Tarinankerronta on irlantilaiskulttuurin ytimessä – Oulun maineikkaan irkkufestarin perustaja Brent Cassidy jatkaa perinnettä nyt sooloalbumillaan

Joskus on hyvä, että ensivaikutelma pettää.

Kun Pohjois-Carolinasta, Yhdysvalloista kotoisin oleva Brent Cassidy saapui vaihto-opiskelijana Ouluun opiskelemaan skandinaavista kulttuuria vuonna 1997, hän vihasi kaupunkia aluksi.

Kulttuurisokki vaihtui kuitenkin pian rakkaudeksi. Cassidy jäi toiseksikin lukuvuodeksi. Palasi välillä kotiin Amerikkaan valmistuakseen yliopistosta, mutta tuli takaisin Ouluun jo vuonna 1999 – ja jäi.

”Nyt jälkikäteen voi sanoa, että se oli elämäni paras päätös”, Cassidy sanoo ja toteaa, ettei ole oikeastaan missään vaiheessa harkinnut muuttoa takaisin Amerikkaan.

Oululaisten onneksi Cassidy jäi. Hänen ja muusikkoystäviensä vuonna 2006 perustama The Irish Festival of Oulu on tuonut iloa kaupunkiin jo pian kahdenkymmenen vuoden ajan ja noussut kansainvälisestikin tunnetuksi ja arvostetuksi irlantilaiskulttuuritapahtumaksi. Tämänvuotinen festivaali alkaa keskiviikkona ja kestää sunnuntaihin saakka.

Tarinoita lapsuudesta

Cassidy ei koe tarvetta miettiä sitä, miten hänen identiteettinsä nykyisin jakautuu amerikkalaisuuden, irlantilaisuuden ja suomalaisuuden välillä.

”En oikeastaan ajattele identiteettiäni kovin paljon. Teen asioita, jotka ovat normaaleja Pohjois-Carolinassa, ja toisia asioita, jotka ovat normaaleja Irlannissa tai Suomessa”, Cassidy sanoo. Suomessa hänestä on tullut esimerkiksi innokas hiihtäjä.

Cassidyn lapsuudessa maalaisyhteisössä Oak Grovessa, Pohjois-Carolinassa irlantilainen musiikki tai tanssi ei ollut vahvasti esillä, mutta irlantilaistyyppinen yhteisöllisyys kyllä. Cassidyn isoisän sekatavarakaupassa kuultiin monenlaisia juttuja.

”Perheet kokoontuivat yhteen kertomaan tarinoita. Isoisäni, isäni ja setäni kertoivat paljon tarinoita ja pitivät yllä suullista traditiota. Se oli hyvin maaseutumainen, työväenluokkainen yhteisö.”

Vasta Eurooppaan tultuaan Cassidy alkoi perehtyä tarkemmin irlantilaiseen kulttuuriperintöönsä, ja lukuisat vierailut Irlantiin vahvistivat sitä kerta kerralta.

Hengenheimolaisia löytyi

The Irish Festival of Oulu ei syntynyt pelkästään ”rakkaudesta lajiin”. Cassidy sanoo, että hänen oli pakko saada itselleen vihdoin oman alan eli tapahtumatuotannon työpaikka. Se oli alkuvuosina Oulussa vaikeaa, varsinkin silloin, kun hän ei vielä osannut suomea. Hän perusti Gaelic Culture Productions -nimisen yrityksen, joka on sittemmin tuottanut ja konsultoinut alan tapahtumia ja toimintaa muuallakin Suomessa.

”Irlantilaismusiikki on globaali ilmiö – menitpä minne tahansa maailmassa, siitä innostuneita ihmisiä löytyy, ihan samalla lailla kuin vaikka jääkiekosta innostuneita ihmisiä.”

Oulussa irlantilaismusiikin yhdistyksen ja maailman pohjoisimman irkkufestivaalin perustamista helpotti se, että kaupungissa oli jo valmiiksi asiaan perehtyneitä ihmisiä, joiden kanssa Cassidy ystävystyi nopeasti.

”Irlantilaismusiikki ja -kulttuuri on ollut Oulussa esillä jo ainakin 35 vuotta. Jotkut parhaista ystävistäni, kuten Jorma Mäkitalo ja Markus Lampela, ovat siinä pioneereja. En ollut yllättynyt siitä, että heidän kaltaisiaan ihmisiä löytyi, sillä samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa kaikkialla. Irlantilaismusiikki on globaali ilmiö – menitpä minne tahansa maailmassa, siitä innostuneita ihmisiä löytyy, ihan samalla lailla kuin vaikka jääkiekosta innostuneita ihmisiä”, Cassidy sanoo.

Cassidyn mukaan festivaali on kasvanut orgaanisesti. Nykyään Oulu mainitaan usein ”irkkumusiikin Mekkana” Suomessa, ja festivaalin maine on kiirinyt ulkomaillekin. Cassidy jakaa siitä kiitosta festivaalia tekeville ihmisille, jotka suhtautuvat asiaan syvällä rakkaudella ja intohimolla.

”Tarjoamme autenttista irlantilaista ja myös suomalaista suullista perinnettä, ja suhtaudumme kaikkiin kävijöihin perinteisellä irlantilaisella vieraanvaraisuudella. Kaikki ovat tervetulleita juhlistamaan elämää – rauhaa, rakkautta ja harmoniaa – ja unohtamaan hetkeksi murheensa”, Cassidy sanoo ja toteaa sille olevan tarvetta kaikkina maailmanaikoina.

Vuosituhanten traditio

Cassidyn lapsuuden tarinankerrontatraditio näkyy myös The Irish Festival of Oulun ohjelmistossa. Joka päivä on tarjolla tarinankerrontatapahtumia, joissa esiintyy sekä irlantilais- että suomalaissyntyisiä kertojia, muun muassa Brent Ó Caiside eli Brent Cassidy.

”Monet tänä päivänäkin kiertävät tarinat ovat satoja tai jopa tuhansia vuosia vanhoja. Hyvät jutut periytyvät sukupolvesta toiseen.”

Kuinka hän kuvailisi Irlannin tarinankerrontaperinnettä ihmisille, jotka eivät sitä tunne?

”Irlantilainen kerrontatraditio on 2000 vuotta vanha, se on yksi vanhimmista elävistä taidemuodoista maailmassa. Ennen televisiota, radiota tai mitään muutakaan teknologiaa ihmiset etenkin Irlannin maaseudulla kokoontuivat yhteen soittamaan musiikkia ja kertomaan tarinoita. Monet tänä päivänäkin kiertävät tarinat ovat satoja tai jopa tuhansia vuosia vanhoja. Hyvät jutut periytyvät sukupolvesta toiseen”, Cassidy kertoo.

”Nämä ovat tarinoita seikkailuista, luonnosta, taikauskosta, keijuista, selkieistä (irlantilainen myyttinen olento)… Tällaisia tarinoitahan on useimmissa kulttuureissa. Suomessakin elää monia ikivanhoja tarinoita, joita ei vain ehkä tällä hetkellä yhtä aktiivisesti kerrota”, Cassidy huomauttaa ja vertaa tilannetta Irlantiin ja moniin muihin maihin, jossa on useita festivaaleja, joissa keskitytään pelkästään tarinankerrontaan.

”Me yritämme juhlistaa irlantilaisen tarinankerronnan ohessa suomalaista tarinankerrontaa ja tuoda sitä esiin. Pohjois-Pohjanmaallakin on valtavasti tarinoita ja niiden kertojia, ne pitää vain löytää”, Cassidy sanoo.

Kouluesiintymiset innoittivat albumin

Cassidylle nyt alkanut festivaaliviikko on kiireinen. Hänellä oli haastattelupäivänä maanantaina tehtynä jo neljä esiintymistä kouluissa, ja edessä vielä viikon aikana parikymmentä. Tarinankerrontatuokioista kouluissa on virinnyt myös Cassidyn maanantaina julkaistu esikoisalbumi The Port Seal. Sillä hän kertoo tarinoita ja laulaa gaelin kielellä. Kerronta on osin perinteisiä kansantarinoita ja osin omaa tuotantoa.

Levyltä löytyvä Calling of the Calves on Cassidyn mukaan hyvä kiteytys kaikesta siitä, mitä hän tekee. Hän kertoo omasta lapsuudestaan ja irlantilaisesta folkloresta ammentavan kohottavan tarinan karjatilallisperheen kadonneesta palkintolehmästä, soittaa irlantilaisia perinnesoittimia, kuten bodhrán-kehärumpua ja salkun kuorissa olevaa, polkuharmonin tyyppistä ääntä tuottavaa shruti boxia, ja laulaa gaeliksi.

Cassidyn mukaan hänen esikoisalbuminsa ei ole niinkään pitkäaikaisen unelman toteutuma kuin korona-ajan poikkeusolojen seuraus.

”Tein covid-aikana 160 etäesiintymistä kouluissa. Vastaanotto oli todella positiivinen, varsinkin kun oppilailla ei silloin ollut paljon muita kulttuurivirikkeitä. Ajattelin, että kun minulla on näitä tarinoita, voisin tehdä cd:n.”

”Kohtelemme hyvin sekä esiintyjiä että yleisöä.”

Festivaalille korona-ajasta oli myös odottamatonta etua. Pandemiavuosina virtuaalisesti järjestetyt festivaalit tekivät siitä kansainvälisesti entistäkin tunnetumman. Yleisöä oli kaikkialta maailmasta kaikkiaan 80 000, parhaimmillaan jopa 10 000 yhdessä konsertissa.

”Meillä oli edelleen korkealuokkaisia esiintyjiä, he vain esiintyivät kotonaan. Meillä oli muun muassa The Chieftainsissa soittaneen Paddy Moloneyn viimeiseksi jäänyt esiintyminen”, Cassidy muistelee. Vuonna 2021 kuollut Moloney vieraili fyysisestikin Oulun festareilla vuonna 2015, kun kelttimusiikin suurimpiin tähtiin kuuluva, kuusi Grammy-palkintoa voittanut The Chieftains konsertoi Madetojan salissa.

Cassidy arvioi, että The Irish Festival of Oulun hyvä kansainvälinen maine johtuu siitä, että asiat on tehty alusta lähtien oikein.

”Kohtelemme hyvin sekä esiintyjiä että yleisöä”, Cassidy sanoo ja toteaa, että tänäkin vuonna Ouluun tulee yleisöä eri puolilta Eurooppaa.

Osa Oulu2026-ohjelmaa

Kulttuuripääkaupunkivuonna 2026 Irish Festival of Oulu täyttää 20 vuotta, ja se on osa virallista Oulu2026-ohjelmaa. Cultural Kaleidoscopes -nimisellä teemalla valmisteltava juhlafestivaali näkyy ja kuuluu silloin Oulun kaduilla nykyistä isommassa mittakaavassa.

”Meidän festivaalimme on Irlannin ulkopuolella ensimmäinen irlantilaiskulttuuritapahtuma, joka on päässyt osaksi kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa”, Cassidy iloitsee. Tämä on ilolla noteerattu myös maailmalla alan piireissä.

Vuosia sitten Cassidy mainitsi Helsingin Sanomien haastattelussa, että hänen haaveensa on tuoda jonain päivänä U2-yhtye Ouluun konsertoimaan. Sitä ei ehkä kannata ainakaan vielä vuodeksi 2026 odottaa.

”Se vaatisi aika reippaasti rahoitusta. Minun täytyisi ehkä voittaa lotossa”, Cassidy toteaa naurahtaen.

The Irish Festival of Oulu 4.–8. lokakuuta. Lisätietoja: www.irkku.fi

Brent Ó Caisiden The Port Seal -albumi Bandcampissa.