Työstä poissaolot lisäävät liikkumattomuuden hintalappua – yksilökustannukset kasvavat vuositasolla 200–500 euroa
Liikunnan hyödyt kannattaa opetalla jo nuorena. Oulun ja Jyväskylän yliopistojen ja ODL Liikuntaklinikan tutkimuksen mukaan liikkuminen säästää pitkällä juoksulla huomattavasti yhteiskunnalle koituvia kuluja. Kuvituskuva: Harri Tarvainen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Tutkimuksen keskiössä olivat työstä poissaoloista aiheutuneet kustannukset suhteessa liikkumiseen. Tutkimuksessa laskettiin työstä poissaoloon liittyvät toteutuneet kustannukset vuosina 2012–2020 sekä tehtiin ennusteita kustannuksista tutkittavien luonnolliseen eläkeikään asti.
Tulosten mukaan terveyden kannalta liian vähän liikkuvan kustannukset keski-iässä ovat vuositasolla 200 eurosta 500 euroon suuremmat kuin riittävästi liikkuvalla.
Kustannuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi yksilön menettämiä ansiotuloja, jotka ovat seurausta pitkistä sairauspoissaoloista tai työkyvyttömyyseläkkeistä.
Tulokset osoittavat, että vähemmän liikkuvan kustannukset ovat keskimäärin suuremmat kuin paljon liikkuvan. Ero toteutuneissa kustannuksissa vuosina 2012–2020 paljon liikkuvan ja vähän liikkuvan välillä oli keskimäärin 4300 euroa. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 480 euroa.
Mikäli kustannukset laskettiin eläkeikään asti, ero paljon liikkuvan ja vähän liikkuvan välillä oli yhteensä jo lähes 9000 euroa.
”Sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuu kustannuksia, olimmepa sitten paljon liikkuvia tai vähän liikkuvia. Tulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että vähemmän liikkuvalla kustannukset ovat keskimäärin huomattavasti suuremmat kuin paljon liikkuvalla”, päätutkijana toiminut Jaana Kari kertoo.
Monta osatekijää
Tutkittavien liikkuminen 31 vuoden ja 46 vuoden iässä mitattiin kyselyllä ja 46-vuotiaana myös aktiivisuusmittarilla.
”Hyödynsimme tutkimuksessa sekä itseraportoitua että kiihtyvyysmittarilla mitattua liikkumistietoa. Aiempien tutkimusten valossa tiedämme, että liikkumisen määrässä on eroa riippuen liikkumisen mittaustavasta. Eron tuloksissa selittää muun muassa se, että kysytty liikkuminen kuvastaa yleensä vapaa-ajan liikkumista, kun taas mitattu tieto huomioi koko päivän aikaisen liikkumisen”, kertoo projektipäällikkö Anna-Maiju Leinonen.
Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966-tutkimusta, jossa samoja henkilöitä on seurattu heidän sikiöajastaan lähtien. Aineistoon on yhdistetty yksilötason rekisteripohjaista tietoa pitkistä, yli kymmenen päivää kestävistä sairauspoissaoloista, työkyvyttömyyseläkkeistä sekä ansiotuloista.
”Uutta nyt julkaistussa tutkimuksessa verrattuna aiempaan on se, että kustannukset laskettiin hyödyntäen yksilötason tietoa niin liikkumisesta kuin työstä poissaoloista ”, Kari kertoo.
Kustannuksia yhteiskunnalle ja työnantajalle
Yksilötason kustannusten ohella työstä poissaoloista aiheutuu kustannuksia myös työnantajalle ja yhteiskunnalle.
”Onkin tärkeää huomioida, että vaikka tutkimuksessa kustannukset laskettiin yksilön näkökulmasta, yli kymmenen päivää kestävistä sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuu kustannuksia myös työnantajalle ja yhteiskunnalle”, Kari muistuttaa.
Tutkimus on osa Sepas-hanketta, jossa selvitetään vähäisen liikkumisen ja paikallaanolon kustannuksia yhteiskunnalle, työnantajalle ja yksilölle. Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Oulun yliopisto, ODL Liikuntaklinikka sekä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu.
Hankkeessa on yhdistetty väestöpohjainen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966-aineisto rekistereistä kerättyyn yksilötason tietoon terveyspalveluiden käytöstä ja ansiotuloista sekä työstä poissaoloista. Tutkimusta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.