Tanssi ja musiikki herättävät hoivakoti Onnenrinteen asukkaiden muistot – vaikka mieli unohtaa, kehomuisti voi säilyä
Tanssi- ja musiikkihetkiin kuuluu olennaisena osana myös silittäminen, halaaminen ja kosketus. Kuvat: Henna Saarenketo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen yleisötyön MetkaMatka -toiminta on rantautunut tänä keväänä Onnenrinteen hoivakoteihin Oulussa. Erityisryhmien kanssa pitkän opetusuran tehnyt tanssinopettaja Heidi Ranta on johdattanut asukkaat kerran viikossa muistomatkalle tuttujen laulujen pariin, ihastuttanut tanssilla ja saanut osallistujien kädet keinumaan valssin tahtiin.
Kolmen kuukauden kestoista MetkaMatkaa on nyt takana kuusi viikkoa, joiden aikana toiminnan positiiviset vaikutukset ovat jo nousseet selkeästi näkyviin.
”Olemme nauttineet niin paljon meidän mummojen ja pappojen kanssa. Haluamme tarjota päivittäin hyvinvointia lisääviä palveluita mahdollisimman laaja-alaisesti ja tämä mitä parhainta toimintaa meidän asiakkaillemme. Musiikki ja liike yhdessä ammattilaisen ohjaamana on saanut jokaisen osallistujan nauttimaan siitä hetkestä hyvin kokonaisvaltaisesti. Maanantait ovat olleet meidän tämän kevään tähtipäiviä”, Onnenrinteen asiakas- ja hyvinvointivastaava Anne Tegelberg iloitsee.
Häähuntu heilahtaa
”Kuinka moni on tai on ollut naimisissa”, kysyy Ranta. Onnenrinteen Ainolan yksikön päivähuoneessa nousee monta kättä. Tämän päivän aiheena on häät ja Ranta pukeutuu asianmukaisesti valkoiseen asuun. Seuraavaksi valitaan yhdessä tuttu häämarssi, jonka tahtiin Ranta astelee arvokkaasti läpikuultava häähuntu päässään. Marssi muuttuu kauniiksi tanssiksi, jonka aikana huntu heilahtaa ja esitys saa lopuksi ihastuneet aplodit.
Ennen häiden alkua Ranta on johdattanut asukkaat tanssihetkeen yhteisen lämmittelyn avulla, johon jokainen saa osallistua omalla tavallaan: Liikutetaan sormia, päätä, keskivartaloa ja jalkoja rauhallisen kappaleen tahdissa, tai sitten voi vain istua, katsella toisten liikettä ja nauttia musiikista.
”Muistisairaan ihmisen mielessä voi tapahtua paljon sellaista, mitä ei näe. Joku ei välttämättä osallistu tunnin aikana liikkeellisesti, mutta se on silti hänelle hyvä kokemus, joka on avaa muistoja ja saattaa aktivoida kehoa myöhemmin”, toteaa Ranta.
”Joskus voi myös olla niin, että henkilö ei muuten arjessa osallistu toimintaan ja on hyvinkin passiivinen, mutta yhteisissä hetkissä laulaa ja tanssii mukana. Olen myös muun toiminnan ohessa tanssinut joka maanantai asukkaille ja siitä on tykätty kovasti. Huomaa, että liikkeeseen pystyy samaistumaan ja tanssin tunne välittyy, vaikkei itse pystyisikään liikkumaan”, hän lisää.
Läsnäolon ja kosketuksen voima
Muistisairaiden kanssa tanssin ja liikkeen tuottamisen pohjalla ei ole uuden oppimiseen liittyviä tavoitteita, vaan toiminnan pääpaino lepää aktivoinnin, arjen piristyksen ja tietoisen läsnäolon kivijalalla.
”Liikkeen kautta löytyy kehon ja mielen yhteys. Sen lisäksi haluan korostaa kosketuksen tärkeyttä. Toisen ihmisen läsnä oleva ja rauhallinen kosketus tuntuu aivan erilaiselta kuin se, että itse silittäisi itseään”, Ranta toteaa.
Silittämisen arvon huomaa niin konkreettisesti, kun osallistujat kiittelevät silityksestä silmät säihkyen.
Yhteiset hetket päätetäänkin usein rentouttavan kappaleen kuunteluun, jonka aikana jokainen osallistuja saa halutessaan silitystä, joka tarjoaa läheisyyden tunteen ja auttaa hahmottamaan oma kehon rajoja.
”Silittämisen arvon huomaa niin konkreettisesti, kun osallistujat kiittelevät silityksestä silmät säihkyen. Kosketus koskettaa fyysisesti, mutta myös psyykkisesti. Toivoisinkin, että silittämisen kulttuuri lisääntyisi hoitotyössä”, Ranta sanoo.
Rannalle ja Tegelbergille on jäänyt tanssitunneista mieleen monia hetkiä, joiden muisteleminen saa sydämen läikähtämään. Yksi niistä on, kun eräs herra innostui yllättäen viemään vaimonsa tanssimaan.
”Tämä herra istui vaimonsa kanssa koko tunnin ajan aivan paikoillaan, eikä osallistunut liikkeellisesti. Kun tunti oli loppunut, ja vaimo oli lähdössä johdattamaan häntä omaan huoneeseen, nousi mies ylös ja tempaisi vaimonsa valssiin”, Tegelberg muistelee.
”Pariskunta oli aikoinaan harrastanut lavatansseja, joten sieltä muistista ryhti, askeleet ja rytmi löytyivät. Heidi soitti musiikkia ja pariskunta tanssi pitkään poski poskea vasten suut hymyssä. Otimme siitä heille kuvia muistoksi. Tämä oli varmasti ihastuttava hetki molemmille”, hän lisää.
Kulttuuri tukee hyvinvointia
Ranta päätyi Onnenrinteelle MetkaMatkan kanssa Oulun kaupungin hallinnoiman Kulttuuritarjottimen kautta, jonka tavoitteena on tarjota lahjoitusrahastoavustuksen avulla hyvinvointipalveluiden asiakkaille yhdenvertainen mahdollisuus kulttuuripalveluihin, ja parantaa heidän elämänlaatuaan taiteen keinoin.
”Olen tehnyt JoJon kanssa aikaisemmin yhteistyötä, ja MetkaMatka pääsi heidän toimestaan Kulttuuritarjottimelle. Sieltä Anne bongasi palvelun, ja yhteinen matka alkoi”, Ranta kertoo.
Kulttuuritoiminta on oleellinen osa Onnenrinteen arkea, ja Tegelberg toivoo liikkeellisen toiminnan saavan jatkumoa useamman käyntikerran hankkeen jälkeenkin.
”Kulttuuri näkyy Onnenrinteen toiminnassa vahvasti. Vierailijoina on käynyt paljon laulajia ja soittajia. Pian on tulossa myös kirjanlukijoita Kulttuurikummien kautta. Meillä on myös yhteistyö vireillä Tarinoita teatteriesityksen puitteissa, jossa tekijät keräävät asukkailta tarinoita ja koostavat niiden pohjalta käsikirjoituksen. Näytelmää on tarkoitus esittää eri hoivakodeissa”, hän kertoo.
Kulttuuritarjonta on yhtä tärkeä osa hyvinvoinnin tukemista kuin kaikki muukin hoiva.
”Haluaisimme, että säännöllinen liike- ja musiikkitoiminta jatkuisi siten, ettei kyseessä olisi vain yksittäinen vierailu. Näin siitä olisi eniten hyötyä niin asukkaille kuin henkilökunnallekin. Kulttuuritarjonta on yhtä tärkeä osa hyvinvoinnin tukemista kuin kaikki muukin hoiva”, Tegelberg lisää.
Onnenrinteen henkilökunta ja Tegelberg ovat havainneet, että kulttuuritoiminnalla on pitkäaikaisia vaikutuksia.
”Kyse ei ole vain siitä yhdestä hetkestä, vaan virkistävä vaikutus jatkuu pitkään, jopa useita päiviä. Asukkaat haluavat usein kuunnella pitkin viikkoa samoja lauluja, mitä Heidin kanssa ovat kuunnelleet. Kun Heidi oli Lasaretin yksikössä kuusi viikkoa, ja sen jälkeen siellä tuli televisiosta Myrskyluodon Maijan musiikki, niin siellä alkoi aivan spontaanisti kädet nousta. Kyllä liike, musiikki ja kaikki sielun ravinto aina jonkin muistijäljen jättää”, Tegelberg toteaa.
