Taide- ja mediapaja Wankkurin Arkisirkus uppoutuu mielikuvituksen maailmaan: “Luova ihminen ei selviydy arjesta ilman värittämistä ja pelleilyä”

Arkiset tilanteet ja oravanpyörässä juokseminen ovat tylsiä. Luova mieli värittää ne oman näköiseksi. Kuva: Milla Niemelä

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Pete Huttunen

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Perjantaina ensi-iltansa saava Oulun nuorten Taide- ja mediapajan Arkisirkus on prosessipelleilyn keinoin toteutettu kollaasimainen esitys arjen muuttumisesta sirkukseksi luovassa mielessä. Heidi Maria Huotari on rakentanut nuorten kanssa yhdessä arkisista tilanteista absurdia mykkäkomediaa. Monipuolinen yhteistyö on antanut realistisen kuvan teatterin tekemisestä.

Oulun nuorten Taide- ja mediapajalla on ollut viime päivinä vilskettä. Työryhmä on harjoitellut Arkisirkus-esitystä, joka saa ensi-iltansa perjantaina 4. lokakuuta. Tunnelma on innostuneen odottava.

Työvalmentaja Heidi Maria Huotari on ohjastanut kymmenen nuoren porukkaa hellällä ja varmalla kädellä teatterin tekemisen saloihin. Luottamus nuoriin on vankka, sillä Arkisirkus on mykkäkomediaa, klovneriaa ja improvisaatiota.

Mykkäkomedia on lajeista haastavin. Ihmiset pitää saada nauramaan ilman nokkelia sanoja, käyttämällä vain ilmeitä, eleitä ja liikettä.

Huotarilla on pitkä kokemus teatterista. Hän aloitti teatterin tekemisen jo ala-asteella Oulunsalon taidekoulussa. Hän on ohjannut ja käsikirjoittanut Oulun ylioppilasteatterille useita näytelmiä ja hän perusti Teatteri Sidoksen, jossa on toiminut ohjaajana. Hän on myös opettanut teatteri-ilmaisua Limingan taidekoulussa.

Taidetta elämään

Työpajat on tarkoitettu oululaisille työttömille nuorille ja toisen asteen opiskelijoille. Aapeli Aura ja Niko Matero aloittivat työttömyysjakson jälkeen nuorten Viestintäpajalla, jossa toiminta toi rutiinia elämään ja tarjosi tärkeää oppia viestinnästä.

Molemmat ovat kiinnostuneita luovista aloista, teatterista ja elokuvista, joten viestinnästä oli luontevaa siirtyä Taide- ja mediapajalle.

Kaksi nuorta miestä ja nainen istumassa sohvalla.

Aapeli Aura ja Niko Matero ovat oppineet Heidi Maria Huotarin ohjauksessa, miten ainoastaan fyysisellä kielellä luodaan komediaa. Kuva: Mari Kivioja

Pian 30 vuotta täyttävä Taide- ja mediapaja on poikkeuksellinen, sillä kaikki aloittavat ja lopettavat samaan aikaan. Muilla pajoilla nuoria tulee ja menee jatkuvasti. Muun muassa teatterin ja elokuvan tekeminen vaatii jatkuvuutta.

“Tässä pitää olla koko ajan sama jengi. Olisi hirveän hankala tehdä teatteriesitystä, jos joka viikko on eri porukka”, Huotari valaisee.

Huotari kertoo, että työvalmentajan työhön kuuluu taiteen ja ohjauksen lisäksi taiteilu absurdin byrokratian kanssa

“Kontrasti on huvittava. Päivällä teemme luovaa teatteria klovninenät päässä, ja iltaisin soittelen Kelalle ja huudan. Yritä siinä olla luova joka asiassa”, Huotari nauraa.

Työ on kuitenkin palkitsevaa, koska nuoret tuottavat koko ajan taidetta ja teokset myös huomataan. Arkisirkuksen ensi-ilta on varattu jo hyvissä ajoin loppuun.

“Siitä tulee hyvä mieli, kun huomaa että olemme kiinnostavia taiteilijoita ja että näistä nuorista kuullaan vielä.”

Yhdessä tekemällä oppii

Arkisirkus toteutetaan yhteistyönä Viestintäpajan ja Oulun ylioppilasteatterin kanssa. Taide- ja mediapaja tekee sisällön ja Viestintäpaja hoitaa promokuvaukset sekä valo- ja äänitekniikan salissa. Kädentaitopajasta tilattiin valtava kravatti.

Tarkoitus on tarjota mahdollisimman realistinen kuva teatterityöstä ja tutustuttaa eri alojen ihmiset toisiinsa. Todellisuudessakin teatteri toimii yhteistyössä viestinnän kanssa.

“Joskus on tylsää ja etenkin teatteria ja elokuvaa tehdessä joutuu odottelemaan pitkiä aikoja. Ihmiset saattavat joissain tilanteissa tuntua todella raivostuttavilta. Oman työn lisäksi joutuu hyväksymään, että toisten työ on hyvin erilaista”, Huotari kuvailee.

Ruusuisen kuvan sijaan nuoret kohtaavat konkreettisesti teatterin tekemisen realiteetit ja oppivat myös sitä kautta yhteistyön merkityksen.

Arjesta sirkushuvia

Huotari on käsikirjoittanut ja ohjannut Arkisirkuksen. Idea lähti kehittymään, kun hän tarkkaili omaa, muiden työvalmentajien sekä nuorten arkea työpajalla.

“Koska olemme kaikki taiteilijoita ja luovia tyyppejä, käsittelemme tylsää arkea eri tavoin. Luova ihminen ei tyydy arkeen, joten sitä on väritettävä eri tavoin. Arkisirkus perustuu mielikuvitukseen ja luovan ihmisen sisäiseen maailmaan”

“Lapset ovat tässä tosi hyviä. Esimerkiksi koululuokassa keikutaan tuolilla ja väritellään vihkon reunoja. Pian jo rakennellaan pyyhekumin murusista linnoja ja pikku-ukkoja.”

“Arjesta pitää tehdä mielenkiintoista, sirkushuvia, muuten siitä on vaikea kestää. Tämä on yksi selviytymismekanismi”, Huotari pohtii.

Aapeli Aura ja Niko Matero olivat vähän epäileväisiä, kun Arkisirkusta alettiin rakentamaan.

“Tulin tekemään teatteria ja sitten pukeuduttiin pelleiksi ja ruvettiin heilumaan”, Matero sanoo huvittuneena.

Nuoret kertovat, että kokemus on ollut antoisa ja etenkin improharjoitukset ovat olleet todella hauskoja.

Harjoitellessa ovat myös saaneet vahvistuksen ohjaajan sanat, että kun on tehnyt yhden mykkäkomedian, pystyy mihin vain. Kokemus ilmaista itseään ilman sanoja on haastavaa, mutta samalla oppii paljon.

Universaali ilmaisukieli

Aura ja Matero kertovat, että esityksen lähtökohtana ovat 1900-luvun alkupuolen mykkäelokuvat. Esikuvien mukaan näytelmässä ei ole puhetta.

“Yksitoikkoinen arkiduuni muuttuu absurdiksi ja kohtaa sirkuksen, improvisaation ja slapstck-komedian”, miehet tiivistävät.

“Kun teetin nuorilla erilaisia harjoituksia, tulivat klassisen komedian alkeet kuin luonnostaan mukaan. Klovneria liittyy oleellisena osana klassikkokomediaan. Tämä on myös universaali ilmaisukieli ja kestää aikaa”, Huotari jatkaa.

Huotarille tärkeää on myös esteettömyys. Kuka tahansa iästä, sukupuolesta tai kulttuurista riippumatta pystyy samaistumaan tarinoihin.

TikTokin aikakaudella vitsit ovat nopeasti nautittavissa ja ei tarvitse pystyä kolmea tuntia keskittymään näytelmän juoneen.

Kollaasimaisessa esityksessä yhdistävinä tekijöinä ovat arkiset tekemiset. Arkisirkuksessa ei ole jatkuvaa juonta, mutta jokaisessa kohtauksessa on oma draamankaarensa.

Esitys syntyy pelleilyprosessina

Huotari sanoo, että hän on esityksen ohjaaja ja käsikirjoittaja, mutta ennen kaikkea työvalmentaja. Hän on luonut raamit ja rungon, johon rakennettiin yhdessä esitys.

“En halunnut lähteä liian tarkkaan käsikirjoittamaan jokaista kohtausta vaan tehdä esityksen prosessina yhdessä nuorten kanssa. Nuoret ovat improvisaation keinoin rakentaneet itse kohtaukset, ja näin esityksestä on tullut heidän näköisensä.”

“Halusin poimia ja korostaa niitä asioita, joissa nuoret ovat hyviä. Parasta teatteria on sellainen, jossa hyödynnetään ihmisten luontaisia ominaisuuksia oikealla tavalla”

Arkisirkus päätettiin tehdä Valvesaliin, koska Nuorten Pajakeskuksen sali on paljas tila, jonne täytyy rakentaa kaikki alusta tekniikasta lähtien.

“Se olisi ollut hirveä työ, koska sali on muussakin käytössä. Säästetään nyt aikaa ja mielenterveyttä, kun pääsemme valmiiseen tilaan”, Huotari sanoo.

Taide- ja Mediapaja Wankkuri: Arkisirkus. Ensi-ilta perjantaina 4. lokakuuta klo 19. Muut esitykset lauantaina 5.10. klo 19 sekä sunnuntaina 6.10. kello 17 ja kello 19. Kaikki esitykset Kulttuuritalo Valveen Valvenäyttämöllä.