Suomen Kirjailijaliiton palkitsema Joni Skiftesvik: Oulun kirjailijaseura on mylly, joka jauhaa hyvää kaupungille

Joni Skiftesvik on Perämeren kasvatti, jonka testamenttaamat piirteet ovat näkyneet laajasti hänen tuotannossaan. Kuva: Saga Skiftesvik

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Joni Skiftesvik (s. 1948, Haukipudas) on monipuolinen ja tuottelias kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Oulun seudun sekä merellisen kulttuurin tarkkalauseisena kuvaajana.

Skiftesvik kuvaa lähihistorian taitekohtia ja miljöönä on usein pohjoinen luonto. Hänen tuotantoonsa kuuluu novellikokoelmia, romaaneja, tietokirjoja, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia sekä kuunnelmia. Skiftesvik on palkittu aiemmin muun muassa J. H. Erkon -, Kalevi Jäntin – ja Runeberg -palkinnoilla. Vuonna 2005 Skiftesvik sai Pro Finlandia -mitalin.

Tätä tunnustusta hän kuitenkin arvostaa erityisesti.

”Ainahan palkinto innostaa ja antaa hyvän mielen. Se tuo mukavan hetken yksinäiseen uurastukseen. Tässä palkinnossa on se erikoisuus, että sen myöntävät kollegat. Arvostan palkintoa sen takia erityisen paljon”, Joni Skiftesvik toteaa.

Ihminen kehittyy, vaikka välillä epäilyttää

Skiftesvik on tunnettu tiiviin realistisesta kerronnastaan, dialogeistaan, joissa näkökulma on tavallisen ihmisen. Pitkä taiteilijanura kertoo syvästä näkemyksestä ja luomisen palosta. Oman paikkakunnan, sen historian, identiteetin, tuntojen ja epäkohtien tulkitseminen ovat olleet tärkeitä motivaattoreita läpi tuotannon.

”Oululla ja laajemmin ottaen koko Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuulla on paljon kiinnostavia aiheita kirjoittajalle. Olen siirtynyt aiheissani vuosikymmeniltä toisille ja ne ovat olleet antoisia löytöretkiä minulle, kirjoittajallekin.”

”Olen oppinut arvostamaan kairojen ja kivikkorantojen ihmisiä, heidän selviytymiskykyään sodissa, nälkävuosina, talouselämän ahdingoissa ja mitä moninaisimmissa kriiseissä. Eriarvoisuuteen ja pahuuteen törmää kaikkina aikoina enkä ole silotellut tapahtumia kirjoissani. Ihmisen kehitykseen, henkiseen kasvuun uskon, vaikka joskus epäilys saattaa kalvaa mieltä”, kirjailija pohtii.

Oulussa vireä kirjallinen ilmapiiri

Kollegoiden myöntämässä tunnustuksessa mainitaan, että Skiftesvikin syvästi persoonallinen työ kirjallisuuden alalla on osaltaan ollut rakentamassa suomalaista kirjallista traditiota.

Paikallisesti hänen uransa on ollut korvaamaton, Joni Skiftesvik oli myös vuonna 2010 mukana perustamassa Oulun kirjailijaseuraa. Hänen mielestään Oulussa onkin tätä nykyä virkeä kirjailijakaarti.

”Oulun kirjallinen ilmapiiri on nykyisin vireä. Erilaisia kirjallisia tapahtumia on paljon ja nuoria, osaavia kirjailijoita putkahtelee kaiken aikaa esille. Oulun kirjailijaseuran perustaminen oli tärkeä asia kaupungin kulttuurielämälle. Se on kulttuurimylly, joka jauhaa monenlaista kirjallista hyvää kaupunkiin”, hän toteaa.

Skiftesvik on nähnyt alan murroksen, kirjoja myydään vähemmän ja nuoriso kaikkoaa kirjojen ääriltä. Hän ei ole kuitenkaan suuresti huolissaan, vaan uskoo uusiin mahdollisuuksiin.

”Suuria muutoksia on koettu ja niitä koetaan vielä lisää, kun kirja levittäytyy digi-maailmaan. Alkuaikojen panikoinnista kustannustaloissa on luovuttu ja nykytilaan on sopeuduttu. Kirjaa tarjotaan jo laajalti paperisen opuksen lisäksi myös sähköisessä muodossa.”

”Toisaalta minut on yllättänyt se, kuinka vähällä pullikoimisella kirjailijat ovat uuden tilanteen omaksuneet. Itse olen tehnyt kustantajani kanssa digisopimuksen, jotta lukijani saavat kaikki kirjani juuri siinä muodossa kuin haluavat”, hän sanoo.

Joni Skiftesvik on uransa varrella ollut äärettömän tuottelias; entä mitä työpöydällä on meneillään tällä hetkellä?

”Siinä on kirjeenvaihtoa, yhden kirjan keskeneräinen kritiikki ja onhan siinä isompikin kirjallinen työ, josta en nyt vielä viitsisi puhua”, hän raottaa salamyhkäisesti.

Ehditkö tarttua vapaa-ajalla muiden kirjailijoiden teoksiin, eli mitä kirjaa luet parhaillaan?

”Aloitin juuri Pertti Rönkön kirjoittaman tietokirjan Aselevon maksumiehet. Se kertoo suomalaisista merimiehistä, jotka joutuivat natsi-Saksan keskitysleireille toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Aiheesta on kirjoitettu yllättävän vähän. Hyvä, että asia nyt korjaantuu.”