Omaishoitajien matkalla pidetään toinen toisistaan huolta – viikon loma etelässä virkistää työlästä arkea
Oulun seudun omaishoitajat ry auttaa läheisiään hoitavia omaisia rentoutumaan. Loma lämpimässä virkistää omaishoitajien mieltä ja kehoa. Kuva: Silvo Nybacka
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun seudun omaishoitajat ry järjestää vuosittain matkan etelän auringon alle kaipaaville omaishoitajille. Vertaistuellinen matkaseura ja matkakohteen tarjoamat elämykset auttavat omaishoitajia irrottautumaan arjen askareista.
Syyskuussa parinkymmenen hengen matkaporukka pakkaa laukkunsa ja suuntaa viikoksi Kreetan auringon alle. Matkalaisia yhdistää ainakin yksi tekijä: he kaikki ovat omaishoitajia. Jo vuosien ajan Oulun seudun omaishoitajat ry:n matkakerho on kokoontunut suunnittelemaan ja toteuttamaan etelänmatkoja.
”Ensimmäisestä reissusta on aikaa ainakin 15 vuotta. Teemme viikon mittaisen matkan etelään tavallisesti kerran vuodessa”, matkanjohtaja Silvo Nybacka selventää.
Toisinaan, kuten korona-aikana kävi, saattaa matka jäädä tekemättä.
”Viime syksynä teimme ensimmäisen reissun koronan jälkeen. Silloin suuntasimme Montenegroon.”
Irtiotto vertaistuellisessa seurassa
Vaikka matkan järjestäjänä toimii Oulun seudun omaishoitajien yhdistys, ei matkalle lähtijöiltä vaadita yhdistyksen jäsenyyttä saati omaishoitajan virallista titteliä. Pääasia on, että läheisestään huolehtiva omaishoitaja pääsee matkan myötä irrottautumaan hetkeksi arjen velvollisuuksista.
”Omaishoitajat pääsevät viikon mittaiselle matkalle ilman hoidettaviaan. Ulkomailla ei ehdi miettimään pyykinpesua ja ruoanlaittoa, joista omaishoitaja saattaa vastata viettäessään vapaapäiviään kotonaan”, Nybacka toteaa.
Matkan suunnittelu ja itse matka tarjoavat omaishoitajalle vertaistuellisen ja turvallisen ympäristön. Matkakumppanit ymmärtävät mitä luultavimmin omaishoitajan haastavaa elämäntilannetta.
”Monet ovat tottuneet matkustelemaan kahdestaan esimerkiksi pariskuntana, mutta matkakumppanin puuttuessa reissuun ei ole enää lähdetty. Nyt matkalla tukena on koko samanhenkinen ryhmä. Omaishoitajat ovat tottuneet pitämään toinen toisistaan huolta, jopa matkanjohtajasta pidetään huolta”, Nybacka naurahtaa.
Seikkailunnälkää ja uteliaisuutta
Nybacka on hoitanut vapaaehtoisena matkanjohtajan pestiä jo useamman vuoden ajan.
”Matkanjohtaja on matkan aikana omaishoitajien tukena, kaiken varalta paikalla. Järjestelen matkakohteessa retkiä matkalaisten toiveiden mukaan ja seurailen, miten ihmiset voivat. Näin esimerkiksi matkustajan terveydentilan heikentyessä voin ohjata hänet avun piiriin.”
Haapajärveltä kotoisin oleva, nykyisin Lumijoella asuva Nybacka työskentelee sähköasentajana. Oulussa mies asui 2000-luvun alussa lähihoitajaksi opiskellessaan.
”Oulussa asuessani pohdin, löytyisikö opiskeluihini sopivaa järjestötoimintaa. Lopulta löysin omaishoitajien vapaaehtoistoiminnan. Pian olin mukana yhdistyksen hallituksessa ja myöhemmin puheenjohtajana. Siellä aloitimme matkakerhon ideoinnin.”
Nybacka ei niinkään halua ajatella, mitä vapaaehtoistyö verottaa, vaan ennemminkin kallistuu pohtimaan, mitä se antaa. Matkustamisesta Nybacka on ollut kiinnostunut koko aikuisikänsä.
”Nyt olen lähdössä kahdeksi viikoksi Montenegroon. Haluan etenkin käydä paikoissa, joissa näkee paikallisia ihmisiä turistikeskittymien sijaan. Ihmiset, historia ja erilaiset elinolosuhteet kiinnostavat minua.”
Nybacka nimittääkin itseään seikkailijaluonteeksi.
”Kai se on uteliaisuus, mikä innostaa matkustamaan.”
Matkakaverit tutuiksi ennen reissua
Tänä vuonna matkakerhon suuntana on Kreetan saarella sijaitseva Plataniás. Matkakohde valikoitui lähtijöiden toiveiden mukaan, joskin myös uusi kohde vetää puoleensa.
”Etsimme matkakohdetta, jonne voi lentää suoraan Oulusta, jotta matkustusaika lyhentyy”, Nybacka lisää.
Ennen matkaa järjestetään vielä tilaisuus, jossa matkalaiset tutustuvat toisiinsa.
”Tutustumistilaisuudessa päätämme myös, millaisia retkiä matkakohteessa voisi tehdä. Toki kohteessakin voi tulla toteutettavissa olevia ex tempore -ideoita.”
Matkanjohtaja muistaa muun muassa reissun, jolla matkalaiset keksivät yllättäen lähteä tutustumaan läheiseen kylään. Päiväreissua varten tilattiin kuusi taksia.
”Jokaisella reissulla on sattunut jotain hauskaa ja tietyt persoonat, jotka pitävät porukan vireyttä yllä, ovat jääneet mieleen. Isommilta ongelmilta olemme välttyneet, mihin vaikuttaa myös asennoituminen. Olen huomannut, ettei omaishoitajien porukka yleensä turhasta valita.”
Matkan jälkeen ryhmä kokoontuu vielä yhteen katselemaan matkakuvia, suunnittelemaan seuraavaa reissua ja antamaan palautetta edellisestä.
”Jos huonoa palautetta ei kuulu, voisi ajatella, että matka on onnistunut. Ja jos sama henkilö lähtee ensi vuonna uudestaan reissuun, oli matka hänen mielestään onnistunut.”