Mikko Salmi: Onnen kaava ja kuminauhaan kätketty viisaus
Kirjoittaja on Oulun kaupungin viestintä- tapahtuma- ja markkinointijohtaja Mikko Salmi. Kuva: Sanna Krook
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Onnellisuus on tila, jossa ihminen voi elää täydesti oman persoonansa ja arvojensa mukaista elämää, kirjoittaa viestintä-, tapahtuma- ja markkinointijohtaja Mikko Salmi. Hän myös toteaa, että onnellisuus kytkeytyy usein myös paikkaan – kuten varhaisnuoruuden pipolätkäpeleihin Pyykösjärvellä.
MILLOIN olet ollut onnellisimmillasi elämässä? Minkä ikäinen silloin olit? Keitä ihmisiä muistuu mieleesi siltä ajalta? Mihin paikkaan tai tunteeseen onnellisuutesi kiinnittyy?
Minulle suurimmat onnellisuuden kokemukset liittyvät varhaisteini-ikään. Pelasimme Pyykösjärven rivitaloyhtiön parkkipaikalla Peken ja Joonaksen kanssa pipolätkää aamusta iltaan. Muistan, kuinka höyry nousi pikkumiesten takin liepeistä, kun mäiskimme kiekkoa maalikehikkojen väliin suuren innon vallassa. Välillä jonkun pelimiehen tuuletusikkunasta kuului kovaääninen kutsu: ”Syömään.” Puolen tunnin tankkaustauon jälleen oli aika palata jälleen pihapelien pariin.
MISTÄ tuon elämänvaiheen onnellisuus oli oikein peräisin? Uskon, että suurin syy on varhaisteinin ainutlaatuinen kyky elää hetkessä vapaana vaatimuksista tai paineista. Pikkulapsivaihe oli takana ja ensiaskeleet vapauden tiellä oli otettu. Vielä ei tarvinnut kuitenkaan olla iso poika, vaan sai räkänokkana elää vaihto kerrallaan.
Noiden vuosien jälkeen elämän täytti nopeasti puberteetin hormonimyrskyt ja pakonomainen tarve kuulua porukkaan. Tyttöihinkin piti opetella suhtautumaan jotenkin. Huolettomuuden aika oli peruuttamattomasti ohi.
ONNELLISUUS on tila, jossa ihminen voi elää täydesti oman persoonansa ja arvojensa mukaista elämää. Onnellisuus ei ole elämää, josta puuttuvat vaikeudet ja haasteet. Se on tila, jossa kokee selviävänsä arjen haasteista ja löytää merkityksen kaikelle sille, mitä vastaan tulee. Onnellinen ihminen hyväksyy kärsimyksen osaksi elämäntarinaansa. Kuminauhaakin on syytä venyttää, ettei se haurastu. Samoin on ihmisenkin elämässä, kunhan kuminauhaa ei venytetä liikaa.
Onnellisuus kytkeytyy usein myös paikkaan. Minulla on tapana tehdä silloin tällöin nostalgiapyöräilyjä Pyykösjärven rantaan. Kuulen vieläkin pihakoivun tuulessa Peken äidin kutsun – syömään. Onnellisessa paikassa ihminen ravitaan kokonaan.
MITEN kaupunki voisi tukea ihmisten onnellisuutta? Ainakin tarvitsemme virikkeellisiä kohtaamispaikkoja, turvallista kaupunkiympäristöä, yhteisöllisiä tapaamisia, toimivaa demokratiaa ja välittävää ilmapiiriä. Näistä asioita syntyy kokemus siitä, että Oulu on mun – mun Oulu.