Reija Pasanen: Valotaide julkisessa tilassa, uhka vai mahdollisuus?
Kirjoittaja Reija Pasanen on taiteen maisteri ja valotaiteilija.
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Marraskuu on Valon kuukausi Oulu2026-alueella. Vuoden pimeintä aikaa ja arkea valaistaan yhdessä muun muassa monipuolisilla tapahtumilla. Valon kuukausi on osa Oulun matkaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Tämän artikkelin on kirjoittanut Reija Pasanen, joka työskentelee asiantuntijana ja valotaiteilijana Ramboll Finland Oy:ssä.
VALOTAIDE ja -tapahtumat rikastuttavat kaupunkilaisten arkea, tarjoten mahdollisuuden kokea taidetta yhdessä ja jakaa elämyksiä. Tämä vahvistaa sosiaalisia siteitä ja luo yhteisöllisyyden tunnetta, joka on tärkeä osa kaupunkielämää. Taide voi yllättää ja sen avulla voidaan oppia jotakin uutta ja merkityksellistä. Valotaide avaa uusia näkökulmia ja herättää ajatuksia sekä lisää kaupunkilaisten hyvinvointia erityisesti pimeinä vuodenaikoina.
Valotaide tuottaa visuaalisia elämyksiä ja esteettistä nautintoa, mikä voi inspiroida ja ilahduttaa katsojia. Taide voi muuttaa arkisen ympäristön vetovoimaiseksi ja tehdä siitä määränpään, ei vain läpikulkupaikan. Tämä voi lisätä julkisen tilan arvostusta ja terävöittää sen identiteettiä.
VALOTAPAHTUMAT houkuttelevat paljon kävijöitä, mikä lisää elinkeinoelämän mahdollisuuksia ja vahvistaa paikallista taloutta. Valotaide on tehokas keino parantaa elinvoimaisuutta iltaisin ja kaamosaikaan. Valofestivaalit tuovat kaupungin esiin uudessa valossa ja kasvattavat yhteisöllisyyttä. Lisäksi valotaide tekee julkisista tiloista houkuttelevampia, mikä saa ihmiset liikkumaan ja nauttimaan kulttuurista sekä palveluista. Sen taloudellinen vaikutus on merkittävä, sillä se tukee paikallisia yrityksiä ja edistää kaupungin elinvoimaisuutta.
VALAISTUS voi kuluttaa paljon energiaa ja aiheuttaa valosaastetta, mikä lisää ympäristökuormitusta. Tutkimukset osoittavat, että keinovalaistus voi häiritä erityisesti yöeläimiä, joiden ravinnonsaanti ja lisääntyminen häiriintyvät valon vaikutuksesta. Lisäksi muuttolintujen muuttoreitin on todettu muuttuneen siten, että linnut tekevät ylimääräisiä kierroksia, kun keinovalo sekoittaa niiden suuntavaistoa. Lisäksi keinovalolla voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, kuten unettomuus ja mielialan vaihtelut.
Taivaankannen valottuminen heikentää tähtitaivaan näkyvyyttä, mikä voi vaikuttaa heikentävästi ihmisten luontoyhteyteen. Kaupunkialueen ulkopuolella, missä keinovaloa on yleensä vähän, pienikin valon määrän lisääntyminen voi kadottaa linnunradan ja revontulet näkymättömiin. Laajalle levinnyt valosaaste onkin vienyt yhä useammalta mahdollisuuden kokea luonnollista pimeyttä, joka on tunnistettu kansainvälisesti arvokkaaksi resurssiksi. Pimeyttä tulisikin vaalia, jotta sen mahdollistamia elämyksiä voitaisiin kokea myös tulevaisuudessa.
POHJOISILLA leveyspiireillä pimeys ja valo vuorottelevat, kun kesällä on yötön yö, eli aurinko ei laske lainkaan horisontin alapuolelle ja vuorokauden ympäri on valoisaa. Luonnollisen yön kokemuksen vastuullinen tuotteistaminen avaa elinkeinoelämälle uusia mahdollisuuksia, kuten pimeän taivaan matkailu. Tähtitaivas ja talvinen kuutamo yhdessä koettuna voi olla kaupungistuneille ihmisille ainutlaatuinen kokemus.
Kokonaisvaltainen luontoarvojen ja ihmisten tarpeiden huomioon ottaminen onkin entistä tärkeämpää valaistuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Valotaide voisi olla suunnannäyttäjä, jotta julkisista tiloista tulisi elävämpiä, viihtyisämpiä ja merkityksellisempiä paikkoja kaikille käyttäjille. Keinovaloa tulisikin hyödyntää vain siten, että sen haittavaikutukset tiedostetaan, jotta meidän lisäksi muunlajiset eläimet, kasvit sekä planeettamme voisivat jatkossa paremmin.