, virkamiehet ja porvaristo pakenivat Oulusta syksyllä 1714. Venäläiset sotilaat saapuivat Ouluun loppuvuonna 1714, jolloin he ryöstivät kaupungin. Aivan kaikki oululaiset eivät olleet päässeet pakoon, joten monia heistä vietiin vankeuteen Venäjälle. Tämä oli leimallista isonvihan ajalle. Venäläiset ryöstivät ihmisiä ja omaisuutta, minkä lisäksi he surmasivat paljon suomalaisia.

Ruotsin armeija puolusti kivimuureilla varustettua Kajaanin linnaa, kunnes venäläiset valloittivat sen. Vain yhdellä kivimuurilla varustettua Oulun linnaa olisi ollut vaikeampi puolustaa.

”Oulussa taisi miehiä olla kourallinen, vaikka ehkä aseistusta olisikin ollut varastossa vähän isommallekin miesmäärälle. Lisäksi puisten palisadivarustusten pääosin suojaama linnoitus puurakennuksineen oli sukkela tuikata tuleen muutaman miehen vastustelusta huolimatta. Saattoihan tilanne olla sellainen, että tokkopa kovin tiukkaan vastarintaan olisi ollut edes mieltä lähteä”, Pohjois-Pohjanmaan museon tutkija-arkeologi Mika Sarkkinen arvioi.

Venäläiset polttivat Oulun linnan puuosat ja Oulun kaupungin maaliskuussa 1715. Venäjän keisari Pietari Suuri antoi vielä neljä vuotta myöhemmin käskyn muuttaa Oulun pohjoispuoliset alueet autiomaaksi. Suuri Pohjan sota päättyi lopulta rauhansopimukseen vuonna 1721, jolloin Suomi ja myös Oulu palasivat osaksi Ruotsia.

Salamanisku ja Oulun pammaus

Oulun linnasta olivat jäljellä kivirakennukset sen jälkeen, kun isoviha oli päättynyt. Näitä rakennuksia käytettiin varastoina 1700-luvulla. Oulun linna tuhoutui rauhan aikana, 31. heinäkuuta 1793. Salamanisku sytytti puiseen varastorakennukseen tulipalon, joka levisi linnan ruutikellariin aiheuttaen räjähdyksen.

Tämän seurauksena Oulun linnasta ovat nykyisin nähtävillä kansliarakennuksen jäännökset ja eteläisen muurikyljen maavallit. Räjähdys on jäänyt historiaan nimellä Oulun pammaus.

Oulun linna sai nykyisen muotonsa 1870-luvulla, jolloin Oulun merikoulu rakennutti puisen havaintotornin kansliarakennuksen jäännösten päälle. Tornissa aloitettiin kahvilatoiminta vuonna 1912 sen jälkeen, kun merikoulun toiminta oli päättynyt. Nykyisin Oulun linna on muinaismuistolain suojelema muinaisjäännös, jonka merkitys on suuri koko maata ajatellen. Tornissa toimii nykyisin Tähtitornin kahvila. Vanha kivikellari toimii näyttelytilana, jossa esitellään Oulun linnan historiaa.