Oulun yliopiston ja ODL:n tutkimus: Epäsäännöllinen unirytmi koettelee keski-ikäisen terveyttä
Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneistä henkilöistä kerättyä kattavaa tutkimusaineistoa. Kuvituskuva: Mostphotos
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Epäsäännöllinen unirytmi on tutkimuksen mukaan yhteydessä keski-ikäisten heikompaan sydän- ja verisuoniterveyteen. Vaihtelevat nukkumaanmenoajat näyttävät kasvattavan etenkin vyötärönmittaa. Tulokset käyvät ilmi Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan yhteisestä tutkimuksesta.
Kyseessä on ensimmäinen keski-ikäisiin kohdistuva laaja väestötutkimus, jossa käytettiin aktiivisuusmittaria liikkumisen ja unirytmin seuraamiseen. Tulosten mukaan liikunta vähensi epäsäännöllisen unirytmin haitallisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten sokeriarvoihin, rasva-arvoihin tai verenpaineeseen.
Liikkumisen määrästä ja sängyssäoloajasta huolimatta epäsäännöllinen nukkumaanmenoaika oli yhteydessä tutkittavien suurempaan vyötärönympärykseen.
”Tämä yhteys osoittautui tilastollisesti merkitseväksi, vaikka erot vyötärönympäryksessä tasaisesti nukkumaan menevien ja epäsäännöllisesti nukkumaan menevien välillä eivät olleet kovin suuria,” päätutkija Laura Nauha kertoo.
Sängyssä keskimäärin 8 tuntia
Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneistä henkilöistä kerättyä kattavaa tutkimusaineistoa. Yhteensä lähes 3 700 tutkittavaa osallistui seurantatutkimukseen 46-vuotiaana.
He täyttivät terveys- ja elintapakyselyt sekä osallistuivat terveystutkimukseen, jossa mitattiin kehon mitat, verenpaine, veren rasva-arvot sekä suoritettiin sokerirasituskoe. Liikkumista ja unirytmiä mitattiin ranteessa pidettävällä aktiivisuusmittarilla.
Keski-ikäiset tutkittavat menivät nukkumaan keskimäärin kello 23.22, heräsivät 7.17, ja heidän sängyssäoloaikansa oli keskimäärin 7 tuntia 57 minuuttia. Puolella tutkittavista nukkumaanmenoaika, heräämisaika ja myös sängyssäoloaika vaihtelivat vähintään tunnin viikon keskiarvon ympärillä.
”Voidaan olettaa, että keski-ikäisten keskimääräinen sängyssäoloaika mahdollistaa riittävän ja suositellun yöunen pituuden eli 7–9 tuntia. Huomioitavaa kuitenkin on, että suurempi vaihtelu unirytmissä tarkoitti myöhäisempää keskimääräistä nukkumaanmenoaikaa ja heräämisaikaa”, Laura Nauha pohtii.
Muitakin syitä kuin vuorotyö
Aiemmat unirytmiin ja sydänterveyteen liittyvät väestötutkimukset ovat perustuneet pääasiassa vuorotyötä tekeviin. Unirytmin taustalla vaikuttavat kuitenkin muutkin tekijät kuin työajat.
”Koska ihmisen sisäisen rytmin toiminta perustuu fysiologisesti noin 24 tunnin sykleihin, unen ja liikkumisen määrän lisäksi tulisi kiinnittää huomiota nukkumisaikojen säännöllisyyteen päivästä toiseen. Ihmisten yksilöllinen vuorokausirytmi, unirytmin tasaisuus ja liikkuminen tulisi huomioida terveysneuvonnassa nykyistä paremmin”, Laura Nauha kiteyttää.
Tutkimus on osa Laura Nauhan väitöskirjatyötä, ja sitä on rahoittanut muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriö.