Viisi soivaa instrumenttia – uusi oululainen lauluyhtye Kaarne laulaa demokraattisesti ilon kautta

Tuore oululaisyhtye Kaarne nojaa vahvasti jäseniensä lauluääniin. Perinteisestä kuorolaulusta poiketen ryhmä ei kategorisoi omia tonttejaan, vaan jokainen saa olla vapaa ja liikkuu äänellään myös epämukavuusalueillaan.

Haastattelua edeltävänä viikonloppuna yhtye kokoontui treenaamaan ja sovittamaan. Yhdessä sovittaessa ja improvisoidessa syntyy jotakin aivan ainutlaatuista ja omintakeista. 

”Maanantaina töissä aamukahvia keitellessä olin ihan hullun energinen ja lauleskelin. Työkaveri oli ihmeissään, että mikä sulla Laura on? Et yleensä ikinä oo maanantaina tuommonen. No, varmaan siksi oon tämmönen ku oon laulanu koko viikonlopun”, Laura Siitonen naurahtaa.

Viisihenkisen yhtyeen nimellä on hauska tarina.

Kaarnen lähtökohta on, että musiikissa pitää olla mukava luovaa leikkiä.

”Olin vähän kotona lauleskellut ja en tiedä mistä 6-vuotiaalle tyttärelleni tuli mielleyhtymä… Ääneen pohdiskelin, että mikähän tämän meidän uuden ryhmän nimi voisi olla. Tyttäreni ehdotti, että Superlaulajat tai Korpit. Kaikki tykkäsi Korpit-nimestä, mutta sellainen hevibändi on jo olemassa, joten Maarit sitten löysi tämän kaarnen, joka on synonyymi korpille”, Katariina Rautiainen kertoo.

Kaarneen kuuluvat myös Maarit Saarenkunnas, Mari Kiirikki ja Mari Appelgren.

Ilotellen Irmasta Kaarneen

Kaarneen perustamisaika on liukuva.

”Koronasulut alkoi heti Kaarneen perustamisen jälkeen, joten toiminta hidastui”, Rautiainen muistaa.

”Varmaan nyt vuosi tehty niin, että joka toinen viikko nähty ja treenattu”, Maarit Saarenkunnas laskeskelee.

Ryhmän tarina alkaa noin viisi vuotta toiminnassa olleesta improvisaatioryhmä Irmasta.

”Meri Tiitolan ohjauksessa improillessa, mulla heräsi ajatus, että entäpä jos kokoaisikin sellaisen porukan, joka haluaisi yhteisesti sovittaa biisejä hetken musiikin pohjalta. Minulle on tärkeää, että musiikissa on luovaa leikkiä. Se on Kaarneen lähtökohta. En halua vaan treenata, treenata ja treenata pipo kireällä. Siitä katoaa kaikki ilo. Kaarneessa ilotellaan ja nauretaan.”

”Ja itketäänki joskus”, Katariina Rautiainen naurahtaa, muut hykertävät ja nyökyttelevät.

”Tää on siis supermukavaa! Ihan ylihauskaa”, nauttii Saarenkunnas.

Viisi soivaa elementtiä

Kaarneessa sovitukset syntyvät yhdessä, yhteisöllisesti.

”Meillä on yleensä jotakin tiettyä pohjaa biisistä, ja sitten aletaan miettimään, minkälaista rytmiä, nyansseja ja värejä tehdään. Viime viikonlopulle esimerkiksi purin yhden biisin osiin, ja siitä sitten lähdettiin. Kun meitä on viis, saadaan nelisointu ja solisti”, Saarenkunnas avaa.

”Tai rytmi, ja basso, ja komppi, ja melodia ja melodian tuplaus”, Kiirikki lisää.

Keikoilla on sekä improvisaatiota että Kaarneen sovittamat kappaleet. Tähän mennessä moni biisi on tullut Saarenkunnakselta.

”Tällä hetkellä taidan olla meistä se, jolla on eniten iltaisin aikaa väkertää. Oon myös sovittanut aika paljon. Jotkut tekee palapelejä, mää teen sovituksia!”

Mitä yhteisöllinen sovittaminen sitten on?

”Konkreettisesti tämä voi mennä niin, että lähden laulamaan biisiä ja muut lähtee laulamaan siihen päälle jotakin. Aluksihan se on yhtä kaaosta, mutta sitten se alkaa tiivistymään kohti jotakin perinteistä, tonaalista musiikkia. Sitten kirjoitan sen puhtaaksi”, Saarenkunnas selventää.

Viime viikonloppuna Mari Appelgren oli valmistellut Vesalan Olin kerran täällä -nimistä laulua.

”Se sovitus tuli nopeasti meillä yhdessä”, Siitonen hymyilee.

Yksinlaulu ole likimainkaan niin ihanaa, mitä yhdessä laulaminen.

”Siihenkin jäi improa, eli voi laulaa duu, dum tai dugu – kaikki käy”, Rautiainen avaa.

”Meitä on kehittäny se, että nauhotetaan treeniä omiksi muistiinpanoiksi, ja sitte reflektoidaan sitä mitä on tehty. Eli kukaan meistä ei odota, että sovitus tulee tyhjästä. Yhteisöllisyys tulee meillä myös siitä, että kaikilla on lupa, vastuu ja velvollisuus ehdottaa. Ja toisaalta pitää myös sanoa, että hei, tää kuulostaa huonolle, tää ei toimi”, Kiirikki sanoittaa.

”Esimerkiksi Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet -bändin Raato raahautuu oli ensin Maaritin tarkka sovitus, mutta se muokkautu tosi erilaiseksi yhdessä laulaessa”, kertoo Rautiainen.

Taidolla ja demokratialla

Kaarneen jäsenillä on monipuolista taustaa musiikin parissa.

”Meillä on sikamukava ja taitava porukka. Itellä kun on koulutuksen puolesta musiikkitaustaa, niin on tosi mukavaa että päästään heti asiaan”, Rautiainen iloitsee.

”Mulla on taustaa pianistina. Oon ite aina inhonnut improa, se on ollu mulle tosi kauheaa ja pelottavaa. Mutta näissä lauluhommissa se on ihanaa ja kivaa, eri homma. Oon aiemmin laulanu kuoroissa, ja oli pitkä tauko musiikkihommista, niin nyt on mukavaa jatkaa harrastamista”, kertoo Siitonen.

Viisikko elää tahoillaan täyttä elämää aamusta iltaan. Kaarne antaa jäsenilleen paljon iloa ja valoa.

Maarit Saarenkunnas pohtii, ettei yksinlaulu ole likimainkaan niin ihanaa, mitä yhdessä laulaminen.

”Mulla on kans tosi pitkä kuorotausta. Sillon ku meidän perhe muutti Ouluun, mä kävin kuuntelemassa kaikki potentiaaliset kuorot, ja totesin, että mun pitää varmaan yrittää Mieskuoro Huutajiin”, harmittelee Kiirikki.

”No sä ootki laulanu Philomelassa, eihän täällä Oulussa sellasta oo ollu”, lisää Saarenkunnas.

”Tässä meidän ryhmässä on mulle riittävästi. Kotona just sanoin, että musta on niin mahtavaa että saan Kaarneessa laulaa itteeni parempien kanssa. Se vie mua eteenpäin”, Kiirikki innostuu.

”Kun tää porukka on niin taitava, niin ite pystyy kehittymään ja pääsee oikeasti käyttään omaa repertuaaria ja koko kapasiteettia. Se on myös tässä niin siistiä”, hehkuttaa Rautiainen.

”Kuorossa pitää usein mennä yhteisen saundin mukana, ja tässä meillä varmasti alkaa saundi kehittymään. Kaarneessa saan kyllä käyttää laidasta laitaan omaa ääntä”, sanoo Laura Siitonen.

”Kuitenki ku meillä on kaikilla laajat äänialat, niin hienoa ettei aina tarvi käyttää vaan sitä tuttua aluetta. Itekin saa laulaa niitä mataliakin stemmoja, eikä aina vaan kiekua”, toteaa Rautiainen.

”Pakko vielä lisätä, että itseasiassa improvisointi ei oo edes mahdollista, jos ei oo luottamusta. Jos ei ole kova ja syvä luottamus, ei se onnistu! Mua kiinnosti impro koska se on pelottavaa. Paras tulee, kun uskaltaa päästää irti”, Kiirikki uskoo.

Harrasta päivätöiden ohessa

Kaarneen jäsenet ovat kaikki päivätöissä, ja laulaminen on rakas ja tärkeä harrastus. Päivätyöt ovat tuoneet haastetta yhteisen treeniajan löytämiselle.

”Sen takia ei oo keikkojakaan vielä hirveänä haettu. Pääasia ainakin mulle on yhessä tekeminen, ja keikka on sitten semmoinen suola”, toteaa Saarenkunnas.

Saarenkunnas opettaa englantia ja musiikkia alakoulussa. Siitonen työskentelee tuottajana Oulun kulttuuritapahtumayhdistyksessä ja tuotantoassistenttina kulttuuritalo Valveella. Rautiainen on Tyrnävän kunnalla nuoriso-ohjaajana. Appelgren ja Kiirikki työskentelevät esihenkilöinä, Kiirikki OP ryhmällä ja Appelgren Elektrobitillä.

Viisikko elää tahoillaan täyttä elämää aamusta iltaan. Kaarne antaa jäsenilleen paljon iloa ja valoa.

”Ainakin tietynlaisesta musasta monesti puuttuu leikki, ja sen myötä ilo. Sanotaan että hienosti meni, kun oot puurtanu sen sata tuntia. Kaarnessa on ensin leikki ja ilo, ja sillä moottorilla me tehdään harjoitellaan se sata tuntia”, tuntee Saarenkunnas.

Kaarneen kappaleet ovat koskettaneet ryhmän nauruhermoa tai sydäntä, eivätkä ne ole kahlittuja tiettyyn genreen. Polkunsa sovitettaviksi ovat löytäneet esimerkiksi Antti Tuiskun Kahvia ja pullaa sekä Edu Kettusen Kuranen koira.

”Lyriikat eellä mennään. Paljon kun oon soittanut, niin meen musiikissa itse monesti musiikki edellä. En ite välttämättä aina ees mieti sanoituksia, keskityn melodiaan ja harmoniaan”, myöntää Siitonen.

”Jos on hyvä lyriikka ja huono biisi, niin ei me sitä kyllä oteta. Onko teksti kiinnostava, istuuko se suuhun, herääkö siitä ajatus… Ite en ainakaan koe, että haluaisin laulaa jostakin romanttisesta rakkaudesta”, Saarenkunnas ajattelee.

Kaarneella on omaakin tuotantoa. Yhden laulun aiheena on sukkahousut.

”Se on vasta raakile, mutta sanoitus on jo valmiina”, Rautiainen paljastaa.

Yhtye suuntaa lähitulevaisuudessa keikoille sekä studioon. Seuraavat varmat esiintymiset ovat ainakin Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla heinäkuussa 2023.