Oululainen terveysliikunnan professori ja tutkimuspäällikkö Raija Korpelainen: Ylistys toimeliaalle arjelle
Terveysliikunnan huippuammattilainen Raija Korpelainen oli mukana Oulu2026-hankkeen virallisena neuvonantajana. Keskusteluissa nousi esiin useasti Oulun luonnon merkitys niin kaupunkilaisille kuin osana hanketta. Kuva: Teija Soini
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Ensimmäisenä iloiset uutiset: terveyden kannalta merkittävä liikunta voi olla pientäkin. Liikuntasuosituksissa on pitkään korostettu, kuinka nimenomaan hikiliikunta on tärkeää. Oululaisen terveysliikunnan professori Raija Korpelaisen mukaan uusin tutkimus antaa lempeämmän kuvan kokonaisuudesta.
”Ryhmämme on tuottanut paljon tietoa siitä, kuinka jo kevyt liikunta ja runsas arjen touhuilu on terveyden kannalta hyvä asia.”
Jopa kymmenen minuutin paikallaan olo näkyy sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunnassa. Jos paikallaanolon vaihtaa liikkeeseen, se on terveyden kannalta merkittävä asia. Näin erityisesti siinä tapauksessa, jos liikkuminen on muutoinkin vähäistä. Toisaalta tehokaskaan tunnin lenkki ei riitä kompensoimaan päivän istumista tietokoneen äärellä.
Korpelainen ja hänen poikkitieteelliset työryhmänsä ovat tutkineet liikkumista ja liikkumattomuutta monesta eri näkökulmasta. Parhaillaan Korpelainen toimii tutkimusjohtajana muun muassa Sepas-hankkeessa, joka selvittää, onko liikkumattomuudella suoraa tai epäsuoraa taloudellista merkitystä yhteiskunnalle.
Liikuttava asuinalue
Seuraavaksi onkin aika siirtyä huonoihin uutisiin. Liikkumattomuus leviää länsimaisessa maailmassa epidemian tavoin. Arvostettu lääketieteellinen julkaisu Lancet julkaisi vuonna 2012 artikkelin, jonka mukaan liikkumattomuus tappaa yhtä paljon ihmisiä kuin tupakka. Yksilöiden ongelman lisäksi kyseessä on iso yhteiskunnallinen ongelma.
Korpelainen työryhmineen pyrkii löytämään ratkaisuja ongelmaan. Hän johtaa osahanketta strategisen tutkimusneuvoston Recipe-hankkeessa, joka etsii keinoja hyvinvointia ja vastustuskykyä edistävään kaupunkisuunnitteluun. Laajaa hankekokonaisuutta johtaa Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikön professori Helka-Liisa Hentilä.
Korpelaisen mukaan sillä on suuri merkitys, kuinka asuinympäristö meitä liikuttaa. Kannustaako se esimerkiksi valitsemaan kauppareissulle auton vai pyörän?
”En väheksy lainkaan järjestettyjä liikuntaharrastuksia, mutta ennen niitä meidän pitää tehdä aina valinta: lähdemmekö esimerkiksi salille vai emme.”
Kaikki eivät tätä valintaa koskaan tee ja aktiivisemminkin liikkuvilla salikäynti voi jäädä välistä. Sen sijaan arjen liikkuminen niin lapsilla kuin aikuisillakin tulee huomaamatta, jos esimerkiksi pyöräreitti päiväkotiin, kouluun tai kirjastoon on turvallinen ja vierestä löytyy houkutteleva kohde metsäretkille.
Professori ja mettäläinen
Arkiliikunnan puolesta puhuva Korpelainen elää niin kuin opettaa. Hänen juurensa isän ja äidin puolelta ovat Syötteen alueella, jossa hän on viettänyt runsaasti aikaa niin lapsena kuin myöhemmin omien lapsiensa kanssa.
”Minulla on saappaat syvällä pudasjärveläisessä suossa”, hän nauraa.
”Olen niin mettäläinen kuin olla voi. Metsä rauhoittaa ja irrottaa hektisestä työmaailmasta. Jos en viikkoon pääse oikeaan metsään, se näkyy.”
Korpelainen on innokas marjastaja ja sienestäjä. Arki-iltaisin hän pyöräilee tai sauvakävelee metsässä. Talvisin on vuorossa lumikenkäily ja umpihankihiihto. Hän kulkee läpi vuoden pyörällä töihin ja kehuu Oulun kevyen liikenteen väyliä Suomen kauneimmiksi.
”Ja niiden talvikunnossapito on loistavaa!”
Oulussa pyöräillään paljon ja pyöräilyyn panostetaan runsaasti. Silti suuressa kuvassa nimenomaan autoilun määrä on lisääntynyt valtavasti.
Korpelainen pohtii, että jos haluamme vähentää autoilua, maankäytön pitäisi olla sekoittunutta.
”1970-luvulla kaavoitettiin niin, että oli lähiö ja erillinen palvelukeskus. Kun maankäyttö on sekoittunutta, asuminen ja palvelut ovat samalla alueella ja alueelta löytyy erilaista asuntokantaa kerrostaloista omakotitaloihin. Tuolloin asiointimatkat on helppo tehdä jalan tai pyörällä.”
Liikuttava kaupunki
Palveluiden helpon saatavuuden lisäksi on tutkittu, kuinka lähellä olevat viheralueet kannustavat liikkumaan. Korpelainen asuu Saarelassa, josta pääsee polkuja pitkin aina Sanginjoelle saakka.
”Nykytiedon valossa jokainen kaupunkiympäristön vihreä alue ja metsiköt tulisi säilyttää ja perustaa uusia. Ei pitäisi koskea mihinkään, mihin ei ole pakko. Erityisesti asuntojen lähellä olevista metsiköistä tulisi pitää kynsin ja hampain kiinni.”
Korpelainen toivoo kovasti, ettei esimerkiksi Hietasaaren aluetta rakennettaisi. Luonto edistää terveyttämme myös kaupungeissa monin tavoin.
Lähipuistot ja muut viherympäristöt houkuttelevat ulos kaikenikäisiä. Lisäksi ne parantavat vastustuskykyämme. Allergioiden ja astmojen suuri määrä on yhdistetty steriiliin arkeemme, jossa mikrobialtistus jää vähäiseksi tai yksipuoliseksi. Kotimme ovat putipuhtaita ja kaupungeista usein ”ylimääräinen” luonto on siivottu pois. Monimuotoinen luonto puolestaan tarjoaa mikrobikylvyn, joka tukee vastustuskykyämme.
”Ihmisten mielikuva voi olla, että monimuotoiseen luontoon mennäkseen pitää lähteä kauas ja kansallispuistoihin. Tosi asiassa pienetkin piipahdukset lähellä esimerkiksi kaupunkipuistossa riittävät, jos ympäristö on luonnollinen eikä täysin raivattu.”
Vielä viisi lisäkysymystä:
Mitä lukija ei sinusta ikinä arvaisi?
”Olen toiminut kuudessa eri ammatissa seitsemällä eri koulutuksella, mutta haaveilen vielä puusepän koulutuksesta. Olen tehnyt kolmimetrisen pirtinpöydän mökille ja seinäkellot pojilleni. Kädentaidot ovat intohimoni ja virkkaan joka päivä.”
Kun tulet kotiin, mitä teet ensimmäiseksi?
”Syön mieheni kanssa, annan koiralle ruokaa ja lääkkeet ja käytän koiran ulkona. Sitten lähdemme metsään. Valitettavasti koira ei vaivoineen voi tulla enää mukaan pitkille lenkeille.”
Paras muistosi lapsuudesta?
Laskin lapsena äidin ja isän kanssa Syötteen rinteitä jo ennen kuin siellä oli laskettelukeskusta. Monet puusukset katkesivat, mutta nauroimme enemmän kuin koskaan.”
Mihin veisit turistin Oulussa ja miksi?
”Veisin Sanginjoen ihanille metsäpoluille.”
Sano jotain Oulusta, lämpimällä sydämellä.
”Oulu on minulle hyvin rakas kotikaupunki. Minun ei ole tarvinnut lähteä muualle pitkäksi aikaa opiskelemaan tai työn perässä. Olen löytänyt täältä kaiken, minkä tarvitsen.”
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Mun Oulun printtilehdessä 18.11.2021