Suomi ja Oulu antoivat työtä ja turvaa venäläisukrainalaiselle Elena Vlasenkolle

Elena alias Lölä Vlasenkon vanhemmat tulevat Venäjältä ja Ukrainasta. Hänen kaksi tytärtään ovat syntyneet Venäjällä ja Ukrainassa, ja hän pitää itseään venäläisenä ja ukrainalaisena.

Vlasenko on kotoisin Moskovasta, jossa hän syntyi ja vietti suurimman osan elämästään. Hän on työskennellyt toimittajana ja ihmisoikeusaktivistina. Työssään hän erikoistui dokumentoimaan vapaiden taiteilijoiden, itsenäisten poliitikkojen, Hlbtq+-aktivistien ja nationalismin kohteeksi joutuneiden ihmisten vainoa Venäjällä.

Hänen työhönsä kuului dokumenttien raportointi, tuottaminen, ohjaaminen ja suorien video- ja radiolähetysten isännöinti mielenosoitustapahtumista eri tiedotusvälineille. Krimin liittämisen jälkeen Vlasenko jatkoi journalismiaan ja aktivismiaan joutuen lopulta pakenemaan turvallisuussyistä. Ensin hän meni Ukrainaan, sitten tuli Suomeen.

Taideilmaisua vaikeampi hiljentää

Kahta Vlasenkon yliopistoajan luokkatoveria, Ivan Safronovia ja Nikita Giriniä, jotka molemmat ovat merkittäviä toimittajia, uhkaa 20 ja 15 vuoden vankilatuomio.

Vlasenko oli onnekas opiskellessaan heidän kanssaan Moskovassa, kansallisessa tutkimusyliopistossa Higher School of Economicsissa, valtiotieteellisen tiedekunnan liiketalouden ja poliittisen journalismin osastolla. Tämä tiedekunta ja sen journalistinen osasto tuhoutuivat pian heidän valmistumisensa jälkeen.

Nyt kun Venäjän viranomaiset aloittivat sodan Ukrainassa, suurinta osaa tiedotusvälineistä, jotka olivat selvinneet Venäjän massiivisesta pitkän aikavälin sensuurista, ei ole enää olemassa. Tämä on yksi syy siihen, miksi Vlasenko on niin innoissaan tutkiessaan taiteellisen ilmaisun vapautta.

”Liikkuvien ruumiiden hiljentäminen on vaikeampaa. Nykytaiteen abstraktiota on vaikeampi kieltää, ja on yhä enemmän humanitaarisia viestejä, jotka tämä abstrakti olemus vangitsee”, hän sanoo.

Elenan lempinimi on Lölä

Vlasenkon etunimi on Elena. Lölä on Elenalle hyvin harvinainen lempinimi.

”Se tallentui joihinkin vanhan Neuvostoliiton lauluihin ja elokuviin. Pidän siitä, että suomeksi se vangitsee ö:n ja ä:n kaksi äännettä, jotka näyttävät vaikeimmalta kuulla ja lausua monille ulkomaalaisille Suomessa. Nämä kaksi äännettä vangitsevat paljon kauniin ja musiikillisen suomen kielen olemuksessa.”

”Liityin TaikaBoxiin harjoittelijana muutettuani Ouluun vuonna 2020, kun suoritin suomen kielen opintojani Osaossa, emmekä ole sen jälkeen eronneet”, Lölä Vlasenko hymyilee.

Moniosaajalla on tutkinto pianonsoitosta ja hän on myös opiskellut rumpuja. Hänen on vaikea viettää päivää soittamatta pianoa tai tanssimatta. TaikaBox tuo nykytanssia ihmisille, jolloin he voivat nähdä kauneuden jokaisessa liikkeessä ja jokaisessa kehossa.

”Toiminnassamme on kyse yhteydenpidosta aikojen, etäisyyksien ja taustojen kautta. Rakennamme kestäviä verkostoja taiteellisissa yhteisöissä sekä taiteilijoiden ja yleisöjen välille, sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla. Se saavutetaan koreografian ja teknologian improvisaatioilla, luoden turvallisen tilan innovatiivisille, mukaansatempaaville kokemuksille poikkitieteellisessä ja esittävän taiteen kontekstissa”, Vlasenko pohtii.

Nuorten digitaaliset innovaatiot

TaikaBox on oululainen tanssi- ja teknologiaorganisaatio, jonka perustivat alun perin Isossa-Britanniassa vuonna 2010 koreografi ja tanssija Tanja Råman ja videotaiteilija ja videosuunnittelija John Collingswood.

TaikaBox luo ihmisille uusia tapoja kokea tanssia tuottamalla projekteja näyttämö-, valkokangas- ja julkisissa tiloissa sekä integroimalla teknologian taiteen tekemisen ytimeen. TaikaBox on omistautunut yhteisöllisyyden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi taiteilijoiden, yleisöjen ja niiden välillä.

Tänä keväänä TaikaBox tekee yhteistyötä suomalaista kansantanssia harjoittavan paikallisen nuorisoryhmän kanssa. Ryhmä sijaitsee Oulunsalossa ja sen nimi on Kepposet. Se koostuu seitsemästä 16–22-vuotiaasta nuoresta naistanssijasta, jotka ovat harjoitelleet ja esiintyneet yhdessä useita vuosia.

TaikaBox esittelee Kepposet-ryhmälle digitaalisia työkaluja, jotka ovat omiaan parantamaan heidän taiteellista toimintaansa ja auttamaan heitä kokemaan kansantanssia innovatiivisella tavalla.

Kepposet haluaa tehdä lyhyen videokappaleen esitelläkseen tanssiaan. Koko projektin ajan nuoret kertovat kokemuksistaan ja tulokset jaetaan sosiaalisessa mediassa ja TaikaBoxin verkkosivuilla. Nuoret ohjaavat tätä projektia itse ja TaikaBox virittää tavoitteitaan ja unelmiaan. Projektia rahoittaa Oulun Kaupungin Peliliike-ohjelma.

”Peliliike-hankkeessa meillä on myös innovaatiokilpailu Skillimylly, jossa voimme antaa nuorille mahdollisuuden laajentaa osaamistaan digitaalisessa maailmassa”, Tanja Råman kertoo.

Skillimyllyssä 15–29-vuotiaat voivat tehdä innovatiivisia projekteja digitaalisesta pelaamisesta ja nuorisotyöstä.

Lisätietoja: Taikabox ja Digital Folk