Ville Ranta: Raskas arki kaipaa vastapainoksi juhlaa – vuoden viimeisessä Pikitalkissa pohditaan, onko bilettäminen hävinnyt

Oulun teatterin syyskauden PikiTalkit huipentuvat perjantaina 8. joulukuuta. Silloin kysytään, saako enää juhlia, ja ovatko ihmiset nykyisin liian kunnollisia? Illan aiheet nousevat Oulun teatterin spektaakkelista Post-Kabaree.

Onko juhlimisesta tullut paheksuttavaa? Pitäisikö jokaisen huolehtia juhlimisen sijaan omasta markkina-arvostaan treenaamalla maratoniin ja kouluttautumalla tarkasti työelämän tarpeisiin? Onko ihminen tuote, jonka arvo mitataan sosiaalisilla ja taloudellisilla markkinoilla?

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta sanoo, että juhliminen on vähentynyt sen vuoksi, että työelämästä on tullut niin repivää.

“Luulen, että tämä kehitys alkoi jo ennen koronaa ja se johtuu työkulttuurin kiristymisestä. Voi olla, että se palautuu siihen, että ihmiset ovat väsyneempiä kuin aiemmin. Siitä on paljon tutkimustuloksiakin, että työssä olevat ihmiset ovat keskimäärin väsyneempiä kuin ennen.”

“Tämä näkyy jopa minun työssäni, vaikka täällä yksikseni juon kahvia ja piirrän paperille. Arki on joka tapauksessa täynnä kiirettä.”

Vapaasta ammatistaan huolimatta Ranta sanoo olevansa samassa jamassa kuin kaikki muutkin. Elämänmeno on kiihtynyt, ja juhlimiselle on yhä vaikeampi löytää aikaa.

“Kyllä minä silti juhlin, mutta tulen aikaisemmin kotiin kuin ennen. Juhlat ovat samanlaisia kuin aikaisemmin, viini virtaa ja vauhtia riittää, mutta on illat selvästi lyhentyneet. Se johtuu toki myös iästä”, Ranta kuvailee.

Nuoriso on pilalla

Ranta kertoo huvittuneena, että hän on Teemu Keskisarjan tavoin vähän huolestunut opiskelijoista ja nuorisosta. Hän sanoo, että edustaa itse kaikkein kosteinta nuorisosukupolvea Suomen historiassa. Ranta miettii sitäkin, oliko 90-luvun ja 2000-luvun alun juhliminen aivan kohtuullista.

“Minun lapseni ovat nuoria. Heidän juhlimisensa näyttää kyllä huolestuttavan rauhalliselta”, Ranta naurahtaa.

“Toisaalta on huvittavaa, kun vanhemmat sukupolvet arvostelevat nuoria. Yleensä takana on, ettei tajuta aikakauden ja kulttuurin muutoksia. Sitten sitä jähmää, että kyllä se oli kuule toista 90-luvulla, kun me lähdimme juhlimaan.”

“En kritisoi nuoria nuorisoa, koska luulen, että vika on minussa eikä heissä. Jos he haluavat olla fiksuja ja selvinpäin, luulisi, ettei vanhemmilla pitäisi olla siihen nokan koputtamista.”

Yhteiskunnan teatteria

1920-luvun Saksassa kabaree oli poliittista ja hyvin pisteliästä. Silti mielikuva viimeiseen asti juhlivista ihmisistä on varmasti useille tuttu esimerkiksi Babylon Berlin -sarjassa. Ranta tuntee aikakauden.

“Post-Kabareeta en pysty arvioimaan, koska en ole sitä vielä nähnyt, mutta on minulla käsitys yhteiskunnallisesta teatterista. Teatterissa pyritään edelleen ottamaan kantaa, niin kuin pitääkin.”

Sadan vuoden aikana, yhteiskunnallinen keskustelu on jo kauan sitten siirtynyt teatterista toisaalle.

“Yhteiskuntakriittisyys oli silloin aika rajua ja myös mahdollista. Aikakausi oli ilman muuta rankemmin politisoitunutta kuin nykyään.”

“Silloin se juhliminen vasta rajua olikin. Juhlittiin kuin viimeistä päivää niin kuin sanottiin, ja sitähän se olikin.”

Rannan mukaan 1920-luvulla oltiin siinä tilanteessa, että ihmiset eivät päässeet yhteiskunnallisen keskustelun äärelle juuri muualla kuin teatterissa ja lukemalla sanomalehtiä.

“Nykyään ihmiset menevät teatteriin lähinnä viihtymään ja hakemaan taide-elämyksiä, mutta eivät niinkään etsi yhteiskunnallista keskustelua. Se on sinänsä sääli, koska teatteri olisi erittäin hieno yhteiskunnallisen keskustelun väline”, Ranta toteaa.

Myyttejä vai todellisuutta

Ranta tuntee ranskalaisen kulttuurin erittäin hyvin. Hän sai ensimmäisenä suomalaisena sarjakuvataiteilijana ja pilapiirtäjänä Ranskan kansallisen ansioritarikunnan ritarimerkin.

Mielikuva Pariisin kulta-ajasta ja Ranskan belle époquesta on, että aika oli loputonta juhlimista ja aina oli bileet.

“Meidän näkökulmamme siihen aikaan on lähempänä myyttiä kuin todellisuutta. Varmasti silloin oli hurjia juhlia, jotka ovat jääneet kollektiiviseen muistiin ja niitä toistellaan.”

“Mutta, se Pariisin boheemien elämä oli enemmän veden juontia ja nälän näkemistä kuin juhlimista. Picasso ja hänen kaverinsa ottivat valokuvia bileistään. Ne ovat jääneet historiaan, mutta olivat vain yksittäisiä hetkiä”, Ranta pohtii.

Ranta arvelee, että 1990-luvulla suomalaiset juhlivat enemmän kuin 1920-luvun boheemit.

“Meillä oli enemmän rahaa ja myös vapaa-aikaa. Boheemit eivät käyneet töissä, mutta he olivat vastaavasti köyhiä.”

Rahan ja vapaa-ajan välinen dilemma oli silloinkin todellisuutta.

Kaikki juhlivat tavallaan

Ranta miettii, että millähän vuosikymmenellä on juhlittu eniten? Taiteilijat olivat 1970-luvulla ihan hirveitä juoppoja, se oli ihan hillitöntä viinan käyttöä, mutta sehän ei ole enää juhlimista.

Hän toteaa, että varallisuus ja yhteiskuntaluokka vaikuttaa juhlimisen määrään ja tapaan suunnattomasti.

“Voi olla, että maakunnissa ja työväenluokkaisimmissa piireissä juhlitaan sillä tavalla kuin juhlittiin 20 vuotta sitten. Kaupungeissa alkoholia käytetään vähemmän ja huumeita enemmän. Kaupungeissa myöskin päihteettömyys on trendi”, Ranta sanoo.

Päihteet tai päihteettömyys eivät tee juhlia.

Ilmapiiri on synkkä

Viime hallituksen aikaan lööpit täyttyivät Sanna Marinin biletyksestä.

“Seurasin sitä tietenkin ammattini kautta, mutta ei Marinin biletyksestä noussut yhtään konkreettista yhteiskunnallista ongelmaa. Se oli henkilöön liittyvää kohuilua, koska hän oli nuori pääministeri ja vietti vapaa-aikaa”, Ranta pohtii.

“Silloin laina oli halpaa, ja rahaa tuntui olevan. Ehkä se jää historiaan jonakin Ranskan belle époquen kaltaisena aikana”, hän lisää.

Viimeinen vuosi on ollut maailmanpoliittisesti synkkä. Suomenkin talous näyttää huonolta, on ollut energiakriisiä, inflaatiota ja korkojen nousua.

“Ukrainan sota, Lähi-idän konflikti ja ilmastokriisi synkistävät mieliä. Asiat ovat kuitenkin hallinnassa tunnelman synkkyydestä huolimatta. Harva asia vaikuttaa konkreettisesti ihmisten elämään”, Ranta sanoo lohdullisesti.

“Sitten meillä on uusi hallitus, joka on luvannut leikata aivan helvetisti menoja. Sekin tietenkin synkentää tunnelmaa. Saa nähdä minkälaiseksi tunnelma muotoutuu, kun leikkaukset lähtevät liikkeelle. Kyllä moni ihminen joutuu niiden kanssa pulaan.”

“En kuitenkaan usko, että mitään mullistavaa on tapahtumassa, ellei nyt jotain uutta katastrofia tai sotaa syty lähialueella. Sekin on tietenkin valitettavasti mahdollista”, Ranta tähdentää.

Juhliminen on muuttunut

Ranta sanoo, että vallalla on hirveän voimakas hyvinvointi- terveys ja tehokkuustrendi. Ihmisten kannattaisi katsoa sitä kriittisesti. Miksi pitäisi jättää juhliminen, vapaa-ajan vietto ja viinin juominen pois? Siksikö, että jaksaisi tehdä enemmän töitä erittäin epäterveeksi muuttuneessa työelämässä. Onko se sen arvoista?

“Kannattaa mennä väsyneenä töihin, koska mitäpä hyötyä on mennä pirteänä, jos sieltä kuitenkin väsyneenä lähtee pois.”

“Kannattaako ystävien tapaaminen ja juhliminen jättää pois, että jaksaisi enemmän arkea, josta on tullut sietämättömän raskasta. En suosittele. Kannatan mieluummin juhlimista!”