Suojeltu, historiallinen rakennus voi olla hyvä lähtökohta uudelle liiketoiminnalle
De Gamlas Hem -hotellin nimen taustalla on samaan taloon toistasataa vuotta sitten perustettu vanhainkoti. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Monet oululaiset yritykset ovat ottaneet paikallisen historian mukaan omaan tarinaansa ja toimintaansa. Siihen kannustaa myös parhaillaan tehtävä Oulun kulttuuriympäristön teemayleiskaava.
Kulttuuriympäristön teemayleiskaavan tavoitteena on kartoittaa kaupungin kulttuuriympäristöä ja rakennusperintöä sekä tukea kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä. Kaava kokoaa Oulun kulttuuriympäristöjä koskevan tiedon yksiin kansiin sekä ohjeistaa kulttuuriympäristöarvojen huomioonottamista yksityiskohtaisemmassa maankäytönsuunnittelussa, lupavalmistelussa ja muussa päätöksenteossa.
Teemayleiskaavan luonnos on ollut alkuvuodesta julkisesti nähtävillä, ja osana kaavaprosessia järjestettiin torstaina BusinessAsemalla Vetovoimaa kulttuuriympäristöstä -nimellä pidetty yleisötilaisuus, jossa kuultiin esimerkkejä siitä, miten oululaiset yritykset voivat hyödyntää rakennusten historiaa osana liiketoimintaansa.
Oulun kaupungin yleiskaavapäällikkö Paula Paajanen totesi, että teemayleiskaavan tarkoituksena on paitsi pitää huolta arvokkaista rakennuksista ja alueista, myös saada alueen yritykset huomaamaan kulttuuriympäristön antama potentiaalinen lisäarvo.
”Näitä tarinoita voi hyödyntää omassa toiminnassa. Rakennuksista saa suoraan omaleimaisuutta, joka varmasti voi tukea omaa toimintaa”, Paajanen huomautti.
Vanhainkodin juurilla
Malliesimerkki tällaisesta on Heinäpäässä, Kirkkokadun ja Puistokadun kulmassa toimiva hotelli ja ravintola De Gamlas Hem. Sen nimi juontaa 1800-luvun lopulle, jolloin De Gamlas Hem i Uleåborg -yhdistys päätti perustaa paikalle ruotsinkielisen naisten vanhainkodin.
Vanhainkoti avattiin toukokuussa 1906 ja se toimi talossa aina 1980-luvun alkuun asti, jolloin se ei täyttänyt enää ajan vaatimuksia. Arkkitehti Victor J. Sucksdorffin suunnittelema talo oli purku-uhan alla, mutta kaupunki osti talon hallintaansa ja osoitti vanhainkodille uudet tilat Isoltakadulta, jossa se toimii edelleen nimellä Aurinkokoti – Solhemmet.
”Vaikka kaikki on jo muuttunut, niin onhan meillä tunneside ja yhteinen historia.”
”Siellä on edelleen meidän talomme irtaimistoa ja huonekaluja. Monta kertaa on koettu hyvinkin nostalgisia, hienoja hetkiä, kun Solhemmetin henkilökunta ja asukkaat tulevat meille syömään. Vaikka kaikki on jo muuttunut, niin onhan meillä tunneside ja yhteinen historia”, De Gamlas Hemin yrittäjä ja toimitusjohtaja Veli-Pekka Pohjola sanoi. Rakennuksen kokous- ja juhlatilojakin on nimetty vanhainkodissa aikoinaan asuneiden naisten mukaan.
Kaupunki remontoi talon kauttaaltaan ja Museovirasto suojeli sen vuonna 1985. Täysin hirsirakenteisen talon huonejärjestys on tarkkojen suojelumääräysten mukaisesti yhä täysin sama kuin vanhainkotiaikoina.
Vuosina 1984–2014 talossa oli kaupungin monia palveluita rakennusvirastosta lähtien. Viimeisenä kaupungin toimintana talossa oli monikulttuurikeskus Villa Victor.
Suunnitelmat muuttuivat
Talon oltua tyhjillään pari vuotta kaupunki päätti myydä sen. Siihen oli ajatuksena tehdä asuntoja, ja siinä tarkoituksessa sen aikoivat alun perin ostaa Pohjolan yhtiökumppanit Arto Keränen ja Timo Paakki.
”Kun he menivät ensimmäisen kerran paikan päälle, näkivät kohteen ja kuulivat tiukat suojelumääräykset, he tajusivat heti, ettei kukaan halua asua täällä: pieniä kapeita käytäviä, pieniä huoneita, ei onnistu”, Pohjola kertoi.
”Sanoin pojille, että järjetön bisnes – tähän me lähdetään!”
Siinä vaiheessa kutsuttiin mukaan Pohjola, ja nopeasti syntyi ajatus pienestä, boutique-tyyppisestä hotelli-ravintolasta – siitä huolimatta, että yhdelläkään kolmesta ei ollut mitään kokemusta alasta. Ekonomi Pohjola kertoi laskeskelleensa hankkeen kannattavuutta Excel-ohjelman avulla.
”Sanoin pojille, että järjetön bisnes – tähän me lähdetään! Pojat sanoivat, että niin lähdetään.”
Ränsistymään päässyttä taloa remontoitiin vuoden ajan sokkelista kattoon saakka: alapohja, vedet, viemärit, sähköt ja ilmanvaihto pantiin uusiksi. Hotelli avattiin marraskuussa 2018.
”Nyt meillä on suojelluissa kuorissa talotekniikaltaan hyvinkin nykyaikainen ja toimiva talo”, Pohjola totesi.
”Museovirastossa ymmärretään, että parasta suojelua on käyttö.”
Pohjolan mukaan rakennusten suojelustatusta on turha pelätä, vaikka se aiheuttaakin tiettyjä hankaluuksia, kun käytännöllisyyttä parantavia muutoksia ei saa tehdä. Hänen mukaansa asiakkaat ymmärtävät ja arvostavat, kun heille kertoo talon suojelusta.
”Ehkä meidän paras yhteistyökumppanimme tässä projektissa oli Museovirasto. Siellä ymmärretään, että parasta suojelua on käyttö. Museovirasto oli alusta asti tukemassa, auttamassa ja helpottamassa meidän työtämme”, Pohjola ylisti.
Kemikaalivarastosta monikäyttötalo
Samanlaista viestiä välitti Pave Arkkitehtien toimitusjohtaja Pave Mikkonen, joka kertoi tilaisuudessa Toppilaan vanhalle satama-alueelle K21-kemikaalivarastorakennukseen tehtävästä monikäyttörakennuksesta. Siihen on tulossa muun muassa asuntoja, palveluasumista, liiketiloja, päivittäistavarakauppa, kuntosali ja päiväkoti sekä ihmisille että koirille.
Pitkään tekeillä ollut kaavamuutos hyväksyttiin juuri kaupunginvaltuustossa, ja rakentaminen on tarkoitus aloittaa tänä keväänä. Valmista pitäisi olla ensi vuonna.
”Me haluamme parantaa kaupunkikulttuuria talo kerrallaan, tehdä niin hyviä juttuja, että niistä tulee arvorakennuksia”, Mikkonen kiteytti toimistonsa ideologian. Hänen mukaansa Oulusta tehdään kilpailukykyinen kaupunki luomalla paikkoja, joissa ihmisten on hyvä olla. Siihen taas tarvitaan esimerkkejä, jotka kyseenalaistavat vallitsevat käsitykset ja normit.
”Kaupunkikulttuurin pelastamisessa tarvitaan myös historiallista kerrostumaa.”
Pohjolan tavoin Mikkonen korosti, ettei rakennuksen suojelu ole este, vaan pikemminkin lisäarvon tuoja.
”Kaupunkikulttuurin pelastamisessa tarvitaan myös historiallista kerrostumaa”, Mikkonen totesi.
Sitä löytyy vuonna 1954 rakennetusta, 110 metriä pitkästä K21-varastosta, jonka ulkoasu on suojeltu kulttuurihistoriallisista ja kaupunkikuvallisista syistä. Sisältä rakennus on tällä hetkellä käytännössä tyhjä. Mikkonen näkee rakennuksen arvon huomattavana, koska se kertoo harvinaisena säilyneenä maamerkkinä tulevaisuudessakin Toppilansalmen satamahistoriasta.
”Siinä suojellaan oululaista tarinaa”, Mikkonen kiteytti. Itse rakennuksen hän totesi olevan ”niin ruma, että se on jo todella kaunis”. Uusittavan rakennuksen ulkoasussakin säilytetään Mikkosen mukaan satama-alueen rouheutta.
Kerrosneliöitä talossa on 11 000. Mikkonen paljasti, että kun asuntoja ennakkomarkkinoitiin äskettäin, tulijoita oli jonoksi asti ja puolet esitellyistä asunnoista varattiin saman tien.
”En edes kertonut asunnoista mitään, vaan tämän talon ja sataman tarinaa. Ja tammikuun piti olla huonoin asuntomyyntikuukausi sitten 1990-luvun laman. Olisiko se kiinni siitä, mitä me tarjoamme ihmisille?” Mikkonen heitti haasteena rakennusyhtiöille, jotka hänen mukaansa ovat olleet hyvin epäileväisiä K21-hankkeen kannattavuuden suhteen.
