Supernatural-taidenäyttelyn Oulun taidemuseossa on nähnyt jo yli 13 000 kävijää

Kuraattori Elina Vieru kertoo, että Oulun taidemuseossa olevassa Supernatural – Samassa maailmassa -näyttelyssä oli kesäkuussa aluksi hiljaisempaa, mutta heinäkuu oli jo mukavan vilkas.

Nyt taidemuseolla toivotaan, että koulut ja oppilaitokset ottaisivat näyttelyn omakseen. Kaikille opiskelijoille tarjotaan ilmainen sisäänpääsy näyttelyyn syyskuun 10. päivästä aina lokakuun toiseen päivään, kunhan vilauttaa opiskelijakorttia. Supernatural on auki lokakuun 17. päivään saakka.

”Tämä on ollut todella pidetty näyttely. Tuskinpa olemme koskaan aiemmin saaneet näin paljon kiitosta siitä, että olemme tuoneet jonkin näyttelyn Ouluun. On koettu, että mitään vastaavaa ei täällä ole aiemmin nähty ja sanottu, että tällaista on odotettu. Monet nuoret mainitsevat palautteessaan ajankohtaiset aiheet, ja pitävät näyttelyä syvällisenä. Museossa on vietetty pitkiä aikoja teosten, videoiden ja tekstien parissa”, Vieru kertoo näyttelyn saamasta palautteesta.

Innovaatiot vaikuttimina

Supernatural on kansainvälinen nykytaidenäyttely, jonka ytimessä ovat hyperrealistiset veistokset. Hyperrealismia, äärimmäistä realismia, luonnehtii todentuntuisuuden ja outouden yhdisteleminen, yksityiskohtaisuus ja teosten silmiä hivelevä viimeistely.

Teknologiset innovaatiot, kuten 3D-tulostaminen, robotiikka ja synteettinen biologia, ovat vaikuttaneet Supernatural-näyttelyn taiteilijoiden työskentelytapoihin, materiaalisuuteen, ilmaisuun ja sisältöihin.

Taiteen tohtori Maija Tammi on tehnyt Oulussa nähtävän Yksi heistä on ihminen -valokuvasarjan roboteista. Tammi voitti muutama vuosi sitten kansainvälisessä valokuvauskilpailussa kolmannen sijan, ja asiasta käytiin paljon keskustelua, koska tiedettiin, että hänen kilpailuun kuvaamansa malli saattoi olla robotti.

”Kuvien malleina olleista tosiaan yksi on ihminen, loput robotteja. Yksi roboteista taas on kopio nämä robotit luoneesta Osakan yliopiston professorista – ja tämä professorin kopio puolestaan on jo pitänyt muutamia luentoja”, Elina Vieru kertoo.

Teoksia luonnolle ja ympäristölle

Patricia Piccinini on australialainen hyperrealisti, jolla oli Taidehallissa Helsingissä viime vuonna näyttely, ja hänellä on Supernatural-näyttelyssä eniten töitä.

Piccininin Muistopuhe-teos esittelee möykkykalan, joka oikeasti elää Tasmanian, Australian, Uuden-Seelannin vesillä. Sen kannat ovat hupenemaan päin, vaikka sitä ei ollenkaan pyydystetä ruokakalana. Möykkykaloja nousee merestä turhaan, troolauksen sivutuotteena. Möykkykala on valittu maailman rumimmaksi kalaksi.

”Möykkykalan muoto on epämääräinen, kun sen nostaa vedestä, kalan tiheys on vain hieman vettä painavampaa, kuin hyytelöä. Piccininin monissa teoksissa on jokin ensisilmäyksellä luotaantyöntävä vaikutelma. Kohtaamisen kautta Piccinini pyrkii empatian synnyttämiseen, hyväksymiseen ja erilaisuuteen avoimesti suhtautumiseen. Hänellä on yhteyden luomisen ajatus näissä töissään”, Elina Vieru sanoo.

Turkkilais-amerikkalaisen Pinar Yoldaksen teos Ekosysteemin ylijäämä liittyy merellisyyteen, veteen. Teos on omistettu Tyynen valtameren pohjoisosissa olevalle valtavalle muovipyörteelle.

”Yoldaksen luomukset näyttävät kauniilta koralleilta ja riuttanäkymiltä, mutta muovia ja johtoahan ne ovat. Akvaariossa kelluvien muovirakeiden alla kasvaa meren eläviä. Taiteilija haluaa nostaa esiin, että maailman muovista 30 prosenttia päätyy meriin ja rannoille,” Vieru avaa Pinar Yoldaksen teoksen taustaa.

Mitä meidän jälkeemme?

Näyttelyn yli kolmenkymmenen taiteilijan teokset kysyvät ja ehdottavat omalla taiteellisella vapaudellaan: Keitä tai mitä meistä tulee? Miltä kehomme näyttävät tulevaisuudessa? Miten luonto reagoi? Mitä vaikutuksia teknologisella kehityksellä on henkiseen tilaamme?

”Tämä on aika figuratiivinen näyttely, teokset ovat niin sanotusti esittäviä. Näyttely on sikäli helposti lähestyttävä, mutta kaikki nämä pohdinnat siitä, mitä ihmiselämä on tänä päivänä, kaikki haasteemme teknologian, ilmastonmuutoksen ja tulevaisuusuhkien keskellä”, toteaa Vieru.

”Osa taiteilijoista ovat aika kriittisiä, myös itsekriittisiä, osa taas hakee uudenlaisia kumppanuuksia. Esimerkiksi alakerran isossa salissa on eläin-ihmis -yhdistelmiä, hybridi-ihmisiä. Alakerran sali taitaa olla tämän näyttelyn lempein tila”, Elina Vieru lisää.