Tuore oululaisyhtye Rotfang and the Reptilians julkaisi viidennen singlensä: Oulu on metallimusiikin Jerusalem
Ensimmäistä pitkäsoittoaan työstävä Rotfang and the Replitians eli Rotikka soittaa sekametelirokkia, jonka ilosanomaa he toivovat pääsevänsä levittämään myös isoille estradeille. Kuvassa Veevee (vas.), Sampo, Nikke ja Mika. Kuva: Veera Juntunen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululainen Rotfang and the Reptilians, tuttavallisemmin Rotikka, on pian kaksivuotias alternative rock -bändi. Bändin muikealla nimellä on syvällisempikin merkitys.
”Sitä emme ole vielä suoraan julkisesti kertoneet. Vihjeitä ja palapelin palasia kuitenkin ripotellaan silloin tällöin”, bändi lupaa.
Viisikko kertoo, että nimen merkitys avautuu tulevalla pitkäsoitolla.
”Jos termi backmasking on tuttu, niin kannattaa hankkia käsiin tulevan levyn vinyyliversio.”
Backmasking on 1960-luvulta käytössä ollut tallennustekniikka, jossa eteenpäin toistettavaksi tarkoitettu viesti äänitetään tahallisesti takaperin. Tekniikkaa ovat käyttäneet esimerkiksi yhtyeet The Beatles, Deep Purple ja Pink Floyd.
Usean genren mashup
Rotfang and the Reptilians -poppoon jäsenillä on hyvin erilaiset musiikilliset taustat.
Bändiin kuuluvat Sampo (laulu ja tamburiini), Mika (rytmikitara), Nikke (liidikitara ja taustalaulu), Veevee (basso) sekä Kiuttu (rummut).
”Meidän musiikissa yhdistyvät black metal ja dreampop sekä funkki ja punkki. Nämä kun vedetään lihamyllyn läpi niin saadaan meidän kuuloista rokkia”, ryhmä kertoo.
Eräitä Rotikalle merkittäviä vaikuttajia ovat rockremmit Queens of the Stone Age, Biffy Clyro sekä tuoreimpana tuttavuutena Idles.
”Ajatus meidän bändistä syntyi, kun Mika yli vuosikymmenen metallia soitettuaan totesi, että nyt on aika ja tarve heiluttaa muutakin kuin tukkaa. Collie Magnum -bändin Kiuttu vastasi tähän kutsuun, ja homma saatiin niin sanotusti käyntiin.”
Rocklaulajan löytäminen Oulusta osoittautui erittäin haastavaksi tehtäväksi.
”Mutta yhtenä päivänä Sampo täräytti paikalle pyöräilyshortseissa ja kertoi porukan kuopuksena laulaneensa koko pienen ikänsä suihkussa. Sampo toi töistä mukanaan italialaisen Giovanni-heavyjumalan hoitamaan basistin tonttia, mutta sittemmin Gio jatkoi omien unelmiensa tavoittelua – hän osti kontrabasson ja ilmoittautui jazztunneille”, yhtye tarinoi.
Giovannin lähdöstä kuultuaan Veevee käytännössä kiinnitti itse itsensä bändiin, ja on ollut nyt mukana tulevan levyn sävellyksessä.
Nikke on pitkän linjan indie-muusikko.
”Hän on mukana muun muassa Survive the Silence -bändissä, jonka kanssa jaamme treenitilat. Sitä ei varmasti kukaan tiedä miten Nikke liittyi bändiin, mutta yksi kerta hän ilmoitti tulevansa käymään eikä koskaan lähtenyt pois”, porukka tykkää.
Tuore ja takova
Rotikka on perustettu alkuvuonna 2021. Nuoresta iästään huolimatta yhtye on julkaissut jo viisi singleä.
”Kun toiminta on sovitusti aktiivista, eteenpäin pyrkivää ja kyseessä sattuu olemaan viisi samanhenkistä, luovaa ja jokseenkin musikaalisesti kykenevää ihmistä, niin olisi käytännössä mahdotonta etteikö silloin tällöin syntyisi julkaisukelpoista materiaalia.”
Bändi tekee kappaleiden sävellystyön kollektiivisesti yhdessä.
”Jokaisessa kappaleessa on kuultavissa meidän kaikkien henkilökohtainen signeeraus.”
Biisit syntyvät yleensä jonkin riffin, sointukierron, teeman tai tarinan ympärille.
”Osa on valmiimpia ja osa täysin kesken, mutta yhdessä näistä jalostetaan valmiit kappaleet.”
Laulaja Sampolle on annettu täysin vapaat kädet sanoittamiseen.
”Meidän biisit ovat usein varsin henkilökohtaista ajatuksenjuoksua, mutta tyypillisesti lopulliset sanoitukset syntyvät yhteistyönä.”
Muusikoiden musiikkitekninen osaaminen rajoittuu henkilökohtaisiin lyömäsoittimiin ja kitaroihin.
”Meillä on onneksi ystävät sekä kumppanit lähellä ja käytettävissä kun tulee tarve saada ääntä ja kuvaa nauhalle”, he kiittelevät.
Olennaisinta on onnellisuus
Lokakuun 13. päivä ilmestynyt Retriever-single kertoo vahingoittavasta ja rikkovasta miellyttämisen tarpeesta ihmissuhteissa.
”Elämässä luonnollisinta on syntyä ja kuolla. Näiden tapahtumien välissä yksi tavoittelemisen arvoinen päämäärä on sekä oma, että läheisten onnellisuus. Ihmiset elämissämme joko lisäävät tätä onnellisuutta tai sitten eivät. Ihanteellinen tilanne olisi sellainen, jossa jokainen pystyisi itse päättämään miten näiden ihmissuhteiden kanssa toimii.”
Eli kysymys kuuluukin: pitääkö lähellä vai päästääkö irti?
”Retrieverin päähenkilön irtautuminen myrkyllisestä suhteesta tapahtuu kappaleen C-osassa. Mahdollisesti tulevaisuudessa julkaistava musiikkivideo varmasti avaa hyvin tätä näkökulmaa”, ryhmä uskoo.
Rotikka on yllättynyt Retrieverin saamasta positiivisen palautteen vyörystä.
”Vaikka meidän aiemmatkaan sinkut eivät ole olleet niin sanotusti genrerajoitteisia, niin Retriever kuitenkin esittelee meistä sellaista puolta, mitä ei vielä aiemmin ole levytettynä kuultu. Sama positiivinen ongelma kuitenkin toistuu, eli pop-yleisölle kappale on liian raskas ja metallikansalle liian purkkaa.”
Levyllä hyvä, livenä paras
Rotfang and the Reptiliansin debyyttialbumin laulujen aiheina ovat ihmissuhteet, merkittävät tapahtumat, kiinnostavat tarinat sekä ilot, surut ja muut suuret tunteet.
”Kuvaavinta olisi sanoa, että kappaleet kertovat elämästä ja sen omituisuudesta.”
Tulevan levyn kappaleet ovat tällä hetkellä mukavassa vaiheessa.
Rotikan seuraava sinkkujulkaisu Smile ilmestyy joulukuun alkupuolella 2022.
Yhtye pyhittää loppuvuoden studiotyöskentelylle.
”Teemme hienosäätöä ja viimeisiä sovituksellisia yksityiskohtia. Seuraavaksi soitamme äänimiehelle Iinattiin, että laittaa nauhurin lämpeämään, sillä olemme tulossa kylään.”
Rotikka toivoo pääsevänsä keikkalavoille vielä tämän vuoden puolella. Bändin musiikki on tarkoitettu nautittavaksi livenä.
”Nauhoitetusta materiaalista välittyy korkeintaan 50 prosenttia siihen tarkoitetusta energiasta. Erityisesti nokkamiehemme Sampo on epätavallinen ihmisdynamo joka vedetään käyntiin ennen keikkaa ja vauhti alkaa hiipua vasta encoren jälkeen”, muusikot kehuvat.
Ryhmällä on keskustelut auki parin jännittävän keikan suhteen.
Vuoden 2023 alku onkin sitten varattu settilistan keikkakuntoon hiomiselle.
”Tämän vuoden ehdottomasti mieleenpainuvin keikka oli Suomussalmi Rockin Rock-klubilla. Heinäkuinen lauantain alkuyö, ukkosmyrsky ja paikalla koko Suomussalmi sekä naapuripitäjät. Mukavaa oli ja hiki virtasi niin, että olisi voinut luulla urheilutapahtumaksi”, bändi kertoo.
Kuuntelijoita Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa
Kymmenen vuoden päästä Rotfang and the Reptilians uskoo nähneensä ja kokeneensa lukuisat keikkapaikat Suomessa sekä ulkomailla.
”Tuolloin meiltä löytyy julkaistuna muutama täyspitkä, jotka ovat toisille edelleen liian raskasta ja toisille taas liian purkkaa, mutta kuitenkin edelleen omannäköistä sekametelirokkia.”
Orkesterin tavoitteena on viedä vielä lähtökuopissa olevaa toimintaansa aktiivisesti eteenpäin.
”Kun tilaisuus sallii haluamme julistaa rokkenrollin ilosanomaa mahdollisimman monelle. Ensi vuonna ei välttämättä olla vielä Wembleyta täyttämässä, mutta nautitaan klubikeikoista ja tulevasta festarikesästä näin alkuun.”
Ryhmän mielestä Oulu on metallimusiikin Jerusalem, mikä luo hieman haasteita tuoda itseään esiin vaihtoehtorock-yhtyeenä.
”On Oulussa kuitenkin elinvoimainen rock- ja punk-skene, paljon yhteiskeikkoja ja tervettä tee-se-itse -meininkiä tapahtumien suhteen. Esimerkiksi Tukikohdan porukka tekee arvokasta työtä!”
Internetin ansiosta pitkät etäisyydetkään eivät ole ongelma.
”Meidän ehdottomasti suurin kuuntelijakunta löytyy Yhdysvalloista sekä Etelä-Amerikasta. Etelä- ja Keski-Eurooppa tulee hyvänä kakkosena”, rokkarit iloitsevat.