Suomalainen isänpäivä vakiintui marraskuuhun

Sari Halonen, vasemmalla, ja Aila Tampio auttavat askartelutöiden paketoinnissa vankalla kokemuksella. Kuvat: Anne Laurila

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Petri Kristian Isoniemi

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Suomessa vietetään jälleen isänpäivää sunnuntaina 14. marraskuuta. Tämä on isille omistettu juhlapäivä, jonka viettoon on tullut jo perinteitä. Lasten ja isien yhteisellä ajalla on merkittävä osuus isänpäivässä. Isänpäivään liittyy myös sellainen perinne, että lapset antavat isilleen isänpäiväkortteja ja lahjoja.

Isänpäivän lähestyminen näkyy kouluissa ja päiväkodeissa syksyllä. Lapset ovat saaneet mieluisia käsityö- tai askartelutehtäviä valmistautuessaan tulevaan isänpäivään. Pöllönkankaan päiväkodin varhaiskasvatuksen eskari- ja viskariryhmät ovat aloittaneet lahjojen valmistuksen jo hyvissä ajoin, jotta työt ehtivät valmistua varmasti kaikilla lapsilla ennen isänpäivää.

Varhaiskasvatuksen opettaja Aila Tampio ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Sari Halonen Pöllönkankaan päiväkodista ovat ideoineet useita lahjoja vuosien varrella.

“Ihan itse me mietimme, millaisia lahjoja kulloinkin askarrellaan. Ideat tulevat milloin mistäkin, pinterestistä tai omasta päästä. Haluamme tietysti, että työt vaihtelevat, ettei joka vuosi ole sama lahja”, Tampio kertoo.

Pöllönkankaan päiväkodin lasten isät saavat isot halaukset ja aineettoman lahjan tänä vuonna.

Yhteiskunta muuttuu, mikä huomioidaan varhaiskasvatuksessa myös merkkipäivien osalta.

“Perheet ovat nykyään monimuotoisia, minkä huomioimme myös erilaisten teemapäivien osalta. Yhdessä mietitään, ketä läheistä halutaan muistaa. Lahja ilahduttaa saajaansa, kun lapsi on sen itse tehnyt ja itse askartelu on mieluisaa, kun lapsi voi tehdä työtä saaja mielessään”, Tampio toteaa.

Isänpäivällä uskonnolliset juuret

Isänpäivän vietto juontaa juurensa uskonnollisista perinteistä. Kristinuskon piirissä on muisteltu ensimmäisenä ihmisenä pidettyä Aatamia, patriarkka Aabrahamia ja Jeesuksen äidin Marian esivanhempia. Roomalaiskatolisen kirkon piirissä ryhdyttiin viettämään isille omistettua juhlaa uuden ajan alussa, 1500-luvulla. Tätä juhlapäivää vietettiin yleensä 19. maaliskuuta.

Isänpäivä ei tullut Suomeen roomalaiskatolisista maista, vaan protestanttienemmistöisestä Yhdysvalloista. Yhdysvaltalainen rouva Sonora Smart Dodd ehdotti 1900-luvun alussa, että myös isät saisivat oman merkkipäivänsä, aivan kuten äitienpäivää vietettiin äitien kunniaksi. Tähän vaikutti se, että rouva Doddin isä oli leskeksi jäätyään kasvattanut lapsensa yksin.

Rouva Doddin aloitteesta isänpäivää ryhdyttiin viettämään hänen kotipaikkakunnallaan Spokanessa kesäkuun kolmantena sunnuntaina, koska Doddin isä William Jackson Smart oli syntynyt kesäkuussa. Tästä syystä Yhdysvalloissa vietetään isänpäivää kesäkuussa.

Suomalainen isänpäivä vakiintui marraskuuhun

Isänpäivän perinne on saapunut Suomeen Yhdysvalloista, mutta isänpäivää vietetään Suomessa marraskuun toisena sunnuntaina. Isänpäivää on vietetty Suomessa 1940-luvun lopulta alkaen, jolloin suomalaiset ja muut skandinavialaiset kauppiaat ehdottivat kyseisen päivän viettoa marraskuussa. Isänpäivä ajoittuu marraskuuhun Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Virossa.

Isänpäivä tuli Suomen almanakkoihin 1970-luvulla, minkä jälkeen kyseinen juhlapäivä alkoi vakiintua Suomeen. Isänpäivä hyväksyttiin pysyvästi kalenteriin vuonna 1987, jolloin se merkittiin myös liputuspäiväksi. Isänpäivästä tuli virallinen liputuspäivä Suomessa viimein vuonna 2019.

Isänpäivän vakiintuminen Suomessa on merkinnyt sitä, että tämä juhlapäivä yhdistää eri sukupolvia. Oulussa asuva Sami Salmela on saanut isänpäivälahjoja omalta pojaltaan, aivan kuten hän on antanut isänpäivälahjoja omalle isälleen.

”Lahjathan ovat olleet etupäässä koulussa tehtyjä, ja niin ne taisi olla minunkin lapsuudessani”, Salmela kertoo.