Luonnonvarakeskus: Laidunnus vähentää ravinteiden kokonaismäärää Perämeren rantalaitumilla
Tutkijat uskovat, että laidunlehmät vähentävät vesistöjen kuormitusta enemmän kuin laiduntamattomat alueet. Kuva: Mostphotos
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Rantalaidunnuksen osuudesta rannikkovesien rehevöitymiseen on esitetty epäilyksiä, sillä laiduneläinten on ajateltu tuovan vesistöihin ravinteita.
”Tutkimusten mukaan laidunnus vähentää kasvillisuuden biomassaa, siihen sitoutuneiden ravinteiden sekä rantaniityn ravinteiden kokonaismäärää”, tutkija Marika Laurila Lukesta sanoo.
Hankkeen selvityksen mukaan laskennallinen ravinteiden poistuma laidunalueelta on keskimäärin 2,2 kiloa typpeä ja 0,6 kiloa fosforia hehtaaria kohden. Virtsan ja sonnan mukana laitumelle palautuu laidunruohosta peräisin olevaa typpeä 18,9 kiloa hehtaarilta ja fosforia 1,9 kiloa hehtaarilta.
”Osa kasvillisuuden ravinteista sitoutuu eläinten kasvuun ja poistuu eläinten mukana laitumelta, jolloin ravinnetase on negatiivinen. Osa ravinteista palaa takaisin niitylle sonnassa ja virtsassa. Laidunnus kuitenkin vähentää ravinteiden kokonaismäärää alueella,” Luken tutkimusprofessori Arto Huuskonen kertoo.
Lehmä hyödyntää ruohikon
Eläimet syövät laidunkauden ajan pelkästään laidunruohoa, eikä alueelle viedä lisärehua. Eläinten kautta alueelle palautuvat ravinteet ovat siellä alun perin jo olleita.
”Rantaniittyjen ja perinnebiotooppien hoidon idea on juuri tämä alueiden köyhdyttäminen ravinteista”, Huuskonen sanoo.
Perämeren rantalaitumilla laiduntaa yleensä 0,5–1 emolehmä–vasikka-paria hehtaaria kohti. Laskelmassa eläintiheytenä käytettiin yhtä emo–vasikka-paria hehtaarilla, ja siinä otettiin huomioon eläimen elopaino ja rehunsyönti. Laidunkausi kestää noin kolme kuukautta.
Hoitamattomien ravinnemäärät suurempia
Jos laidunnuksessa käytetään pelkästään isokokoisia lehmärotuja, rehun syöntimäärät ja myös eritetyn ja pidättyneiden ravinteiden määrät lisääntyvät hieman.
Isoille roduille laskettu ravinteiden poistuma laidunalueelta on keskimäärin 2,6 kiloa typpeä ja 0,7 kiloa fosforia hehtaaria kohden. Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitamattomilla merenrannoilla kasvaa tyypillisesti korkeaa järviruokokasvustoa jopa yli 10 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilla.
’’Laiduntamattoman rannan kasvusto voi sisältää hehtaaria kohti jopa 90 kiloa typpeä ja 9 kiloa fosforia, jotka ovat alttiita huuhtoutumiselle kuolleen kasvimassan hajotessa’’, erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä Lukesta sanoo.
Ravinnetaselaskennan lisäksi Rantalaidun-hankkeessa kerätään ravinne- ja hygienianäytteitä, joiden perusteella päivitetään arvioita rantalaidunnuksen aiheuttamista hygieniariskeistä ja ravinnevaikutuksista vesistöille sekä tehdään suosituksia riskien minimoimiseksi.
Vuoden 2021 alussa käynnistynyttä Merenrantalaidunnusta luonnon ja ihmisten hyväksi -hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus, ProAgria Oulu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsingin yliopisto sekä Eläinten hyvinvointikeskus. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.