Taimenta havaittiin tänä kesänä Oulujoen laskualueella aiempaa vähemmän – viime vuosien pääsuuntaus lohikalakannoissa silti nouseva
Kalastajien itse kokoaman tilastoinnin perusteella meritaimenia on soutukalastamalla saatu saaliksi vähemmän kuin aiempina vuosina ja sama trendi pätee myös vetokalastettuihin lohiin. Sen sijaan heittokalastajien narraamien lohien saalismäärässä ei ole juuri ilmaantunut isompaa poikkeamaa entiseen. Kuva: Antti A.T. Leinonen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulujoella oli menneisyydessä maine vaelluskalojen tyyssijana, mutta pääuoman patoaminen 1940-luvulta lähtien on sittemmin estänyt kalojen luontaisen kulun joen ja meren välillä. Vaelluskalat voivat silti pienissä määrin nousta Merikosken voimalaitoksen ohittavaa kalatietä pitkin joen alaosiin.
Kalojen liikehdintää kalatiellä tarkkaillaan, eli kalamääristä on saatavilla jatkuvasti päivittyvää tietoa. Kalatien lukemien ja kalastajien tekemien havaintojen mukaan taimen ei ole tänä keväänä ja kesänä liikehtinyt aivan edellisten vuosien malliin.
Oulujoen omanlaisensa rytmi
Jermi Tertsunen Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskukselta kommentoi lohi- ja taimenmäärissä vallitsevaa tilannetta Oulujoen alaosassa.
”Taimenen nousun osalta näyttää tämä vuosi jostain syystä aiempiin vuosiin verrattuna vähän heikommalta, mutta sama trendi on muillakin Itämereen laskevilla joilla. Lohen ja taimenen nousu ei ole aivan edellisvuosien lukemissa. Taimen nousee yleensäkin alkukesästä lohta paremmin.”
”Oulujoen rytmi on kuitenkin poikkeava muihin seurannassa oleviin jokiin verrattuna, kuten esimerkiksi Tornio- ja Iijokeen – lohi nousee myöhemmin Oulujokeen. Sinänsä kalatien tämän hetken lukemat eivät ole epätavallisia. Lohen osalta jää vielä hieman syksymmäksi nähtäväksi, mihin lukemat lopulta kehittyvät”, Tertsunen kertoo.
”Taimenen kohdalla on ollut kokeilussa risteyttää villitaimenkantaa ja vesistön laitoksissa olevaa järvitaimenkantaa, mutta siitä on kerättävä edelleen lisää tutkimustietoa pidemmälle menevien johtopäätöksien tekemiseksi”, sanoo Tertsunen.
Testattavia istutuskäytäntöjä
Pauliina Louhi Luonnonvarakeskukselta valottaa Oulujoen kalojen istutuskäytäntöjä.
”Oulujoen lohikalakannat perustuvat käytännössä istutuksiin, mutta tiedossa on, että lohen ja taimenen luonnonpoikasia syntyy muutamia vuosittain.”
”Lohikalojen istutuksia on tehty vuodesta 2017 lähtien ylemmäs Oulujokea. Montan kalanviljelylaitoksella on kokeilussa erillisiä vapautusaltaita, josta kalat pääsevät lähtemään vaellukselle halutessaan.”
Montasta vapautetut kalat ovat hakeutuneet Merikosken kalaportaisiin ja sitä kautta jälleen takaisin jokeen paremmin suhteessa istutettuihin kaloihin.
Tyypillistä on, että lohet hakeutuvat lisääntymään joenpääuomaan ja taimenet taas vaeltavat luonnostaan ylemmäksi haarautuviin sivujokiin.
Uusia suunnitelmia olemassa
Merikosken kalaportaissa ei käy virtaus läpi vuoden, joten se ei siitä syystä toistaiseksi sovellu lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueeksi. Kalaportaiden vesitys aukeaa huhti–toukokuun taitteessa ja se sulkeutuu lokakuussa.
”Suunnitelmia esimerkiksi kauneusaltaan muokkaamisesta ja vesittämisestä on kuitenkin olemassa. Siitä on tehty alustavia valmiuslaskelmia, että kuinka paljon poikasia se voisi tuottaa”, Louhi taustoittaa hiljaa viriävistä hankkeista Oulujoen vesistön laskualueella.
Oulun kaupunki ja Ely-keskus kunnostivat vuosina 2017–2018 Hupisaarten puroverkostoa siten, että taimenilla on nykyisin siellä mahdollisuus sekä elää että kutea. Hupisaarilla on jatkuva ympärivuotinen vedenvirtaus.
Merellä tapahtuvia ja lohikalakantoihin vaikuttavia isoja tekijöitä ovat muun muassa jokavuotiset tauti- ja saalistustilanteet.
Kalastajat havainneet laskua
Veli Suorsa on kalastanut Oulujoella jo 58 vuotta. Hän kertoo kalastajien pistäneen merkille, että tänä vuonna erityisesti taimenen saalismäärät Merikoskessa ja Oulujokisuussa ovat olleet hieman alhaisemmat, joihin viime vuosina on totuttu.
”Spinflugalla, eli virveliä ja painoa hyödyntävällä heittokalastustavalla, on Merikosken ja Merijalinrannan vuosittaiset lohisaaliit pyörineet normaalisti noin 300 kappaleen paikkeilla. Huippuvuotena 2020 lohia saatiin spinfluga-tekniikalla jopa 500 kappaletta perustuen kalastajilta urkittuihin tietoihin”, Suorsa kertoo.
Kalastajien itse keräämän tilastoinnin mukaan tämän vuoden osalta kalasaaliit eivät ole ihan yltäneet aiemmin totutulle tasolle.
”Vuoden 2020 jälkeen kalastuskäytäntö muuttui siten vuoroperiaatteella toimivaksi – kalastusvuorossa on joka toinen päivä soutajat ja joka toinen taas heittelijät. Käytäntö on hyvä ja jopa välttämätön veneilijöiden turvallisuuden kannalta, mutta samalla saalismäärät pienenivät lyhyemmän kalastusajan takia”, Suorsa taustoittaa muutaman vuoden takaista uusittua kalastussääntöä.
Lisääntymiseen vaikuttaa moni seikka
Veli Suorsa katsoo, ettei lohikalakannat ole nousseet Oulujoensuulla ja Merikoskessa niin kuin tehtyjen toimenpiteiden perusteella olisi ehkä saattanut olettaa.
”Kalaportaat eivät ole toimineet sillä tavoin, että poikastuotanto olisi kasvanut. Kuusisaaren Kissankoski ei ole toimiva kutupuro. Vedenpinta on vaihdellut suuresti, minkä vuoksi mäti kuivuu tai sitten talvella jäätyy. Tulevaisuudessa tulisi selvittää parhaiten toimiva malli esimerkiksi kauneuspatojen yhteyteen.”
Kalojen liikehdintään vaikuttaa sekä veden että ilman vuosittainen laatu. Niiden seikkojen ohella Suorsa arvelee rakennushankkeiden, kuten Merikosken voimalaitoksen pohjoispuolen seinien pinnoittamisen ja asuntomessualueen sillan rakentamisen, vaikuttaneen kalojen nousuun tänä vuonna.
Tutkimuspohjaisia ehdotuksia
Luonnonvarakeskuksen keväällä 2023 työstämän raportin Kalastonhoidon kehittäminen Oulujoen vesistössä mukaan on olemassa useita pienimuotoisia toimenpiteitä, joilla tehostaa lohikalojen nousua Merikosken kalatielle sekä kalojen löytämistä Hupisaarten puroverkostoon. Moni raportissa ehdotetuista toimenpiteistä liittyy jollain tapaa kaupunginvaltuuston aloitteeseen kunnostaa Merikosken kauneusallas kalojen lisääntymisalueeksi.
Muun muassa kutuaikaan ajoitetuilla ja tarpeeksi riittävillä ohijuoksutuksilla voisi avata vaihtoehtoisia nousureittejä lohikaloille. Sillä tavoin houkuteltaisiin niin taimenia kuin lohiakin nousemaan Pokkisen-, Ämmän- ja Tuiranväylän uomien kautta kohti Hupisaaria ja Merikosken lohitietä.
Juoksutuskäytäntöjen muutoksien, eli riittävän vesityksen, lisäksi olisi mahdollista helpottaa mereltä palaavien kalojen nousemista esimerkiksi poistamalla nousuesteitä väylien varrelta tai loiventamalla niitä. Merikosken kalatiessä on kaksi erillistä sisäänkäyntiä, joista vain toinen on yleensä käytössä. Toisenkin eli vaihtoehtoisen sisäänkäynnin säännöllinen avaaminen edesauttaisi todennäköisesti kalamäärien kasvua kalatiellä.
Kalojen lukumääräistä liikehdintää Merikosken kalatiellä voi seurata Oulun Energian sivustolta tästä linkistä.