Tanssiharrastus antaa paitsi yhteisön ja ystävät, myös urheilullisen elämäntavan: taiteen perusopetuksen lopputyöt esitetään Valveella

Tanssissa kehittyy sekä yksilönä, että ryhmässä. Venla Palosaari (edessä) ja Iiris Silvola ovat oppineet tekemään tanssiliikkeet niin, että ne mukautuvat parin liikkeisiin. Taustalla taidekoulun teatteriryhmä Pumpernikkeli valmistautuu omaan Nuoret estradilla esitykseensä Valvesalissa. Kuvat: Anne Laurila

Julkaistu: Kirjoittaja: Anne Maarit Laurila

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Venla Palosaaren tanssikipinä syntyi varhain – tarkalleen ottaen neljävuotiaana, jolloin hän aloitti Oulun Taidekoulun lastentanssiryhmässä. Tanssijan ura jatkui balettiin ja show-jazz –ryhmiin ja myöhemmin Tanssikeskus Citydancen kilparyhmiin.

“Taidekoululla on tällä hetkellä yksi viikkotunti balettia, kaikki muu tanssitreeni on nyt Citydancessa. Tietysti nyt tämän lopputyön parissa on mennyt tosi paljon aikaa ja harjoittelua”, Palosaari toteaa.

Myös Iiris Silvolan tanssijan polku on Palosaaren kaltainen. 

“Aloitin myös lastentanssiryhmästä taidekoululla, josta siirryin balettiin ja show-jazziin. Emme ole olleet ihan samoissa ryhmissä Venlan kanssa, aloitin hieman hänen jälkeensä”, Silvola kertoo.

Nyt abivuottaan viettävä Palosaari ja lukion 2. luokalla oleva Silvola ovat tehneet tanssin laajan oppimäärän mukaisesti opintoihin kuuluvan lopputyön, There is an end to every journey -tanssiteoksen, jonka koreografiasta he vastaavat. Kymmenminuuttisen teoksessa tanssii Silvolan ja Palosaaren lisäksi viisi muuta Oulun taidekoulun tanssijaa. Lopputyö ei päätä vielä tanssijoiden uraa Oulun taidekoululla, sillä molemmat ovat ilmoittautuneet jo mukaan ensi kaudelle.

“Lopputyömme kertoo matkojen päätöksestä – kun jokin vaihe tulee päätökseen, uusi ovi ja mahdollisuus avautuu. Aina tulee uusia vaiheita. Itse jatkan vielä tanssin parissa myös taidekoululla, vaikka tanssin laajat perusopinnot ovatkin tulleet päätökseensä”, Palosaari pohtii.

“Elämässäni tanssi on keskiössä – kaikki kaveripiirit ja aika koulun ulkopuolella liittyvät tanssiin. Kaikki opettajat ja tilat on niin tuttuja, lähtö taidekoululta on varmasti itkun paikka. En yhtään vielä näe sitä tilannetta, mutta kyllähän se vastaan tietysti jossain vaiheessa tulee”, Silvola jatkaa.

Molemmille tanssijoille taidekoulun tanssilinjan vastaava opettaja Tiina Andersin on tärkeä hahmo.

“Tiina on opettanut meitä lapsesta lähtien ja hän on meille todella läheinen, suorastaan äitihahmo. Jos ei tiedä mistään mitään, aina voi soittaa Tiinalle. Taikkarilla on samat opettajat olleet pitkään, joten omakin suhde opettajaan on tullut todella tiiviiksi. Ensi kauden jälkeen taidekoulusta luopuminen tulee olemaan kova paikka”, Palosaari arvelee.

Tähtihetkiä tanssin parissa

Ilman tanssia Palosaari ja Silvola eivät jää, vaikka Oulun taidekoulun tanssitunnit loppuisivatkin. Molemmat ovat tanssineet Tanssikeskus Citydancen kilparyhmissä – Palosaari kuusi vuotta ja Silvola viisi vuotta. Tunteja Citydancella on lyhyessä ajassa kertynyt varmasti saman verran, kuin taidekoululaisena.

“Menin valintakokeisiin Citydancelle silloisen taidekoulun tanssiopettaja Asta Hartikaisen kannustamana. Pääsin kilparyhmään 2016 pääsykokeiden jälkeen. Iiris seurasi vuoden päästä, olimme heti samassa kisakokoonpanossa sekä pienryhmässä, että muodostelmassa, myöhemmin sitten duonakin. Oikeastaan kaikki muu tanssitreeni on nyt Citydancessa, ainoastaan balettitunneilla käymme vielä Oulun taidekoululla”, Palosaari kertoo.

Molempien ensimmäiset esiintymisreissut ovat jääneet mieleen, mutta myös menestys kilpailuissa kannustaa jatkamaan lajin parissa.

“Ensimmäinen tähtihetki tanssiuralla oli se, kun pääsimme Kajaaniin tanssikatselmukseen, taisin olla silloin 5. luokalla ja menimme sinne taikkarin ryhmän kanssa. Toki sittemmin SM-kisat on olleet siistejä kokemuksia, olemme niistä kisoista saaneet pronssia ja hopeaa. Haluaisin saavuttaa SM-kisoista vielä kultaa ja jonain päivänä kisata MM-tasolla”, Silvola suunnittelee.

Palosaari on jo päässyt tanssiurallaan MM-kisoihin Puolaan. Kisamenestyksen lisäksi hänen harrastusinnostustaan ruokkii tanssista nauttiminen.

“Kyllä huomaan, että tanssin parissa on selkeitä kausia. Ylä-asteella oli selkeä balettivaihe. Nyt haluan vain nauttia tanssista ja selkeästi show ja jazz-tanssit tuntuvat erityisen hyviltä – niitä onkin mukana lopputyössämme”, Palosaari iloitsee. 

Silvolan (vas) ja Palosaaren tanssiteos on tekijöidensä näköinen, harkittu kokonaisuus joka on mietitty loppuun asuvalintoja ja meikkejä myöten. Loppusilaus syntyy varmoin ottein pukuhuoneessa, sillä molemmat ovat rutinoituneita esiintyjiä.

Oululainen tanssiosaaminen saa kiitosta, sillä lajin kilpataso on todella korkea kansallisesti pääkaupunkiseudulla ja Oulussa.

“Suomessa on kova taso tanssissa: Oulussa pärjätään hyvin SM-tasolla ja MM-kisoissakin. Täällä painotetaan todella paljon tekniikkaan, se on oululainen vahvuus. Saamme myös kiitosta mietitystä kokonaisuudesta: asut, hiukset, meikit – niihin panostetaan paljon”, Silvola arvioi.

Elämäntapa mukana muutoksessa

Palosaarella siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen eli jatko-opintoihin on edessä vuoden päästä. Oma ala on vielä mietinnässä, mutta yksi asia on varma: tanssin Palosaari haluaa pitää osana elämäänsä myös lukion jälkeen.

“Lukion jälkeen olisi kiva päästä yliopistoon, mutta en osaa vielä sanoa, mikä se oma ala olisi. Tanssia olisi kiva jatkaa – täällä Oulussa, missä on tutut tanssikaverit ja tutut opettajat. En tiedä olisiko tämä niin kivaa jossain vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten kanssa. Toivon, että laji säilyy elämässäni, vaikka siitä ei tulekaan ammattini. Jos joskus saan omia lapsia, haluaisin viedä heidät tanssiharrastuksen pariin”, Palosaari naurahtaa.

Tanssia arvostetaan vain taiteena, ei urheiluna

Teoksessa tanssii seitsemän tanssijaa, joiden liikkeet ja koreografian Palosaari ja Silvola ovat suunnitelleet osana lopputyötään. Kymmenminuuttinen teos on vaatinut valtavasti tunteja treenisalilla.

Tuhansia tunteja tanssin parissa viettäneelle Palosaarelle ja Silvolalle on selvää, että laji on vaativa ja edellyttää kovaa työtä, jotta lajissa kehittyy. Siksi heitä harmittaa, että tanssin arvostus urheilulajina ei ole yhtä merkittävä, kuin monen muun lajin.

 “Tanssi on myös taiteenlaji, se voi ehkä hämätä. Tanssi on kyllä taidetta, mutta myös samalla urheilua ja liikuntaa. Taidepiireissä tanssi on arvostettua, mutta urheilupiireissä ei – ainakaan vielä. Neljän minuutin muodostelman jälkeen on ihan kuollut, tuntuu hassulta, että joku ei näe sitä myös urheilusuoritteena”, Silvola puuskahtaa. 

Arvostus näkyy myös kukkarossa.

“Jos olet jalkapallon huipulla, sinulle maksetaan siitä urheilusta – sellaisesta voi tanssin parissa vain haaveilla, ei kukaan maksa sinulle tästä mitään. Itse pitää kustantaa kisabiisit, puvut, kisoihin osallistuminen – matkat ja majoitukset maksetaan myös omasta kukkarosta. Ainoastaan koreografina tai tanssinopettajana voi tässä hommassa tienata, ellei yllä ammattitanssijaksi, se on tietysti sääli”, Palosaari harmittelee.

Kun katsoo kaksikon luoman There is an end to every journey –teoksen, ei ole epäilystäkään, etteikö molemmilla olisi edellytyksiä elättää itsensä ammattilaisena myös tanssin saralla. Kyllä, kyse on taidemuodosta, joka saa silmäkulman kostumaan. Kyse on myös fyysisesti vaativasta suorituksesta, jossa tunnit tanssitekniikan, eri tanssilajien ja kehon hallinnan parissa näkyvät – ja vakuuttavat katsojan.

 

Oulun taidekoulun Nuoret estradilla –esitykset maanantaina 16. Toukokuuta ja tiistaina 17. Toukokuuta kello 18.

Haku Oulun taidekoulun kaikkiin ryhmiin on avoinna 29. Toukokuuta asti. Lisätietoja Oulun taidekoulun sivuilta.

 

Lue myös