Katse hetkeksi vielä kesään – puutarhat valmistautuvat talveen

Vuokko Haljoen syysvinkit kotipuutarhureille ovat ytimekkäät.

”Syyslannoituksia jos aikoo tehdä, niillä alkaa olla jo kiire tai on jo myöhässä. Puuvartisissa pitää olla vihreät lehdet, että lannoituksesta olisi hyötyä”, hän sanoo.

”Kesä ei ole kuitenkaan vielä ohi vaan nyt on satokausi parhaimmillaan. Syksyllä ehtii vielä istuttamaan kukkasipulit ja tekemään syyskylvöjä, esim. porkkana ja persilja, jotka lähtevät keväällä aikaisin kasvuun”, vinkkaa Vuokko Haljoki.

Vuokko Haljoki osallistui neljättä kertaa valtakunnalliseen Avoimet Puutarhat -tapahtumaan elokuun 8. päivänä omalla puutarhallaan, joka sijaitsee Välivainiolla. Tuolloin koko Suomessa avautui ennätysmäärä eli yhteensä 850 erilaista pihaa, joissa vieraili 95 000 kävijää. Avoimet Puutarhat esittelee esimerkiksi puutarhatrendien muutoksia käytännössä.

Kahvia ja kasveja vieraille

Vuokko Haljoella riitti tapahtuman tiimoilla puutarhassaan kävijöitä koko päiväksi. Myös sää suosi. Haljoen pojat pitivät kioskia, jossa oli myynnissä kahvia, teetä ja leivonnaisia.

”Lisäksi myimme ylijäämätyökaluja ja oman pihan taimia. Kasvit kasvattavat siementaimia ja rönsyjä pitkin polkuja, niin sieltä kyllä on jaettavaksi asti. Kävijöissä oli tuttuja kasvoja, mutta sitten oli myös ihan uusia vierailijoita. Osa oli pidemmän matkan takaa tulleita, olivat täällä sukuloimassa ja käymässä”, pohtii Haljoki.

Avoimet Puutarhat on ihmisille tärkeä tapahtuma. Ihmiset kiittelevät, kun pääsevät tutustumaan toisten pihoihin ja ovat hyvin ihastuneita. Haljoen pihassa kävijät kommentoivat runsasta ja rehevää pihaa – runsasta lajimäärää sekä myös siellä täällä kasvavia luonnonkasveja. Kävijät toivovat aina, että Oulussakin olisi useampi piha avoinna yleisölle.

Ensi vuonna mukaan

Haljoki kannustaa jokaista puutarhuria osallistumaan tapahtumaan rohkeasti. Seuraavan kerran tapahtuma järjestettäneen heinäkuun alussa 2023.

”Pihan ei tarvitse missään tapauksessa olla valmis tai mitenkään erikoinen. Ensimmäisenä osallistumisvuonna meidän takapihan perennapenkit olivat vasta perustamisvaiheessa ja paljaalla mulloksella, eikä se kävijöitä haitannut”, hän kannustaa.

”Meillä on luonnonkivipolkuja, joista tulee paljon kyselyitä, halutaan kuulla niiden tarina. Poluille on tuotu lapsuuden kotipaikasta kiviä auton peräkärryllä, pieni kuorma kerrallaan. Kivet on kerätty sieltä pelloilta. Mun mies on tehnyt niitä kuin palapeliä, kivi kerrallaan asetellut poluiksi. Jo pellolla on kivikasasta valikoitu kiviä niin, että jokaisessa on sopiva koko ja tasainen pinta. Niitä on sitten pyöritelty tuossa pihalla”, kertoo hymyillen puutarhuri Haljoki.

Kipinä jo lapsena pihahommiin

Vuokko Haljoki on kotoisin Limingasta, Heinijärven Kiiskilänkylästä.

”Meillä on ollut pieni lypsykarjatila, jossa olen lapsena tehnyt heinätöitä. Äitini on kasvattanut aina itse perunat ja porkkanat. Hänellä on ollut muutenkin monipuolinen kasvimaa, mansikkamaa ja kasvihuoneessa tomaattia. Sitten on ollut myös monivuotisia kukkia eli perennoita ja ruusupensaita.”

”Isompi kiinnostus lähti siitä, kun äitin vanhemmat eli mummu ja pappa Tyrnävällä olivat varsinaisia puutarhaharrastajia. Heillä oli vielä isompi kasvimaa, myös vadelmaa ja koristepuutarhaa. Heille tuli puutarhalehti Viherpiha. Siellä mummulassa kun oli välillä tylsääkin viettää aikaa, lueskelin lehtiä ja löysin ne Viherpihat. Niitä lukemalla paljastui, että mitä kaikkea täällä voisi kasvattaa, esimerkiksi omenapuita”, muistelee Haljoki.

”Tein sitten kotona sellaisen penkereen. Pihalla oli vähän epätasainen alue, jossa oli vanha kivijalka. Siinä ei pystynyt ajamaan ruohonleikkurillakaan. Tasoitin kuopat mullalla ja toin hyvälaatuista nurmikkoa pellolta, kannoin kivet pengerrykseen. Tein siihen siis perennapenkin. Siinä on kaikenlaista, se on aika syvämultainen, siinä kasvaa esimerkiksi pionia. Muistaakseni olin yläasteella tai lukiossa sen rakentaessani.”

Tulikukka värittää reittiä humalaportille

Haljoen puutarhan kukista alkavat tähän aikaan olla kauneimmillaan väriminttu ja tulikukat. Myös marjapensaat ja kirsikat alkavat olla parhaimmillaan. Myöhäisempää satoa edustavat luumut ja viinirypäleet alkavat myös kypsyä. Haljoen pihassa viiniköynnöksen lajike on Zilga. Zilga ei kuitenkaan ole aito viinirypäle, se on tarhaojukkaviini.

”Zilgassa on aika suuret siemenet. Kun niihin on tottunut, niin eivätpä ne niin haittaa. Se on ohutkuorinen, eikä säily hirveän hyvin, olemme poimineet suoraan köynnöksestä syöntiin, pakkasiin saakka. Sitten ollaan kerätty loput jääkaappiin ja koitettu sitten syödä. On siitä riittänyt ystäville ja sukulaisillekin”, toteaa Haljoki.

Zilgan väri on tumma, maku on marjamainen mustikan tyyliin, eli se ei maistu perinteiselle viinirypäleelle. Zilga on kestävimpiä lajeja pohjoisessa. Se menestyy myös avomailla, mutta sille pitäisi olla tosi hyvä, eli lämmin ja suojaisa paikka, että marjat ehtisivät kypsyä. Zilga kypsyy kunnolla vasta syyskuussa.

”Meillä on ollut köynnös yli 10 vuotta. En ole oikeastaan leikannut sitä, paitsi yhtenä vuonna. Leikkaus hidasti kasvua, köynnös ei tehnyt sinä vuonna niin paljon rypäleitä. Vaikka leikkasin ohjeiden mukaan aikaisin kevättalvesta, köynnös vuoti kuitenkin leikkaushaavoista. Kesällä se kasvattaa uusia versoja, niitä olen loppukesällä harventanut”, kertoo Haljoki.

Seuraavan kerran puutarhat avataan 9.7.2023 teemalla ”Puutarhan Sävelet”. Puutarhaliitto ry kannustaa järjestämään pieniä musiikkituokioita puutarhan katveessa. Lisätietoja https://www.avoimetpuutarhat.fi/