Johanna Mattola: Journalismi – tuo auringonlaskun ala?
Kirjoittaja Johanna Mattola on harjoittelijana Mun Oulu -verkkomediassa. Hän opiskelee toista vuotta journalismia Oulun ammattikorkeakoulussa ja haaveilee työntäyteisestä tulevaisuudesta. Kuva: Roosa Sarajärvi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vielä muutama vuosi sitten pohdin alan vaihtoa kuumeisesti. Mitä journalisti tekee aikana, jolloin jokainen on oman elämänsä sisällöntuottaja ja editori? Maksaako joku vielä juttujen kirjoittamisesta, kun niin moni tekee sitä rakkaudesta lajiin ja ilmaiseksi?
Pian kaksi vuotta journalismia opiskelleena olen saanut vahvistusta sille, että valitsin oikean suunnan. Journalismia tarvitaan ehkä kipeämmin kuin koskaan!
Medialukutaidon tärkeys on tullut ilmi viimeisen vuoden aikana niin selvästi, että alan opiskelijaa saattaisi ihan hykerryttää jos ei kauhistuttaisi. Monelle internet – ja sen mukana koko maailma – on tuotu kotiin vasta aikuisiällä. Aidosti journalistisen sisällön tunnistaminen on monelle lähes mahdotonta.
Valistustyötä on luvassa vuosikymmeniksi eteenpäin. Lasten ja nuorten maailmassa medialukutaitoa sentään opitaan aktiivisesti.
Journalistinen työ vaatii aikaa ja siksi rahaa.
Jutun eteen tehtyä työtä on vaikea nähdä kun siitä ei juurikaan kerrota. Tiedon moninkertainen tarkistaminen ja eritteleminen on prosessi, joka ei näy ulos. Kaikki maailman tieto ei ole oleellista. Journalistinen työ vaatii aikaa ja siksi rahaa.
Journalistit seilaavat muutospaineiden ja tulostavoitteiden ristiaallokossa. Muutos lienee ainoa pysyvä asia maailmassa, mutta taloudellisen voiton tavoitteluun journalismi on kehno väline. Klikkauksista riippuvaiset mediat sortuvat liian helposti höttöiseen sisältöön – ei siis ihme, että journalismi näyttäytyy välillä jopa turhana.
Perinteinen media on jossain määrin sairastunut some-syndroomaan: tarvitaan tykkäyksiä, jakoja ja tunteisiin meneviä tarinoita. Nopeus on valttia.
Seuraavan kerran kun kiroat maksumuurin taakse piilotettu artikkelia, pyydän miettimään ihmistä, joka on tehnyt kymmeniä tunteja töitä jutun eteen. Olisitko itse valmis työskentelemään ilman palkkaa? Miksi jokin juttu vetoaa tunteisiin? Onko se tarkoituksen mukaista?
Niin paljon kysymyksiä. Eikä vastaukset aina tunnu itsestä hyvältä – ei auta kuin kestää. Tunne ei ole synonyymi totuudelle.