Teatterin PikiTalk-vieras Anni Vuohijoki: Huippu-urheilun imago kaipaa päivitystä

Anni Vuohijoken mielestä ammattiurheilijoista välittyvä kuva on liian askeettinen - urheilijalla voi ja pitää olla normaalia elämää treenauksen ohessa. Kuva: Jussi Jokinen

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Anni Vuohijoen urheilu-uran päätavoite on ollut vuodesta 2012 lähtien Tokion olympialaiset, mutta heinäkuussa selvisi, ettei Vuohijoki pääse kisoihin, vaikka kokonaistulos oli parantunut 216 kiloon. Tokion kisoihin matkaa häntä heikompia tuloksia saavuttaneita nostajia maakiintiöjärjestelmän vuoksi.  

“Ei siitä mihinkään pääse, kyllä pettymys on valtava. Mutta toisaalta olen myös helpottunut, selkäni on ollut kipeä, joten nyt ei tarvitse hakea huipputuloksia pelko pahemmasta loukkaantumisesta mielessä. Voin keskittyä nyt muuhun”, Vuohijoki toteaa.  

Muutakin kuin urheilua

Muuta riittää Vuohijoen elämässä. Hän opiskelee Oulussa lääkäriksi, toista korkeakoulututkintoaan. Hän kirjoittaa blogia, nauhoittaa podcasteja ja on kuntosaliyrittäjä. Vuohijoen imago menestyvänä ja tavoitteellisena urheilijana on muutakin, kuin tempausta, työntöä ja tarkkaan harkittua ruokavaliota. ’

Hän uskaltaa ravistella syvään uurtunutta mielikuvaa urheilijasta – ei kaikkien tarvitse rakentaa urheilijan uraa vain uhrauksien varaan, vaan Vuohijoki näyttää esimerkillään, että urheilijan elämä voi sisältää myös tanssia, ystäviä ja urasuunnitelmia oman lajin ulkopuolella.  

“Oikeastaan onkin ollut hankalinta totutella normaaliin arkeen, kun Tokio putosi kuviosta pois. Olympialaisiin valmistautuminen vaatii niin paljon kapasiteettia, joka nyt on käytettävissä muuhun. Sen paineen putoaminen pois tuntuu vapauttavalta”, Vuohijoki naurahtaa.  

Vuohijoella on kokemusta olympialaisista ja niihin valmistautumisesta: hän sijoittui 2016 Rion olympialaisissa kymmenenneksi 191 kilon tuloksellaan. Vaikka Tokion karkelot jäävät nyt väliin, ei Vuohijoki ole lopettamassa urheilua, päinvastoin.  

“Urheilun merkitys ei ole vain tuloksien ja tavoitteiden saavuttamista. Jos se olisi vain sitä, ei tämä homma kiinnostaisi – motivaatio pitää löytyä muualta. Urheilu on minulle suuri ilon lähde, minkä vuoksi palaan salille”, Vuohijoki painottaa.   

Muutokselle on tilausta 

Vuohijoki haluaa murtaa käsityksen, että urheilijan elämä on kurjaa ja kärsimyksen täyteistä.  

“Perusduuni urheilussa on askeettista, mutta se ei tarkoita, etteikö muuta elämää voisi olla. Jo pelkästään junioreiden vuoksi tämä mielikuva on muutettava – miten kukaan haluaa urheilijaksi, kun se kuva urheilijan elämästä ei ole kovin houkutteleva? Kyllä urheilijanakin pitää pystyä elämään tavallisen ihmisen arkea”, Vuohijoki toteaa.   

Vuohijoki avaa myös urheilijan urasta niitä puolia, joista usein vaietaan: kun treenaaminen ei maistu tai kun urheilijan mieli käy mustana.  

“Ammattiurheilijoiden kuva on kyllä yksipuolinen, melkein kuin kiiltokuva. Itselleni tärkeitä esikuvia löytyy ihan tavallisista ihmisistä, joilla arki rullaa. Haluan itsekin tuoda esille, että huippu-urheilijan lisäksi olen muutakin ihmisenä”, Vuohijoki toteaa.  

PikiTalkissa keskustellaan, millaisia valintoja menestyksen eteen täytyy tehdä 

Anni Vuohijoki on Oulun teatterilla keskustelemassa PikiTalk after workissa perjantaina 12. marraskuuta suomalaisesta sisusta taiteessa ja urheilussa. Keskustelun innoittajana toimii Oulun teatterissa 5. marraskuuta ensi-iltansa saanut, Aino-Kaisa Saarisen hiihtourasta kertova Tahto-näytelmä.  

PikiTalkin lavalle Vuohijoen seuraksi nousevat jääkiekkoilija Lasse Kukkonen, säveltäjä-kapellimestari Jaakko Kuusisto sekä Oulun teatterin taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallio. Illassa nähdään otteita Tahto-näytelmästä.  

Näytelmän mukaan Aino-Kaisa Saarisen hiihtouralla “tahdon maailma on kärsimyksen maailma”. Anni Vuohijoelle tahdon maailma vaikuttaisi olevan jotain muuta – tai ainakin hänen valitsemansa urheilijan polku näyttää olevan Saarisen tekemiä ratkaisuja rennompi. Molempia huippu-urheilijoita yhdistää kuitenkin yksi asia: molemmat avaavat kaunistelematta ja rehellisesti urheilijan elämää ja rikkovat perinteistä urheilijan kiiltokuvaa. Sille onkin Suomessa tarvetta.  

 

 

 

 

 

Lue myös