Lohipadonniemen puistoalue uusittiin – berliininpoppeli palaa puistoon

Lohipadonniemi on kunnostettu vanhaa muistaen ja kunnioittaen, mutta nykyaika mielessä pitäen. Kuvat: Lea Ansamaa

Luonto & ympäristö

Julkaistu: Kirjoittaja: Lea Ansamaa

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Lohipadonniemen puistoalueen uudistuksessa yhdistettiin alueen historiallinen arvo, monimuotoisuus ja viihtyisyys. Samalla puistoon palautettiin siellä aiemmin olleita puulajeja.

Lohipadonniemi on kaikille tuttu paikka, johon ei juurikaan kiinnitä yleensä huomiota. Se on kuitenkin osa arvokasta Koskikeskuksen kokonaisuutta. Alueen historia juontaa juurensa Alvar Aallon arkkitehtikilpailuun, jossa hän muovasi voimalan ympäristöä osana laajempaa Koskikeskuksen suunnitelmaa.

Puiston kunnostuksessa on hyödynnetty torilta purettujen luonnonkivisten istutusaltaiden kiviä, jotka on sijoitettu luonnonkivimuureiksi. Nämä muurit rajaavat oleskelu- ja katselutasoja kohti Merikosken voimalaitoksen kauneuspatoa ja vesisuihkuja.

Valot korostavat kauneutta

Puiston monimuotoisuutta on lisätty uusilla käytävien väliin jäävillä yhtenäisillä niittyalueilla. Nämä niittyalueet tuovat puistoon kerroksellisuutta ja vaihtelua. Ne myös edistävät alueen kasvillisuuden monimuotoisuutta.

Puistoalue aurinkoisena syyspäivänä.

Puiston oleskelualueet valaistaan maltillisesti matalilla pollarivalaisimilla.

Puuistutuksissa on otettu huomioon puiston eri vaiheissa käytetty lajisto, ja Lohipadonniemeen onkin istutettu siellä aiemmin käytettyjä puulajeja. Myös puiston varhaisimmista vuoden 1929 istutuksista peräisin oleva, Ahti-myrskyssä vuonna 2021 kaatunut berliininpoppeli palaa puistoon. Lisäksi puistoon on palautettu vuorijalavat, jotka poistettiin aiemmin.

Puistoon on myös lisätty häikäisemätöntä valaistusta matalilla pollarivalaisimilla oleskelualueiden yhteyteen. Valon määrä on pidetty vähäisenä, joten valot korostavat kauniisti poppeliveistosta, vesisuihkuja ja viereistä taidevalaistua lamellipatoa.

Näin pieni puisto suistoalueella on palannut alkuperäiseen tarkoitukseensa – lepopaikaksi, josta voi nähdä joelle heijastuvan vesipeilin.