Katja Karppinen: Asunnottomuuden ytimessä on aina ihminen ja inhimilliset kokemukset

Kirjoittaja on asunnottomien sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishankkeen projektipäällikkö ja päihdeasumispalveluiden palveluesimies Oulun kaupungilla.

Uutiset

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Kun asunnottomista puhutaan, monelle tulee mielikuva päihteitä käyttävästä ja elämänhallinnan vaikeuksista kärsivästä henkilöstä, joka on ”itse aiheuttanut kehnon tilansa”.

Asunnottomuuteen voivat kuitenkin johtaa päihdeongelmien lisäksi muun muassa parisuhteiden päättymiset, työpaikan menettämiset, mielenterveyden ongelmat, sairastumiset, sisäilmaongelmat sekä muut elämän kriisitilanteet. Olen työurani aikana nähnyt ja kuullut satoja erilaisia tarinoita asunnottomaksi joutumisesta, joten en pysty tekemään yleistystä siitä, mitkä asiat johtavat asunnottomuuteen tai millainen on asunnoton ihminen.

Ainoa yhteinen asia kaikille kohtaamilleni asunnottomille on ollut se, että kukaan heistä ei ollut ajatellut joutuvansa joskus asunnottomaksi.

Mitä asunto ja ennen kaikkea asunnon puuttuminen tarkoittavat ihmisen elämässä? Oma asunto merkitsee useimmille kotia; omaa turvallista tilaa, jonka käytöstä voi itse tai yhdessä perheensä kanssa päättää. Meillä kaikilla on kotiin oma emotionaalinen suhteemme ja idea siitä, että mitä koti pitää sisällään ja ketä siellä asuu.

Asunnon puuttuminen merkitsee siten usein myös kodin puuttumista. Työssäni kohtaamieni päihdeasiakkaiden kohdalla asunto voi olla pelkkä kämppä, jossa käytetään päihteitä muiden ihmisten kanssa eikä sen käytöstä voi todellakaan itse päättää. Yöpaikka on annettava myös kaverille, kaverin kaverille sekä muille sen hetkiseen seurueeseen kuuluville. Asunto ei silloin ole koti, josta halutaan pitää hyvää huolta ja johon halutaan kiinnittyä.

Asunnottomana ollessaan moni on joutunut tekemään tekoja, joita ei olisi ilman asunnottomuutta tehnyt.

Asunto voi myös olla asia, jota päihteitä käyttävä asunnoton ei edes halua siihen liittyvien negatiivisten tunnelatauksien vuoksi. Koti on voinut olla paikka, joka on aiheuttanut jo lapsuudesta lähtien turvattomuutta sekä huonoja kokemuksia. Siihen tunteeseen ei välttämättä uskalleta eikä haluta palata.

Olen vuosien varrella kysellyt asunnottomuutta kokeneilta ihmisiltä, mitä he pitävät asunnottomuudessa vaikeimpana asiana. Vastausten yksimielisyys on yllättänyt minua. Iso osa on nostanut esille nukkumiseen liittyvät haasteet. Erityisesti riittävän levon saamisen vaikeus sekä stressi siitä, missä kehtaa nukkua seuraavan yön, ovat korostuneet puheissa.

Asunnottomuutta on kuvattu minulle myös häpeällisenä kokemuksena. Asunnottomana ollessaan moni on joutunut tekemään tekoja, joita ei olisi ilman asunnottomuutta tehnyt. Toisten armoilla oleminen sekä toivottomuuden ja epäonnistumisen tunteet ovat olleet myös esillä keskusteluissa. Mielestäni on tärkeää saada ymmärrystä siitä, miten asunnottomat kokevat tilanteensa ja kysyä miten me voisimme auttaa heitä – kohtaamalla ihiminen ihimisenä.

Lue myös