Toimintaa kulttuurin rajapinnoissa – suunnittelija Joonatan Hamari haastaa Oulua
Joonatan Hamarin arkea yhdistävät kulttuurin eri laidat. Erityisesti häntä inspiroivat kaupunkisuunnittelun haasteet. Kuvat: Juuso Haarala
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kestävä Kaijonharju -kaupunkisuunnitteluhanke on osa ympäristöministeriön lähiöohjelmaa, jonka tavoitteena on myönteinen toiminta-alueen pitkän aikavälin kehitys sekä asukkaiden hyvinvoinnin lisääminen.
Suunnittelija Joonatan Hamarin vastuulla on kulttuurisuunnittelu-nimisen menetelmän pilotointi. Työhön sisältyy esimerkiksi kulttuurikartoituksen laadintaa, Kaijontupa-yhteisötilan toiminnan ohjaamista sekä erilaisten tapahtumien ja työpajojen hankintaa ja järjestämistä.
”Työskentelen tällä hetkellä kaupunkikehittämisen ja kulttuurin rajapinnassa sekä työni että harrastusteni puitteissa. En erottele työtä ja vapaa-aikaa perinteisesti, vaan pyrin edistämään sellaisia mielestäni hyviä asioita, joille minulla voisi olla jotain annettavaa”, toteaa Hamari.
”Olennaista on nähdä ja oppia uusia asioita ja saada edes jonkinlaista toimeentuloa osalla tekemisistäni. Pandemia-ajan rasitus on kuitenkin pakottanut tarkastelemaan enemmän omaa jaksamista, minkä vuoksi yritän opetella selkeämpää palautumisajan erottelua.”
Ideoita Oulun kehittymiseen
Hamari toteaa Oulun olevan hänelle todella rakas, paikoin ankeilla piirteilläänkin äärimmäisen inspiroiva kaupunki. Työstettävää olisi paljon. Hamarin mielestä olennaista olisi muovata toimintamalleja sekä investoida skaalautuviin kohteisiin, jotka edistävät samanaikaisesti asukkaiden hyvinvointia, matkailullista vetovoimaa, alueen elinvoimaisuutta sekä erilaisten toimijoiden toimintaedellytyksiä.
”Esimerkiksi julkisen tilan riittävyyteen, viihtyisyyteen ja omaleimaisuuteen tulisi panostaa kunnon mittakaavassa. Tapahtumakäytäntöjä tulisi suoraviivaistaa ja tehdä enemmän läpinäkyvemmiksi. Kaupungin hallinnoimaa dataa tulisi avata huomattavasti enemmän vapaaseen käyttöön. Tämä helpottaisi tutkimusta, kansalaistoimintaa ja yksityisten investointien suunnittelua”, pohtii Hamari.
Käytännöllisessä tapahtumien tulevaisuudessa Hamari näkee, että Oulussa olisi viralliseen ja epäviralliseen kokoontumiseen soveltuvia luonteikkaita miljöitä, joissa olisi keskitetyt lupakäytännöt ja modulaarinen, monikäyttöinen kalusto.
”Kääntäisin katseita avoimuuteen, palvelumuotoilulliseen ajatteluun, poikkisektoraalisuuteen, vaihtoehtoisiin toimintamalleihin sekä miksi-kysymyksiin mitä-kysymysten sijaan.”
Hamarin muusikkomaailma
Musiikkiteeman löytämisessä Hamari saa kiittää viime kädessä isoveljeään.
”Hän opetti minulle hieman kitaran soittamista yläasteelle siirryttäessä, mikä johti mutkien kautta seuraaviin musiikin maailman avartajiin, basson soittoon, bänditoimintaan, levyttämiseen ja tapahtuma-alalle”, hymyilee Hamari.
Lukion jälkeen Hamari pohti muitakin paikkakuntia. Hän jäi kuitenkin Ouluun ja käytti muutaman vuoden ajan suurimman osan tuloistaan ja energiastaan bänditoimintaan yliopisto-opintojen ohella.
”Silloin elettiin ”Sopeudu ja sinnittele” -elämää. Totta kai musiikin lisäksi siihen motivoi läheinen ystävyys”, pohtii Hamari.
Rotoksen ratti ja rattaat
”Roolien puolesta olen esimerkiksi osana Rotos ry:tä järjestänyt suuren määrän tapahtumia ja tilaisuuksia esiintyjien ja yleisön kohtaamiseksi. Musamaailmaan liittyen olen talkoillut festivaaleilla, hankkinut rahoitusta ja kumppanuuksia, kehunut ja maksanut musiikista, kuskannut kavereiden bändejä. Ylipäätään olen antanut musiikille sekä sen edistämiselle aikaa”, toteaa yhdistyksen luottomies.
Hamari pohtii Rotoksessa olevan parasta ihmiset ja hyvä tasapaino ammattimaisuuden ja vapaaehtoistoiminnan mielekkyyden välillä. Yhdistyksessä on myös mahdollista olla Suomen ensimmäisten joukossa bongaamassa tulevia tähtiä. Pandemia-ajasta huolimatta Hamarille on kertynyt tärkeitä muistoja tapahtumatoiminnasta viime vuosina.
”Suomen festivaalikesän viime vuonna avanneen Pikipopin festivaalijohtajana tirahti onnen kyyneleet, kun katselin sekä esiintyjien, taiteilijoiden että yleisön riemua ja helpotusta Prunnitorilla.”
”Toisaalta Bättre Folkin sauna- ja paljumaailman vetäjänä sain viettää unohtumattomia hetkiä jo festivaaleja edeltävänä yönä, kun lepäilin Marjaniemen kärkeen tuodussa saunakopissa samalla paljuja valmiiksi täytellen. Saapui myrskytuuli. Kun koppi alkoi keikkumaan ja tavarat lähtivät ulkona liikkeelle, ei auttanut kuin juosta avojaloin puolialasti suojaamaan tapahtumakalustoa ja kantamaan telttapainoja. Muutaman tunnin öisessä tuiverruksessa porukalla urakoidessa tunsi olevansa elossa.”
Joonatan Hamarin muut harrastukset pitävät sisällään seikkailua ja tutkiskelua, basson ja kalimban soittoa, leipien leipomista sekä mailapelien peluuta. Hamarin yksi erikoinen unelma yhdistää tiedettä ja taidetta.
”Haluaisin vielä joskus kokeilla 1200-luvulla kehitettyä diatomiaa. Siinä etsitään esimerkiksi ojista tai lätäköistä piileviä, jotka puhdistamisen jälkeen järjestellään mikroskoopin avulla taiteellisiksi asetelmiksi”, Hamari kertoo hymyillen.