Pala historiaa: Åströmin nahkatehdas oli aikoinaan oululainen menestystarina – tehdasyhdyskunnan vanhat rakennukset edelleen käytössä

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 160 vuotta siitä, kun Weljekset Åström Oy:n nahkatehdas perustettiin Oulussa. Yrityksen nimi viittaa sen omistaneisiin veljeksiin, mutta nahkuri Karl Robert Åström aloitti nahkatehtaan toiminnan yksin perustaessaan toiminimen. Hän perusti nahkatehtaan Hupisaarten reunassa sijaitsevaan Dammisaareen vuonna 1863. Se ei ollut Suomen ensimmäinen nahkatehdas, sillä nahanvalmistus oli aloitettu Tampereella jo vuonna 1819.

Nahkuri Åströmin Ouluun perustaman yrityksen nimi muuttui muotoon Bröder Åström vuonna 1869, sillä hänen veljensä Hemming Åström oli tullut yritykseen yhtiökumppaniksi. Yritys muuttui osakeyhtiöksi ennen vuosisadan vaihdetta, ja suomenkielinen nimi Weljekset Åström Osakeyhtiö tuli käyttöön myöhemmin.

Åströmin veljekset olivat myös yhteiskunnallisesti aktiivisia. Molemmat osallistuivat kunnallispolitiikkaan ja toimivat edustajina säätyvaltiopäivillä. Hemming Åström kuoli vuonna 1895 ja Karl Robert Åström vuonna 1897.

Oulun nahkatehtaan menestys huomattiin

Nahan hyvä menekki Suomessa merkitsi sitä, että Weljekset Åström Oy:n nahkatehtaan toiminta oli kannattavaa. Koko Suomen suuriruhtinaskunnan nahkateollisuuden tilannetta paransi myös pääsy Venäjän keisarikunnan markkinoille 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Yhtiö kasvoi Suomen suurimmaksi nahkatehtaaksi, jonka tuotanto oli noin puolet Oulun teollisuustuotannosta. Yhtiö oli edelläkävijä koneiden käytössä, ja voimanlähteinä olivat höyrykoneet. Oulun nahkatehtaalla oli merkittävä osuus myös siinä, että Suomen nahkateollisuus kasvoi.

Yhtiön tuotanto laajentui 1800-luvun jälkipuoliskolla. Nahkatehdas tuotti aluksi pääasiassa pohja- ja päällisnahkaa, mutta myöhemmin perustettiin kenkä-, remmi-, valjas- ja salkkutehtaat. Yhtiö myös laajentui Oulussa Dammisaaresta rautatiehen saakka.

Nahkatehdas oli merkittävä työllistäjä Oulussa. Työntekijöitä oli 14 vielä vuonna 1867, mutta heitä oli jo 925 vuonna 1913. Työ oli fyysisesti raskasta, joten suurin osa työntekijöistä oli miehiä vielä 1800-luvulla.

Oulu tunnettiin yhtiön kotipaikkana muualla Suomessa, joten teollisuuden harjoittajat ja virkamiehet vierailivat Oulussa tutustumassa yhtiön tehdaslaitoksiin.

Pankki tuli omistajaksi

Ensimmäinen maailmansota vuosina 1914–18 merkitsi sitä, että Weljekset Åström Oy:n nahkatehdas ja valjastehdas saivat paljon tilauksia Venäjältä. Yhtiön yhteydet Venäjälle kuitenkin katkesivat sen jälkeen, kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Yhtiön edessä olivat vaikeat ajat, koska se oli tehnyt suuria investointeja muun muassa rakennuttamalla vesitornin.

Erityisesti 1930-luvun alku muistetaan maailmanlaajuisesta talouslamasta, joka kosketti myös Suomea. Taloudelliset vaikeudet johtivat muutokseen Weljekset Åström Oy:n tehtaiden omistussuhteissa 1930-luvun lopulla, sillä 9 998 osaketta kaikkiaan 10 000 osakkeesta siirtyi Pohjoismaiden Yhdyspankin omistukseen.

Åströmin suku johti Weljekset Åström Oy:ta vielä 1900-luvun alkupuoliskolla. Karl Robert Åströmin poika kauppaneuvos Hemming Emanuel Åström toimi yhtiön toimitusjohtajana vuoteen 1932 saakka. Hän kuoli 24. syyskuuta 1937.

Kauppaneuvos Åströmin hautajaiset järjestettiin Oulussa joulukuun alussa 1937. Se oli oululaisia koskettanut suuri surutilaisuus. Hautajaisissa oli paljon vieraita, ja vainaja saatettiin Weljekset Åström Oy:n työntekijöiden muodostaman kunniakujan läpi tuomiokirkkoon siunattavaksi.

Vanha nimi uudelle yhtiölle

Weljekset Åström Oy kasvatti tuotantoaan vielä 1930-luvun jälkipuoliskolla, jolloin myös työntekijöiden lukumäärä kasvoi. Yhtiö työllisti 950 henkilöä vuonna 1939. Suomen puolustusvoimat oli yhtiön merkittävä asiakas toisen maailmansodan aikana vuosina 1939–45, vaikka raaka-ainepula aiheutti ongelmia nahkateollisuudelle.

Muoviteollisuuden kehittyminen ja maatalouden koneellistuminen aiheuttivat haasteita Suomen nahkateollisuudelle 1950-luvulta alkaen. Traktorit korvasivat hevoset, mikä edelleen supisti valjaiden kysyntää. Siitä syystä Weljekset Åström Oy alkoi valmistaa kenkiä, reppuja, salkkuja, laukkuja ja jääkiekkosuojuksia.

Yhtiön omistussuhteet muuttuivat jälleen vuonna 1955, jolloin muun muassa Suomen Kaapelitehdas ja Oulun Villatehdas tulivat osakkaiksi. Ne lakkauttivat yhtiön vuonna 1960 ja perustivat sen tilalle yhtiön nimeltä Entisen Nahkatehtaan Kiinteistöjen Omistajat eli En-Ko Oy:n, joka hallinnoi tehdaskiinteistöjä. Kauppaneuvos Runar Sandelin perusti toimintaa jatkamaan uuden yhtiön, joka sai En-Ko Oy:lta luvan käyttää toiminimeä Weljekset Åström Oy.

Nahkatehdas muutti Oulaisiin

Kenkätehtaat joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin Suomessa 1960-luvulla, ja monet tehtaat lopettivat toimintansa. Weljekset Åström Oy kärsi menekkivaikeuksista, mutta se yritti selviytyä vaikeasta tilanteesta laajentamalla tuotevalikoimaansa. Kenkien lisäksi yhtiö valmisti siitä alkaen asekoteloita, panosvöitä, puukontuppeja, pesäpalloräpylöitä ja työkalulaukkuja.

Yhtiön toiminta Oulussa kuitenkin päättyi vuosikymmenen vaihduttua. Yhtiö rakennutti teollisuushallin Oulaisiin vuonna 1970, minkä jälkeen toiminta siirtyi sinne. Toiminta ei kannattanut uudessa toimintaympäristössä paremmin, joten yhtiö jätti konkurssianomuksen vuonna 1974 ja lopetti toiminnan.

Oulussa on edelleen rakennuksia, jotka muistuttavat Weljekset Åström Oy:n toiminnasta. Oulun taidemuseon talo valmistui alun perin nahkatehtaan liimatehtaaksi, johon sijoitettiin myös yhtiön pääkonttori. Nahkatehtaan voimala ja vesitorni ovat nykyisin Tiedekeskus Tietomaan käytössä. Oulun taidemuseota vastapäätä sijaitseva päällisnahkatehtaan rakennus on opetus- ja toimistokäytössä. Rakennuksessa toimii muun muassa OSAOn opetusravintola Hilikku.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 22. lokakuuta 2022.