Noora Airaksinen: Pitäisikö pyöräilijän ajokunnosta puhua?

Polkupyörä on ajoneuvo ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja. Pyöräliikenne ansaitsee yhtenä ajoneuvoliikenteen muotona oman paikkansa sekä sujuvat ja turvalliset väylät liikennejärjestelmässä. Ajoneuvon kuljettajalla on myös velvollisuuksia liittyen muun muassa edellytyksiin kuljettaa ajoneuvoa.

Pyöräilyn suosio kasvaa kohisten, mikä on kansanterveyden kannalta hieno asia. Pyöräilyn terveyshyödyt ovat selvät, mutta suoritteen lisääntyessä myös riski tapaturmien kasvulle on olemassa. Tapaturmille altistavia riskejä on syytä tunnistaa ja ehkäistä. Ongelma on, että meillä ei ole tarkkaa tietoa pyöräilijöiden tapaturmien kokonaismäärästä, koska ne jäävät valtaosin kirjautumatta liikenneonnettomuustilastoihin. Erityisesti pyöräilijöiden loukkaantumiseen johtavat kaatumiset jäävät useimmiten tilastojen ulkopuolelle, ja tutkimus antaa viitteitä siitä että humalassa kaatuminen on melko yleistä. (Potilaan lääkärilehti 7.5.2014)

Humalassa pyöräily eli tankojuoppous on laissa määritelty rikokseksi. Päihtyneenä moottoritonta ajoneuvoa kuljettava, joka aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle, voidaan tuomita sakkoon tai jopa vankeusrangaistukseen. Tästä huolimatta Liikenneturvan kyselyjen mukaan suomalaiset suhtautuvat humalassa pyöräilyyn varsin sallivasti: juopuneena pyöräilyä piti hyväksyttävänä lähes joka toinen vastaajista, ja viimeisen viiden vuoden aikana useampi kuin joka neljäs oli pyöräillyt humalassa. Lisäksi peräti joka viides suomalainen oli siinä uskossa, että laki ei kieltäisi tai rajoittaisi humalassa pyöräilyä. (Liikenneturva 11.7.2017 ja 20.6.2020)

Humalainen pyöräilijä ei toki ole niin suuri riski muille kuin esimerkiksi humalainen autoilija. Humalainen pyöräilijä näyttääkin useimmiten loukkaavan lähinnä itsensä. Humalassa kaatumisista aiheutuu kuitenkin vammoja, sairauslomia ja kustannuksia. Herääkin kysymys, pitäisikö pyöräilijän ajokunnosta puhua enemmän? Pitäisikö pyöräilijöilläkin olla esimerkiksi promilleraja, kuten monissa muissa Euroopan maissa on?  Joka tapauksessa nykyinen laki ei näytä olevan tehokas ehkäisemään humalassa pyöräilyä, vaan vahvempaa viestiä yhteiskunnalta tarvittaisiin.

Pyörällä ajaminen vaatii tasapainoa ja huomiokykyä, jotka väistämättä heikkenevät päihteiden vaikutuksen alaisena. Parasta tietenkin olisi, kun jokainen meistä hoksaisi itse humalassa pyöräilyn riskit, ja pyöräilisi ainoastaan selvin päin. Illanviettoon tai baarireissulle kannattaa lähteä esimerkiksi bussilla, taksilla tai selvän kaverin kyydillä.