Työvelvoite antoi puhtia päivään – luuppilaiset tarttuivat ulkotöihin toimistohommien sijaan

Tutkija Eija Konttijärvi sekä opetus- ja ohjelmapalvelusuunnittelija Harri Häll antoivat auttavat käsiparit Kivikauden kylän talvipolttopuille. Kuvat: Carita Forsman

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

”Mukavaa vaihtelua toimistohommiin”, huikkaa tutkija Eija Konttijärvi puukasan vierestä, ”eikä tarvitse miettiä jumppahommia”, hän jatkaa.

Hän ja kolme muuta luuppilaista työskentelivät viime viikolla kauniin syyspäivän Kierikkikeskuksessa. Kahdeksan kuutiota polttopuita vaihtoi paikkaa.

”Olen todella kiitollinen joka ikisestä käsiparista, jotka saa tänne apuun”, sanoo Kierikkikeskuksen intendentti Leena Lehtinen.

Museo- ja tiedekeskus Luupissa jouduttiin ottamaan toukokuussa käyttöön yhden päivän työvelvoite.

”Olimme silloin tilanteessa, missä meiltä oli koko kaupungin yhteistoimintamenettelyn vuoksi kielletty lisätyövoiman palkkaaminen ja myös kaikki kesäläiset olivat poissa laskuista. Tämä vaikeutti voimakkaasti muun muassa ulkokohteiden Turkansaaren ja Kierikin saamista auki heinäkuussa”, kertoo museo- ja tiedekeskus Luupin johtaja Jonna Tamminen.

”Olen todella iloinen, että molemmat kohteet ovat saaneet apuja ja kesästäkin selvittiin”, hän lisää.

Toimistotyöhön vaihtelua

Kivikauden kylässä ahkeroivat Konttijärven lisäksi tutkija-arkeologi Mika Sarkkinen, Tiedekeskus Tietomaan opetus- ja ohjelmapalvelusuunnittelija Harri Häll sekä Pohjois-Pohjanmaan museon museolehtori Arja Keskitalo. Konttijärvi ja Keskitalo olivat keväällä töissä useita viikkoja myös Turkansaaressa.

”Siellä desinfioimme vessoja, kitkimme kasvimaata, haravoimme ja teimme asiakaspalvelutöitä. Arja myös kehräsi, joka kävi yleisönäytöksistä, ainakin kävijät tykkäsivät paljon”, kertoo Konttijärvi.

”Lisäksi ison osan korona-ajasta, kun yleisökohteet jouduttiin sulkemaan, olemme tehneet niitä töitä, joita ei normiarjessa ole aiemmin ehtinyt”, lisää Arja Keskitalo.

”Sain muun muassa vihdoin muutettua vanhoja näyttelyitä nettinäyttelyiksi”, hän jatkaa.

Myös Tiedekeskus Tietomaassa Harri Hällin arki muuttui huoltohommiksi.

”Käytimme ajan hyödyksi tilojen parannuksiin ja muihin muutos- ja huoltotöihin”, Häll kertoo.

”Sitten kun heinäkuussa Tietomaan ovet avautuivatkin, kohde teki miltei yleisöennätyksiä. Kotimaiset matkailijat ottivat selkeästi myös Tietomaan omakseen, joten koronasta oli sillä tavalla positiivisiakin seurauksia”, hän sanoo.

Jenna Järvikivi ja museolehtori Sami Viljanmaa ovat kokeneita museo-oppaita. Vuorossa Teuvo Pakkalan koulun viidesluokkalaiset.

Kiireinen opastuskesä

Kierikkikeskuksessa tapahtui miltei samankaltainen ilmiö. Koronasulun aikana museolehtori Sami Viljanmaan aika meni työhaalareissa ja Kivikauden kylää kunnostaessa. Kun ovet avautuivat heinäkuussa, työhaalarit vaihtuivat hylkeennahkapukuun.

Tänä vuonna Kierikkikeskuksessa päästään koronasta ja kevään kiinnipidosta huolimatta esimerkiksi koululaisvierailujen osalta likimain syksyn normaalimäärään eli 2900 oppilaaseen. Normaalisti koko vuoden määrä on noin 3500-4500 oppilasta.

”Saimme loppukesälle seitsemän harjoittelijaa, joka on puolet vähemmän kuin normaalikesänä. Ilman heitä tämä kesä olisi ollut järkyttävän vaikea, toivotaan, ettei puutokset ole hirveästi yleisölle näkyneet”, Viljanmaa sanoo.

”En itse muista, milloin olisin itse näin paljon tehnyt opastuskierroksia. Karvapuku minulla on ollut päällä joka päivä, ehkä olen noin kolmisenkymmentä opastuskierrosta tälle syksylle tehnyt”.

Jenna ja Hanni tuntevat Kierikin historian kuin omat taskunsa. Hanni on myös tehnyt oman asunsa täysin itse, varpaista hiuksiin.

Kierikkiä vaikka silmät kiinni

Samin vieressä istuu kaksi pitkänlinja kierikkiläisopasta Jenna Järvikivi ja Hanni Haapaniemi. He osaavat Kierikin historian ja kivikauden vaiheet vaikka unissaan. Yleensä yksi opaskierros kestää kolme ja puoli tuntia ja normaalipäivänä museossa tehdään enintään neljän oppaan samanaikaisia kierroksia, sekä aamu- että iltapäivisin.

Molemmat tytöt ovat olleet useana kesänä oppaina Kierikissä. Hanni on lisäksi aikaisempina vuosina vetänyt nahanparkitus- ja kalannahkakursseja.

”Olen valmistunut muinaistekniikan artesaaniksi, ja tehnyt tänne keikkahommia. Tämä on ihana paikka, luonnon keskellä. Monet maksaisivat päästäkseen tänne”, sanoo Hanni Haapaniemi.

Myös maantieteenopiskelija Jenna Järvikivi on ”hurahtanut” Kierikkiin. Hän on mukana muun muassa opiskelijaedustajana Kierikki ry:n hallituksessa.

”Oishan se huimaa, jos vakituinen työpaikka löytyisi joskus täältä tai ylipäätään jostakin museosta. Se olisi unelmien täyttymys”, hän sanoo.