Kolmasluokkalainen Jonne Suutari ja hänen mummunsa Pirjo Jaukkuri loivat luontokuvanäyttelyn Liminganlahdelle
Pirjo Jaukkuri ja Jonne Suutari jakavat saman harrastuksen eli luontokuvauksen. Heidän yhteisestä valokuvaharrastuksestaan syntyi näyttely Liminganlahden luontokeskukseen. Kuva: Antti A.T. Leinonen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kellon koulun kolmatta luokkaa käyvällä Jonne Suutarilla ja hänen mummullaan Pirjo Jaukkurilla on yhteisenä harrastuksena luontokuvaus. Suutarin ja Jaukkarin ottamat luontokuvat ovat esillä Liminganlahden luontokeskuksessa heidän yhteisessä Kaviokkaita ja siivekkäitä -näyttelyssään.
Molempien valokuvaajien otokset ovat päässet finalistien joukkoon Pohjoismaiden suurimmassa luontokuvakilpailussa, jonka palkintosijat ratkeavat 28. lokakuuta. Kummankin parhaiten menestyneet kilpailukuvat ovat esillä myös Kaviokkaita ja siivekkäitä -näyttelyn yhteydessä.
Lennokasta ideointia
Pirjo Jaukkuri sanoo ajatuksen näyttelystä tulleen aivan yhtäkkiseltään heidän ollessa kuvaamassa yhdessä Jonnen kanssa Liminganlahden lintutornilla. Jaukkurilla itsellään on jo kymmenkunta luontokuvanäyttelyä pidettynä.
”Kysyttiin mahdollisuutta pitää näyttely, ja päätimme sitten jättää hakemuksen, johon teimme esittelyt sekä CV:t. Saimme melko pian myönteisen päätöksen ja itse näyttelyn reilun vuoden jonotusajalla. Sinänsä hyvä tilanne, että meillä on ollut reilusti aikaa suunnitella ja kehitellä näyttelyä. Aivan viime hetkilläkin täsmensimme vielä ideaamme”, pohjustaa Jaukkuri.
Innostus luontokuvaukseen juontaa Jaukkurin lapsuuteen, jolloin hän siirtyi hevosten kuvaamisesta jouhevasti luontokuvauksen pariin.
”Kouluaikoina olin töissä valokuvausliikkeessä, josta ammensin tekniikkaa ja oppia – toki olen opetellut kuvaamista muutenkin. Olen aikoinaan tehnyt töissä kuvia, ja kuvien käsittely on sitäkin kautta tullut tutuksi”, taustoittaa Jaukkuri.
Kiinnostus valokuvaamista kohtaan on sittemmin välittynyt mummulta Jonne Suutarille, joka sai ensimmäisen kameransa ollessaan 2-vuotias.
”Aluksi kuvasin kaikenlaista, kunnes mummun kautta lähdin luontokuvaukseen”, Suutari selvittää.
Pirjo Jaukkuri kertoo lainanneensa kalliimpaa kameraa Jonnelle kuvaamista varten. Hän ei hennonut ottaa kameraa enää takaisin, kun pojan kuvat olivat niin hienoja. Kertaalleen arvokas kamera tippui hiekkakasaan Suutarin kuvatessa hevosia, mutta sen jälkeen hän on ollut tosi tarkka kameran suhteen.
Luonnon pauloissa
Jaukkuri sanoo, että he ovat lapsenlapsensa kanssa molemmat eettisiä valokuvaajia. Luonto tulee aina ennen kuvaa. Tämän etiikan Jonne Suutari oppi Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen lasten lintukerhossa, jossa hän oli viime syksystä kevääseen. Käytännössä eettinen asennoituminen tarkoittaa, ettei mennä herkkiin ja kriittisiin tilanteisiin – esimerkiksi lintujen pesintää ei pidä häiritä.
”Luontokuvauksessa hauskinta on, että saa olla luonnossa”, Suutari tiivistää harrastuksensa mieluisimman annin.
”Sama juttu, eli luonnossa oleminen ja sen seuraaminen on parasta tässä hommassa. Joskus on tilanteita, että Jonne mieluummin katsoo kuin kuvaa”, Jaukkuri komppaa perässä.
Luontoa tarkkailemalla voi oppia ja oivaltaa asioita.
”Varmaan siitä on minulle ympäristöopin tunneilla apua”, katsoo Suutari
Pirjo Jaukkuri lisää Jonne Suutarin oppineen tunnistamaan lintulajeja – jopa pelkästään niiden äänestä.
Kohde maisemassa
Onnistuneen luontokuvan reseptiä kysyttäessä vastaus on ytimekäs.
”Pitää olla maisema ja sitten se kohde”, Suutari mieltää.
Pirjo Jaukkuri on yhtä mieltä asiasta.
”Se on juuri noin – minäkään en halua kuvata lajikuvia. Haluan saada kuvaan maiseman, tunnelman ja jonkin kohteen. Tietysti kaikki olosuhteet on oltava kohdillaan, kuten valo. Onnistuneessa kuvassa on paljon tekijöitä, ja viime kädessä vielä sattumalla on osuutensa”, Jaukkuri täydentää.
Kaksikko asuu toisiaan lähellä ja viettää senkin vuoksi aikaa paljon keskenään.
”Aloimme jossain vaiheessa kuvata yhdessä. Varon tietoisesti ohjaamasta häntä kuvaustilanteissa. Hän haluaa ja löytääkin omat kohteensa ja saa kuvata täysin vapaasti omalla tavallaan. Teknisistä seikoista saatamme jutella ihan erikseen, esimerkiksi katsellessamme muiden ottamia kuvia näyttelyissä”, Jaukkuri kertoo.
Suutari ja Jaukkuri tykkäävät kuvata erityisesti Liminganlahdella, Oulun alueella, Ylitorniolla ja Hailuodossa. Jaukkurin suosikkisää valokuvaukseen on sumu, jonka läpi paistaa aurinko. 9-vuotiaalla on suurpiirteisempi asenne olosuhteisiin.
”Se on vähän kuin golfissa, että joka sää on hyvä sää”, paaluttaa Suutari.
Jonne Suutari pitää valokuvaamisesta vuoden ympäri, mutta eritoten syksy ja talvi ovat lempivuodenajat harrastusta ajatellen. Sen sijaan hänen mummunsa mieltymys on tiukkarajaisempi.
”Minulle parasta aikaa on syksy, sillä silloin on värejä ja värit ovat minulle tärkeintä”, Jaukkuri kokee.
Välittävä tarina
Suutarin ja Jaukkurin yhteisnäyttely Liminganlahden luontokeskuksessa välittää tarinan, joka silti jättää tulkinnanvaraa katsojalle.
”Haluamme viestiä miten tärkeää on, että jokaisella on kaveri eikä ketään jätetä yksin. Siinä meidän näyttelyssämmekin pienet siivekkäät löytävät suojapaikan suurten kaviokkaiden eli hevosten kainalosta. Se on samalla vastalause kiusaamista ja syrjintää vastaan yhteisöllisyyden puolesta”, Jaukkuri avaa näyttelyn teemaa.
Valokuvanäyttely ”Kaviokkaita ja siivekkäitä – luontokuvia sukupolvien yli” Liminganlahden luontokeskuksessa 2.–31.10.2023 klo 10–16. Vapaa pääsy.