Viulunsoiton opiskelijat ja opettajat saivat oppia mestariviulistilta Oulussa
Oulun konservatorion ja Limingan seudun musiikkiopiston opiskelijat ja oppilaat odottivat innolla viulupedagogi Janne Malmivaaran kolmatta opetusvierailua. Kuva: Maarit Karppelin
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian viulisti ja pedagogi Janne Malmivaaran opetusvierailua oli odotettu pitkään.
”Suunnittelu alkoi jo kauan aikaa sitten. Oikeastaan koko syyslukukausi meni valmistautuessa, ja mietittiin, keitä on kurssille tulossa. Olemme tehneet pitkäjänteisesti työtä tätä hetkeä varten, ja nyt kaikki huipentuu. Tämä kurssi motivoi koko kevättä, kun saamme Janne Malmivaaran kaltaiselta mestarilta oppia ja vinkkejä,” Oulun konservatorion viulunsoiton lehtori Maarit Karppelin iloitsee.
Opettajan näkökulmasta kurssit ovat myös erittäin tärkeitä ja innostavia.
”Näemme omien ja muiden oppilaiden kehitystä ja tarkistamme omia mielipiteitä siitä, miten kannattaisi soittaa ja miten tehdä. Kun kuulee Malmivaaran kommentteja ja ajatuksia, niin kyllä meillä kynät sauhuavat. Usein puhutaan vibratosta, jousikädestä ja kauniista soinnista. Ne ovat niitä ikuisuusaiheita ja niissä voi aina parantaa, ja harjoitella lisää”, Karppelin mainitsee.
Ahkerat viuluniekat
Limingan seudun musiikkiopiston viulunsoiton opettaja Tuuli-Maria Kämäräinen osallistuu viikonloppuun oppilaidensa Anna Hintsalan, 11, ja Alina Kautun, 12, kanssa.
Valitettavasti kaikki halukkaat viulistit eivät tänä vuonna päässeet Malmivaaran yksityisopetukseen ja esiintyjiksi päätöskonserttiin. Yhden viikonlopun opetusaika vain loppuu kesken.
”Oppilaani Anna ja Alina osallistuivat perjantain katselmuskonserttiin, joten heillä ei ollut yksityistunteja. He siis esittäytyivät Janne Malmivaaralle, ja hän antoi konsertin jälkeen pienet palautteet kaikille – mistä hän piti ja mihin tulisi kiinnittää huomiota. Tällä tavalla opiskelijat saavat vinkkejä omaan soittoon ja opiskeluun”, sanoo Tuuli-Maria Kämäräinen.
Kämäräinen on oikein tyytyväinen oppilaisiinsa.
”Anna ja Alina harjoittelevat molemmat todella ahkerasti.”
Nuorten viulistien odotukset mestarikurssiviikonlopun osalta olivat korkealla, ja jännitystä oli ilmassa.
”Toivoisin, että saisin semmoista palautetta, mikä auttaisi mua viulunsoitossa”, Hintsala tuumaa.
”Haluan, että se konsertti onnistuisi tosi hyvin”, Kauttu toivoo.
Kivaa ja opettavaista
Osa viikonlopun mestarikurssille osallistuvista opiskelijoista oli mukana ensimmäistä kertaa, osa toista tai kolmatta. Oulun konservatorion viulunsoiton opiskelija Ilona Heikkilä, 11, on ollut kahdella edelliselläkin kurssilla mukana.
”Odotin kyllä innoissani tätä viikonloppua. Näillä kursseilla on aina ollut tosi kivaa ja opettavaista. Olen oppinut tosi paljon ja saanut kaikkia hyviä vinkkejä”, Heikkilä kehuu.
Viulunsoitto on Heikkilän pääharrastus.
”Pyrin joka päivä harjoittelemaan. Jos en ehdi harjoitella, niin kyllä minulla on aika monesti orkesteriharkat tai muuta. Olen myös musiikkiluokalla ja orkesteria on koulussakin. Yksi lemppariharrastuksistani on opetella uusia kappaleita ja opetella soittamaan niitä ulkoa.”
Oulun konservatorion viulunsoiton opiskelija Rebekka Lohi on yksi mestarikurssin aktiiviopiskelijoista. Hän on konservatorion ammattiopiskelija.
”Odotan aina innolla uusia ideoita ja palautetta kappaleista.”
”Tänä viikonloppuna mestarikurssin aktiiviopiskelijat saivat päätöskonserttia varten kaksi soittotuntia, joka oli mukavaa, sillä aiemmin yksilöopetusta oli vain yksi tunti. Lisäksi myös passiiviopiskelijat pääsivät seuraamaan opetusta”, opettaja Maarit Karppelin iloitsee.
Oulun konservatorion kamaripianistilehtori Sanna Smolander oli paikalla koko mestarikurssiviikonlopun. Hän säestää viulisteja aina, kun opetuksessa tarvitaan säestystä.
”Pianistin näkökulmasta nämä mestarikurssiviikonloput ovat todella kivoja. Kaikki on aina niin hyvin valmistautuneita ja työskentely on intensiivistä. Ja sitten on vielä se konsertti! Tosi mukavia nämä viikonloput, pidän kovasti”, Smolander iloitsee.
Mestariviikonlopun loppukonsertti pidettiin sunnuntaina 12. helmikuuta Limingassa, vasta valmistuneessa Heikki Sarvela -salissa. Limingan seudun musiikkiopisto juhli vastikään 50-vuotista taivaltaan ja viime syksynä Oulun konservatorio täytti 70 vuotta.
Mestariviulisti Janne Malmivaara: ”Jokaisella pitäisi olla oikeus klassiseen musiikkiin”
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opettaja, viulisti Janne Malmivaara matkasi viikonlopuksi opetusvierailulle Ouluun. Vierailu on jo kolmas viimeisen 1,5 vuoden aikana.
”Viikonlopun opetusvierailu oli minulle tämän vuoden ensimmäinen maakuntavierailu. Se on aina innostava juttu ja on tärkeää, että kotimaista koulutusta tuetaan tässäkin muodossa”, Malmivaara kertoo.
Malmivaaran opetusvierailu kokosi yhteen 20 nuorta viulistia opettajineen Oulun konservatoriosta ja Limingan seudun musiikkiopistosta. Viikonloppu oli työntäyteinen, vauhdikas ja jännittävä sekä opettajille että opiskelijoille.
”Mukana oli tuttujakin opiskelijoita kesä- ja mestarikursseilta. Opetuksen tehokkuus kasvaa, kun nähdään useammin. Luovuus ja hetkessä eläminen, ovat asioita, joita aina vierailultani odotan”, hän sanoo.
”Pidemmällä olevat opiskelijat voivat hyötyä yksittäisistä kursseista, mutta useampi kurssivierailu on toki tehokkaampaa oppimisen kannalta heidänkin kohdallaan. Viikonlopun aikana ollaan myös ryhmässä, ja tehdään yhdessä. Eli ollaan tehokkaita, ettei jokaiselle tarvitse erikseen opettaa samaa asiaa.”
Yhdeksi tärkeäksi vierailun päämääräksi Malmivaara mainitsee yhteydenpidon maakuntien kollegoihin.
”Kyse ei ole vain oppilaiden tapaamisesta ja heidän opettamisestaan, vaan kyllä toisten opettajien tapaaminen on ehdottoman tärkeä juttu. Oulun konservatoriosta ja Limingan seudun musiikkiopistosta mulla on jo tuttuja kollegoja, ja jatkumoa tässä haetaankin. Myös oppilaiden motivaatio kasvaa mestarikurssien myötä.”
Oikeus klassiseen musiikkiin
Malmivaara myöntää, että suomalaisen musiikkiopetuksen ja musiikkioppilaitosten tilanne on tulenarka puheenaihe.
”Toki toivoisin päättäjiltä viisautta, että musiikkioppilaitoksilta ei leikattaisi rahoitusta. Yksityistunnit koetaan kovin kalliiksi, mutta ne ovat myös välttämättömiä. Ehkä kaikista tärkein asia olis se, että kouluissa, erityisesti alakouluissa, klassistakin musiikkia pääsisi kokemaan.”
Opettaja toivoo, ettei ihan kaikki opetettava musiikki olisi vain rytmimusiikkia ja bänditoimintaa vahvistetuin soittimin.
”Sekin on varmasti monille oikea musiikkigenre. Mutta toivoisin, että kaikille annettaisiin oikeus edes joskus koskea johonkin klassiseen soittimeen, jolloin he pääsisivät kuulemaan ikivihreitä klassisen musiikin hittikappaleita, ja innostumaan niistä. Toivoisin myös, että musiikkioppilaitoksissa opiskelijoille tarjottaisiin mahdollisimman hyvä musiikillinen kasvualusta.”
Vaativa harrastus
Harrastustoimintaa Malmivaara pitää erittäin tärkeänä. Kaikista voi tulla musiikin ammattilaisia, mutta aikaa ja vaivaa se vaatii.
”30 minuuttia viikossa ei toki siihen riitä. Se että on pianon, sellon tai viulun kanssa tekemisissä, kehittää nuorta paljon. Klassisen musiikin opiskelu lisää keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Siinä oppii, ettei mikään tule tässä maailmassa itsestään tai helposti.”
Harrastustasollakin mukavuus, hauskuus ja innostavuus tulevat siitä, että oppilas kokee oppineensa jotakin, edistyneensä.
”Pitkäjänteinen harjoittelu ja treenaaminen ei ole helppoa, mutta opettajalla on siinä iso rooli – tulisi paneutua myös perusteknisiin asioihin, eikä vain soittaa elokuvasävelmiä. Vaatii paljon, että viulusta tulee se todella komea ääni. Oulun konservatorion ja Limingan seudun musiikkiopiston viulisteilla asiat ovat oikein hyvällä mallilla”, Malmivaara kehuu.