Alakylän koululla Tervatonttu vei lapset metsäseikkailulle: Elämykset ja tarinat tukevat oppimista

Oppiminen ja opettaminen voi olla paljon muutakin kuin luokkatilassa touhuamista. Sen tietävät Alakylän koulun opettaja Marita Helistén ja koulunkäyntiohjaajaksi valmistuva Anita Taskila, jotka toteuttivat joulukuussa elämyksellisen Tervatonttupolun koulun läheiseen metsään, osana monialaista oppimiskokonaisuutta. Syksyllä 2022 alkanut Päivi Tuulikki Koskelan Tervatonttu-kirjoihin pohjautuva kokonaisuus näkyi opetuksen sisällöissä noin puolen vuoden ajan, päättyen helmikuussa koko koulun taidematineaan.

”Jokainen opettaja toteutti teemaa omalla tavallaan. Luimme kaikki Tervatonttu-kirjat syksyn aikana, jonka lisäksi aihiot näkyivät muun muassa musiikki- ja kuvaamataidon tunneilla. Kirjailija Koskela kävi myös puhumassa meille kirjoista ja kirjailijan työstä”, kertoo Helistén.

”Olen käyttänyt teemaa myös luontoliikunnan tunneilla, jolloin olemme viettäneet paljon aikaa metsässä. Oppilaat rakensivat majoja, joita hyödynnettiin Tervatonttupolulla. Valmistimme myös tuulenleluja, taideteoksia ja teimme erilaisia tutkimustehtäviä”, hän jatkaa.

Arvostus luontoa kohtaan tulee aina oman luontokokemuksen kautta.

Metsät kunniaan

Anita Taskila ja Marita Helistén kuvailevat ensitapaamistaan onnekkaaksi sattumaksi. Helisten oli edeltävässä työpaikassa toteuttanut Tervatonttuun liittyvän elämyspolun yhdessä opiskelijoiden kanssa, ja metsässä viihtyvällä naisella oli haaveissa saada samantyyppinen kokonaisuus myös Alakylän koululle, mutta toteuttaja oli hakusessa. Taskila puolestaan opiskeli OSAOlla koulunkäynninohjaajaksi, ja häneltä puuttui viimeisen näyttötyön miljöö. Naisten jutustellessa idea polusta nousi esiin, ja se oli tonttuja keräilevälle Taskilalle viimeinen merkki siitä, että aihe näyttötyöhön oli löytynyt.

Helistén on jo pitkään käyttänyt luonnossa liikkumista ja puuhaamista osana opetustaan. Useita luonto-ohjausaiheisia koulutuksia käyneenä hän näkee metsässä paljon mahdollisuuksia.

Lapsille luonto on jo itsessään elämys ja täynnä eri aisteja ruokkivia elementtejä.

”Luonto tarjoaa rauhaa, aistielämyksiä, kokemuksia ja oivalluksia, joita ei luokkatilassa voi koskaan löytää. Monien koulujen lähellä on hienoja metsiä, joista löytyy lähes rajattomasti mahdollisuuksia, joita voi hyödyntää opetuksessa”, hän sanoo.

”Kaikilla perheillä ei ole aikaa tai mahdollisuuksia oleskella luonnossa. Kun lapsi pääsee koulupäivän aikana tutustumaan rauhassa metsiin, ja saa siellä positiivisia kokemuksia, hän hakeutuu sinne myöhemmin omatoimisesti. Omista oppilaistani osa innostui esimerkiksi marjojen poiminnasta niin paljon, että tunnissa tuli ämpärit täyteen. Arvostus luontoa kohtaan tulee aina oman luontokokemuksen kautta”, Helistén jatkaa.

Taskila näkee metsissä tarinallisuuden mahdollisuuksia, joiden avulla lapsen oppimista voidaan edistää eri tavoin.

”Lapsille luonto on jo itsessään elämys ja täynnä eri aisteja ruokkivia elementtejä. Siellä voidaan haistella, tunnustella ja katsoa, mitä ympäriltä löytyy. Lapsilla on luontainen tarve olla ulkona ja mielestäni oppitunteja voisi laajemminkin siirtää ulkotiloihin ”, Taskila toteaa.

Elämys, joka muistetaan

Taskilalle Tervatonttupolun rakentaminen oli innostavaa puuhaa. Kaikki rekvisiitat löytyivät omasta takaa ja asut syntyivät näppärän naisen käsissä.

”Minulla on kotona lukuisia tonttuja, jotka muuttavat asua ja asuinpaikkaa pihapiirin rakennuksissa tilanteiden ja vuodenaikojen mukaan. Olen huomannut, että tontut puhuttelevat ihmisiä, ehkä ne osuvat meidän sisäiseen lapseemme. Minulla on myös taipumus nähdä saman tien erilaisista materiaaleista, mihin niitä voisi käyttää”, Taskila kuvailee.

Helistén ja Taskila ideoivat ja suunnittelivat yhdessä elämyspolun sisällön. Metsäseikkailulle osallistuivat päiväkodin lapset sekä koulun 1–4-luokan oppilaat. Tarina kietoutui isoisän aarrelippaan salaisuuden ympärille, ja polun varrella oli erilaisia tehtäväpisteitä, joissa lapset saivat tietoa tervasta ja sen käytöstä. Taskila itse oli sonnustautunut kirjoissa seikkailevaksi Silja-tontuksi. Yön aikana satanut lumi, aiheeseen liittyvät lavastukset ja elävä tuli veivät sekä lapset että aikuiset hetkeksi pois arjen keskeltä.

”Siellä oli tervatynnyreitä, apteekkitervaa ja tervapastilleja sekä kaikkea mitä tervasta tehdään. Koko polun tunnelma oli suorastaan maaginen. Kaikki keskittyivät, nauttivat ja saivat energiaa. Lapset eivät olisi halunneet ollenkaan lähteä polulta pois”, naurahtaa Taskila.

Meidän aikuisten pitäisi useammin astua lapsen maailmaan ja unohtaa kaikki kiire ja kellon kanssa juokseminen.

Kokemus teki osallistujiin niin suuren vaikutuksen, ja sitä on muisteltu eri yhteyksissä vielä tämän keväänkin aikana. Neljäsluokkalaiset ovat kertoneet, kuinka he pitivät hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, sekä siitä, että polulla oli erilaisia tehtäviä.

”En osannut ajatella, kuinka vaikuttava elämys se loppujen lopuksi oli. Moni lapsi olisi myöhemmin halunnut tulla polulle omien vanhempien kanssa, mutta tämä oli vain yhden päivän juttu. Tuli kuitenkin sellainen olo, että jotain jatkoa pitää kehitellä”, Taskila miettii.

”Pieni taianomaisuus tekee kaikille hyvää. Meidän aikuisten pitäisi useammin astua lapsen maailmaan ja unohtaa kaikki kiire ja kellon kanssa juokseminen. Ei ne asiat mihinkään karkaa, aivan hyvin voi hetkeksi pysähtyä”, Taskila painottaa.

Hyvin suunniteltu, puoleksi tehty

Helistén ja Taskila ovat erittäin tyytyväisiä tonttupolkuun sekä koko oppimiskokonaisuuden toteutukseen. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että erilaiset tempaukset vaativat oman panoksensa, mutta hyvällä suunnittelulla asiat kulkevat sujuvasti.

”Onhan näissä oma vaivansa, mutta jos miettii, mikä lapsille jää mieleen, niin ne ovat juuri tämmöiset elämykset. Ja kyllä tämä jää myös minun mieleeni loppuelämäksi”, toteaa Taskila.

”Monilla voi olla ennakkoajatuksena, että suuremmat tempaukset tai luontoon vietävät asiat ovat todella työläitä. Hyvän suunnittelun jälkeen homma rullaa kuitenkin omalla painollaan ja on kaiken työn arvoista”, Helistén lisää.

”Luonnossa tapahtuvan opetuksen voi aloittaa aivan pienistä asioista, siitä ei kannata tehdä itselleen liian vaikeaa. Voi aloittaa vaikka retkeilystä, mennä käymään metsässä ja katsoa mitä siellä on. Usein lapsista itsestään nousee paljon ideoita, joita opettaja voi lähteä viemään eteenpäin”, Helistén sanoo.

Taskila sai polun toteuttamisesta arvokasta oppia tulevaan työhönsä koulunkäyntiavustajana.

”Opin sen, miten toimitaan isojen ryhmien kanssa. Polulla vieraili kaikkiaan 125 lasta, ja vaikka en jokaista pystynyt henkilökohtaisesti jututtamaan, niin opin, kuinka kaikkia voi silti huomioida katseella ja rauhallisella läsnäololla”, hän kertoo.

Helisténille luontoelämys vahvisti hetkeen pysähtymisen tärkeyttä.

”Me kaikki itse luomme kiireen. On hyvä opetella rauhoittumaan, olemaan ja nauttimaan hetkestä”, hän painottaa.