Oulu-opistosta valmistui ensimmäinen käsityötaiteen laajan oppimäärän ryhmä – uusien opiskelijoiden haku alkaa
Artikkaat ovat ahkeroineet neljän vuoden aikana 60 erilaista käsityökurssia, joiden aikana he ovat tutustuneet laajasti eri materiaaleihin ja työstötekniikoihin. Kuvat: Henna Saarenketo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Neljä vuotta sitten 14 käsityöharrastajaa astui tuntemattomalle polulle, jonka varrelta he lähtivät etsimään omaa taiteellista ilmaisua. Matkaoppaina heillä on ollut käsityötaiteen rautaisia ammattilaisia, jotka ovat luotsanneet ryhmää 60 kurssin ajan. Iltaopintoina suoritettu koulutus on sisältänyt huikeat 1300 opetustuntia, joiden aikana ryhmäläiset ovat päässeet kirjaimellisesti käsiksi niin koviin kuin pehmeisiin materiaaleihinkin.
”Opintokokonaisuuksiin on sisältynyt perus- sekä syventävät opinnot. Sieltä on löytynyt esimerkiksi ompelua, huovutusta, kirjontaa, painantaa ja kudontaa. Lisäksi olemme opiskelleet puutöitä, metallinvalua, laserkuviointia ja ympäristötaidetta – näin muutamia mainitakseni”, kertoo opintokokonaisuuden vastaava opettaja Anu Junes-Kähkölä.
Omaa polkua etsimässä
Artikkaiden päättötyöt pääsivät yleisön ihasteltavaksi perjantaina 13. toukokuuta avattuun näyttelyyn Pohjankartanolle. Avajaispuheessa Junes-Kähkölä valaisee opintojen syvempää luonnetta.
”Jokainen on tehnyt opintojen aikana omaa polkuaan. Toisten reitit ovat olleet mutkikkaampia, välillä on palattu takaisin ja etsitty uusi reitti. On ollut tärkeää puhua matkan eri vaiheista, kannustaa ja kuunnella toisia. Näin olemme hitsautuneet yhteen, eikä olla enää ryhmä, vaan käsite: Artikkaat”, hän sanoo.
Monimuotoisuus näkyy Paluu juurille -näyttelyn teoksissa eri tavoin, muun muassa valokuvina, huonekaluina, vaatteina, ja löytyypäs sieltä vedettävä ostoskärrykin.
Ekaluokkalaisten opettajana toimiva Eija Impiö tutki lopputyössään, miten käsityötaidetta voi hyödyntää lasten tunnekasvatuksessa. Toukasta perhoseksi -kokonaisuuden aikana lapset saivat huovuttaa tunneperhoset, joissa tutkailtiin koulun aloitukseen liittyviä tunteita.
”Voi kyllä sanoa, että sekä lapset että minä olimme hommasta aivan liekeissä. Tämän kaltaista toimintaa teen varmasti jatkossakin”, Impiö kertoo esitellessään töitään näyttelyn avajaisissa.
Toisen roska, toisen aarre
Artikkaiden teoksista huomaa, että kierrätys ja uusiokäyttö ovat opiskelijoille itsestään selvyys, mitä ei tarvitse erikseen korostaa. Töissä on hyödynnetty esimerkiksi vanhoja vaatteita, nappeja, lankoja ja kankaita.
Opiskelija Piia Sevanderin lopputyössä on käytetty mekkoa, joka olisi muuten päätynyt kaatopaikalle. Toinen puku on koostettu nahkaisista jäännöspaloista. Asuista voisi päätellä Sevanderin omaavan vaatesuunnittelijan kokemusta, mutta hän kertoo aloittaneensa opinnot lähes puhtaalta pöydältä.
”Olen toki tehnyt käsilläni aina kaikenlaista, mutta varsinaisiin opintoihin en ole lähtenyt, vaikka suunnitelmissa on ollut monta kertaa hakea käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen”, hän kertoo.
”Olen kuitenkin nyt näiden opintojen aikana saanut niin paljon uusia taitoja, ettei tiedä mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan”, Sevander hymyilee.
Haaveista totta
Monet opiskelijat ovat saaneet kurssien aikana toteuttaa omia taiteellisia haaveitaan, mutta koulutus itsessään on ollut myös koulutuskokonaisuudesta vastaavan opettajan Anu Junes-Kähkölän pitkäaikainen haave.
”Näin laajaa opintokokonaisuutta ei ole ollut aikaisemmin koko Pohjois-Suomessa käsityön saralla. Mietin jo 15 vuotta sitten, että olisipa hienoa saada olla mukana kehittämässä ja suunnittelemassa näitä opintoja”, hän sanoo.
”Olemme saaneet ensimmäisen ryhmän kanssa paljon hyvää kokemusta siitä, miten lähdemme viemään koulutusta eteenpäin”, hän lisää.
Oulu-opistossa on mahdollista opiskella eri käsityön- ja taiteenlajeja yksittäisinä kursseina ja koota niistä itselleen sopivan kokonaisuuden. Junes-Kähkölä kuvaa taiteenperusopetuksen laajan oppimäärän opintoja hieman eriluontoisiksi.
”Avoimilla kursseilla keskitytään yhteen aiheeseen ja lähinnä omaan työhön. Laajoissa opinnoissa aiheet limittyvät toisiinsa isompien kokonaisuuksien muodossa, joissa voidaan yhdistellä eri tekniikoita ja materiaaleja. Emme myöskään aina keskity valmiin tuotteen tekemiseen, vaan erilaisten asioiden tutkimiseen”, hän kertoo.
”Ryhmän merkitys on hyvin oleellinen. Olemme käyttäneet paljon vertaisarviointia, eli aikaa käytetään töiden tarkasteluun ja kokemusten jakamiseen. Myös erilaiset työnäytökset, kirjalliset esitykset ja portfolioiden koostaminen kuuluvat opintoihin”, Junes-Kähkölä lisää.
Kun ensimmäinen ryhmä on nyt saateltu maailmalle, odottaa syksyllä uusien opintojen käynnistyminen. Junes-Kähkölä kannustaa ihmisiä hakemaan rohkeasti mukaan.
”Ei tarvitse olla minkään taiteenlajin- tai käsitöiden erityinen osaaja. Riittää, että on avoin uusille asioille, kiinnostunut oppimaan ja on halua sitoutua sekä opintoihin että ryhmätyöskentelyyn”, hän sanoo.
Lisätietoa ja hakuohjeet Oulu-opiston kursseille löydät tästä linkistä.
