Taimenen poikasia löytyi Hupisaarten jokaisesta purouomasta, mutta hieman vähemmän kuin aikaisemmin
Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat sähkökalastivat Hupisaarten puroissa tämän viikon maanantaina eli 21. kesäkuuta. Kuvat: Juha Näppä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Viime joulukuinen Hupisaaren purojen kuivuminen ei onneksi hävittänyt taimenen poikasia kokonaan. Saarille on istutettu kutukypsiä taimenia, ja purojen pysyessä vesitettyinä ympäri vuoden taimenta on noussut myös merestä Hupisaarille kutemaan.
Joulukuun puolivälin tienoilla vettä tuovat putket jäätyivät umpeen ja Hupisaarten purojen vedentulo lakkasi Lasaretin padolla muutaman tunnin ajaksi. Noin kaksi kolmasosaa purojen pinta-alasta oli tuntien ajan täysin kuivilla. Puroissa olleiden kutupesien ja taimenen poikasten pelättiin suurelta osin tuhoutuneen.
Luonnonvarakeskuksen Hupisaarten puroilla 21. kesäkuuta tekemän sähkökalastuksen ensimmäiset saaliit kuitenkin kertovat pahimpien pelkojen olleen turhia.
Sähkökalastuksessa uusiakin poikasia löytyi
Viime syksynä Jyväskylän yliopiston tutkijat kävivät, osana toista hanketta, vähän raottamassa kuivilleen jääneitä kutupesiä. Jokaisesta uomasta ja pesästä löytyi eläviä poikasia.
”Koska tutkijat kuitenkin ihan vain reunasta raottivat niitä pesiä, että muutaman poikasen löytäisivät, emme tähän saakka ole tienneet mitään poikasten todellisista määristä. Siksi me tänään tulimme tänne sähkökalastamaan”, kertoo Luken erikoistutkija Pauliina Louhi sähkökalastuksen lomassa.
Taimenten tilanne onkin jo hiukan avautunut tutkijoille.
”Kyllä siellä viime syksyn kudusta syntyneitä poikasia, nollikkaita, on sen verran, että voimme olla varovaisen optimistisia tässä vaiheessa. Toki vielä on tutkimatta uomia, jotka kävivät täysin vedettöminä silloin joulukuussa”, Louhi kuvaili poikastilannetta sähkökalastusrupeaman alkuvaiheessa.
Mukana sähkökalastamassa olevat tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro ja tutkija Riku Rinnevalli nyökyttelivät vieressä, ja Erkinaro otti ämpäristään sähkökalastuksen tainnuttaman taimenen poikasen kämmenelleen kuvattavaksi.
Päivän mittaan sähkökalastus Hupisaarilla jatkui, ja iltapäivään mennessä tutkijat olivat löytäneet myös pahemmin kuivana käyneistä uomista sekä 1-2 vuotiaita että tänä vuonna kuoriutuneita poikasia.
”Ei nyt mitään sellaista runsautta kuin aiempina vuosina, mutta kolmen peräkkäisen vuoden poikasia siellä sittenkin ui, joten viime syksyn kudustakaan eivät kaikki poikaset suinkaan tuhoutuneet kuivamisen vuoksi”, totesi Pauliina Louhi helpottuneena.
Taimen palaa siistiin maisemaan
Hupisaarten purojen kunnostaminen aloitettiin lokakuussa 2017. Kunnostusten tavoitteena on ollut palauttaa Hupisaarten purot vaelluskaloille soveltuviksi lisääntymis- ja elinympäristöiksi sekä saada uhanalainen meritaimen lisääntymään alueella. Tällä hetkellä nähdään jo, että kunhan purojen vesitys pysyy hyvänä ympäri vuoden, taimenten asiat Hupisaarilla kehittyvät hyvään suuntaan.
Puroista huolehditaan hyvin, sillä esimerkiksi kuluvan kesäkuun alkupuolella ProAgria Oulu, Oulun Kalatalouskeskus, Oulun Maa- ja kotitalousnaiset ja Luke järjestivät purouomien siivoustalkoot ja Suomen luonnon vesistöpäivänä 28. elokuuta Hupisaarilla on jälleen kutusoratalkoot.
Kutusorakoiden kunnostuksen lomassa on luvassa myös tietoa kalastuksenvalvonnasta sekä Oulun diakonissalaitoksen säätiön työergonomia-opastusta. Lokakuun alussa alueella järjestetään jälleen Kutuyö-tapahtuma, missä pääsee mm. opastetusti tarkkailemaan taimenten kututapahtumaa ja osallistumaan kädentaidon työpajoihin.
Kesäkuun siivoustalkoissa oltiin hiukan ihmeissään, kun aluksi ei tahtonut löytyä yhtään roskaa pois poimittavaksi. Tähän arveltiin olevan syynä sen, että Oulun kaupunki siivoaa näyteikkunaansa Hupisaaria esimerkillisesti.
”Ensimmäisissä täällä pitämissämme siivoustalkoissa vanhaa roskaa toki poistettiin uomista ja rannoilta suuria määriä. Se selittää myös paljon tätä yleistä siisteyttä”, huomauttaa Oulun Maa- ja kotitalousnaisten maisema- ja ympäristöasiantuntija Maarit Satomaa, joka oli ohjaamassa talkooväkeä purojen siivouksessa.
Purouomien yleisilme onkin kuin koskemattomassa luonnossa, vaikka ollaan keskellä Suomen viidenneksi suurinta kaupunkia ja yhdessä maan vilkkaimmin liikennöidyistä puistoista. Roskiakin silti jonkin verran löytyi talkooillan mittaan, mutta nyt nekään eivät ole enää Hupisaaria rumentamassa.
