Talkoolaisten uurastus palkittiin, kun Loppulan talon avajaisia vietettiin upeassa syyssäässä
Loppulan odotetut avajaiset keräsivät hyvin väkeä heti lauantaina aamupäivästä. Kuvat: Pasi Rytinki
Sanginjoella on vietetty lauantaina Loppulan talon yleisöavajaisia. Tuhansia talkootunteja vaatineen remontin tehneen Loppulan ystävät ry:n puheenjohtaja Annamari Markkola uskoo luonnonsuojelualuetta kehittävän Metsähallituksen tavoin, että Sanginjoen suojelualueen kävijämäärät voivat jopa kaksinkertaistua tulevina vuosina.
Sanginjoelle Loppulan talon avajaisiin virtasi väkeä lauantaina heti aamukymmeneltä, kiitos myös ajankohtaan nähden harvinaisen aurinkoisen syyspäivän.
Loppulan ystävät ry sai vanhan metsänvartijan talon haltuunsa keväällä 2021. Yhdistyksen puheenjohtaja Annamari Markkola hymyili lauantaina helpottuneena siitä, että pitkä ja työläs remontti on saatu vihdoin siihen pisteeseen, että Loppulan talo voitiin muutama viikko sitten avata palvelemaan vieressä olevan, Metsähallituksen kehittämän Sanginjoen luonnonsuojelualueen kävijöitä. Rakennusvalvonta antoi käyttöluvan talolle elokuun lopussa.
”On kyllä tosi helpottunut tunnelma”, Markkola sanoi, mutta totesi samaan hengenvetoon, että remontoitavaa riittää edelleen paljon: puuttuu muun muassa väliovia, rännejä, varaava takka ja katon turvarakenteita, mitä varten yhdistyksellä on käynnissä uusi pienkeräys.
Isompiakin investointitarpeita on. Yhdistys on tehnyt tarjouspyynnöt maalämmöstä, mutta Markkolan mukaan se on niin kallis sijoitus, että sitä joudutaan vielä pohtimaan.
Tallirakennuksen korjaamiseen yhdistys on saanut Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen rakennusperinnön hoitoavustusta. Loppulan pihapiirin vanhin rakennus vaatii perustusten korjaamista, sillä se on osittain vajonnut maahan. Markkola arvioi, että sitä päästään tekemään ehkä ensi kesänä. Tallin huonokuntoista kattoa on toistaiseksi paikattu pressuilla, ja katon korjaamiseenkin tarvitaan rahoitusta.
Sen sijaan pihapiiriin myös kuuluva lautarakenteinen metsurinkämppä on niin huonokuntoinen, että se on purettava. Purkaminenkin vaatii rahaa ja työtä, mutta Markkolan mukaan rakennusta ei voi jättää paikoilleen, sillä se on romahtamisvaarassa ja aiheuttaa siksi turvallisuusriskin.
Sanginjoentien toisella puolella, joen rannalla olevan pienen ja huonokuntoisen saunan yhdistys on myynyt Metsähallitukselle, jonka rakentama esteetön polku kulkee saunan kohdalta. Loppulan tontilla on rakennuslupa uudelle saunalle, mutta sen tekemisestä ei ole tässä vaiheessa mitään suunnitelmia.
Markkola antaa vuolaita kiitoksia Metsähallitukselle, joka tekee parhaillaan Loppulan viereen isolla rahalla uutta ja entistä ehompaa luonnonsuojelualuetta. Markkolan mukaan yhteistyö pienen yhdistyksen ja valtiollisen toimijan kanssa on sujunut ”ihan valtavan hyvin”.
Sanginjoen suojelualueen luonnosta on nauttinut nykyisellään vuosittain arviolta 70 000 kävijää. Määrän odotetaan kasvavan huomattavasti lähivuosina.
”Oulu on tässä niin lähellä, että tästä tulee varmasti paljon käytetty alue. Metsähallituksella on kokemusta siitä, että kun retkeilyreitit laitetaan kuntoon – ja heillähän on myös rahoitus siihen – se saattaa lähes kaksinkertaistaa kävijämäärän”, Markkola sanoo.
”Ihan valtavan työn tässä on tehnyt Ulla Matturi, joka teki master planin koko alueelle”, Markkola kiittelee Metsähallituksen virkistyskäytön erityisasiantuntijaa.
Kiitoksia ja kehuja Markkolalta saa myös yhdistyksen oma talkooväki. Monella taholla talkoolaisista on tänä päivänä huutava pula, mutta Loppulan ystävillä ahkeria tekijöitä on riittänyt.
”Käsittämättömän hienosti on talkooväki jaksanut. Talkoissa on ollut jatkuvasti 17–18 ihmistä, ja talkoita on pidetty kiihtyvään tahtiin tässä ennen avajaisia. Tuhansia tunteja töitä on tehty”, Markkola sanoo. Erityiskiitoksen saavat Minna Paarma ja Eetu Pikkarainen, jotka ovat kunnostautuneet talkoiden organisoijina.
Loppula on jo ensimmäisinä viikkoinaan avaamisen jälkeen kerännyt hyvin kävijöitä. Naturest Oy pitää Loppulassa luontokahvilaa alkuvaiheessa syksyn viikonloppuina ja alkavalla syyslomaviikolla.
Oulun suuren talousalueen lähimmät kansallispuistot ovat Rokualla ja Syötteellä, ja Markkola näkee, että Sanginjoen kaltaiselle lähiluontokohteelle, -virkistysalueelle ja -suojelumetsälle on Oulussa suuri tarve.
Hänon ilahtunut siitä, että Sanginjoen alueen asukkaatkin ovat ottaneet Loppulan omakseen. Alueen suojelu vaati luonnonsuojelujärjestöiltä noin 20 vuoden kampanjoinnin, ja Markkola muistaa hyvin, että asialla oli vastustusta paikallisesti. Hän kokee myös Oulun kaupungin näkevän suojelualueen nyt tärkeäksi.
”Asenneilmasto on kyllä jotenkin muuttunut. Ymmärretään, että ihmisillä pitää olla lähivirkistäytymispaikkoja. Oulu on niin kansainvälinen – yliopistolla ja yrityksissä on väkeä eri puolilta maailmaa – ja tällainen paikka auttaa myös uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden rekrytoimista.”