Spoken word -artisti Lajune tekee taidetta ja avaa ruumiita: Oulussa koti ja sydän

Spoken word -artisti Lajune eli Aki Lajunen on päätynyt monen mutkan kautta Ouluun.

”Olen kotoisin Simpeleeltä Etelä-Karjalasta. Sieltä tie on vienyt Lappeenrantaan, Turkuun, Helsinkiin ja viimein Ouluun”, Lajunen kertoo.

Sanataiteilijan maisemat ovat vaihtuneet joko opiskelun, työn tai elämänmuutosten myötä.

”Mulla ei ole Oulussa sukua, mutta kohta 5-vuotiaan tyttäreni isovanhemmat ja serkkupoika asuvat täällä. Ouluun muuttoon vaikutti aikoinaan juurikin nämä asiat.”

Syvyyksiin, mutta yhdessä

Lajunen ja oululainen Porttikielto Taivaaseen -artisti julkaisivat perjantaina 3. kesäkuuta Syvyyksiin-nimisen biisin. Kappaleen julkaisija on oululainen JVR Music Group Oy.

”Yhteistyö Porttikielto Taivaaseen -artistin kanssa oli mutkatonta. Olin hyvin otettu, että minua pyydettiin mukaan kappaleeseen”, Lajunen myöntää.

Kaksikon yhteistyö sai alkukipinänsä Oulussa jameissa.

”Pitkien viestittelyjen jälkeen sovittiin tapaaminen, jossa puhuttiin Syvyyksiin-kappaleesta enemmän.”

Lajunen sai biisin demon kuunneltavaksi. Heti alussa duo sopi, että jos jotakin syntyy niin syntyy. Väkisin ei tarvitse vääntää.

”Vaikka vaikutamme eri skeneissä, oli sellainen herkkä ja syvä tummuus yhdistävä tekijä. Kirjoitin samana iltana jo oman säkeeni, johon tuli tehtyä enää pieniä viilauksia äänityssessareissa”, lavarunoilija iloitsee.

Lajunen sanoitti Syvyyksiin-biisin yhdessä Elisa Koivupuron kanssa, joka on myös kappaleen säveltäjä. Sovitustyön Koivupuro teki Petri Kuuselan ja Aapo-Matti Puhakan kanssa. Koivupuro soitti akustiset kitarat, Kuusela sähkökitarat biisiin. Puhakka hoiti miksauksen ja jälkituotannon.

Syvyyksiin-biisissä ei ole perinteistä featuring-säkeistöä, vaan Lajusen spoken word -osuus on osa kokonaisuutta ja tarinaa.

Synkkää, kaunista ja herkkää

Spoken word on puhuttua sanaa.

”Tyylejä toki on yhtä monta kuin tekijöitäkin, eikä esimerkiksi rimmaaminen ole niin keskiössä kuin räpissä. Spoken wordiä voi kutsua myös lavarunoudeksi, jolloin se ehkä aukeaa helpommin”, Lajunen tietää.

Hänen mielestään spoken wordin lähimpiä synonyymeja ovat runous ja tarinankerronta.

”Yritin kerran karaokebaarissa selittää jollekin juttelun lomassa, mitä spoken word on. Lopulta tilasin karaokevuoron ilman biisiä ja vedin yhden teksteistäni. Oli helpompi näyttää kuin selittää.”

Syvyyksiin-kappaleesta tuli sen kuuloinen mitä pitikin tulla.

”Itse asiassa biisi taisi tehdä itse itsensä valmiiksi ja me kirjoittajat siirryimme apukuskin paikalle”, runoilija sanoittaa.

Biisistä saatu palaute on ollut positiivista monelta eri suunnalta. Biisiä on kehuttu koskettavaksi, herkäksi ja mahtipontiseksi.

”Ehkä tällainen genrettömyys ja genrerajoja rikkova biisi on uponnut hyvin erilaisiin kuulijoihin”, Lajunen pohdiskelee.

Duo on jutellut muustakin yhteistyöstä varovaisesti ideoiden.

”Tuleeko se olemaan Porttikielto Taivaaseen -kappale, vaiko esimerkiksi työn alla olevan Lajune -spoken word -levyn materiaalia, jää vielä nähtäväksi.”

Sanat veivät jo nuorena

Lajunen alkoi tehdä räppiä 2000-luvun taitteessa eri kokoonpanoissa sekä soolona.

”Tuolloin musiikin jakaminen tapahtui repusta käteen -taktiikalla. Suurten kuulijakuntien haaliminen oli työlästä ilman levytyssopimusta. Vuonna 2007 julkaistiin 1000 kappaleen painos Kaakon Konnat -porukan kanssa”, taiteilija kertoo.

Levy myytiin loppuun eikä uutta painosta tullut tehtyä, vaikka kyselyitä tuli.

Soolona Lajunen on tehnyt Sepeteus-nimellä kolme julkaisua, joista vimeinen jäi julkaisematta.

”Levy valmistui vuonna 2013, niin ehkä vois julkaista vaikka ensi vuonna kun tulee kymmenen vuotta täyteen”, räppäri suunnittelee.

Lajunen paljastaa, ettei räppimaailma tuntunut hänestä omalta pitkään aikaan.

”Se oli sellaista pakkopullaa, jota tein kun oli kova kirjoittamisen tarve. Yritin miettiä muita vaihtoehtoja”, hän muistelee.

Dramaattinen vapaus

Lajunen osallistui Laajasalon opistossa Helsingissä luovan kirjoittamisen kurssille. Yhtenä opettajista oli Jukka Viikilä.

”Viikilän lyriikan ja dramaturgian tunneilla alkoi nousta jonkinlainen sisäinen myrskyvesi, joka etsi halkeamia patovallista”, kirjoittaja kuvailee.

Hän sai ajatuksen tehdä riimipainotteista tarinankerrontaa ja esittää sitä teatraalisesti, draaman kaarta noudattaen.

”Ei tarvitsisi seurata biittiä tai noudattaa mitään kaavaa. Tuntui todella vapauttavalta ajatukselta.”

Lopullisen uravalintansa artisti teki pari-kolme vuotta sitten Oulussa.

”Olin Loska nro2 -runolehden julkkareissa, jossa oli runo open mic. Olin kirjoittanut yhden tekstin tuota iltaa varten ja kävin esittämässä sen.”

Häivähdys stand upia

Sanailija tietää, että lavalla ollessa voi tilaisuudesta riippuen tapahtua oikeastaan mitä tahansa.

Esimerkiksi pari kuukautta sitten Lajunen oli vastailemassa Musteklubilla yleisön kysymyksiin asiantuntijana osiossa: Kysy mitä tahansa ruumiinavauksesta.

”Spoken wordissa yritän rakentaa esityksiini biisivalinnoilla ja käytettävissä olevalla ajalla mahdollisimman hyvän draaman kaaren.”

Lajusen tavoite on pitää kuuntelija hyppysissään koko ajan.

”Rakennan shown niin, että välispiikit liukuvat biisien lomiin, eikä aina edes huomaa, että taas mennään”, hän avaa.

Lajunen kuulee ja näkee yleisön reaktiot lavalle selkeästi, koska esitykset eivät sisällä taustamusiikkia tai livebändiä.

”Pystyn kommunikoimaan yleisön kanssa eri tavalla, kun ei ole periaatteessa mitään rytmiä tai muuta jota seurata. Välillä tuntuu että, tunnelmassa on jotain samaa kuin stand up -klubilla.”

Taidetta tyttären ehdoilla

Lajusen vanhemmat asuvat 600 kilometrin päässä hänen kotiseudullaan. Isosisko asuu Turussa.

”Näkeminen on aika vähäistä, kun ei voi vain piipahtaa kylään kahville. Näkemisen eteen pitää nähdä vaivaa ja suunnitella paljon etukäteen”, runoilija harmittelee.

Perhe on Lajuselle tärkeä, mutta välimatkan vuoksi he eivät luonnollisesti voi olla arjessa mukana.

”Olen lähivanhempi 4,5-vuotiaalle tyttärelle. Isyys on vaikuttanut minuun niin ihmisenä kuin taiteilijanakin. Olen pyrkinyt rytmittämään taiteelliset juttuni aina niille vuoroviikoille, jolloin tyttäreni ei ole minun luonani.”

Tuolloin Lajunen pystyy uppoutumaan asioihin ilman, että se olisi joltakin pois.

”Viikot jolloin tytär on minun luonani vietetään ihan tavallista lapsiarkea. Yhdessä loruilut ja erilaiset roolileikit ovat hyvin inspiroivia juttuja”, hän tykkää.

Lasten kyky mennä nollasta sataan eri tunteiden kanssa on jotain, mitä aikuiset joutuvat filtteröimään.

”Tuota samaa kiihytysajoa käytän itse lavalla ollessani. Ehkä se on tyttäreltä opittua”, tanssiva isä tuumaa.

Runoilijan sydän sykkii Oululle

Esiintyvä taiteilija kertoo suhteensa Ouluun olevan tällä hetkellä tosi hyvä.

”Aikamoista alkutahmeutta oli, silloin kun muutin tänne. Ensinnäkin, täällä on niin tasaista joka puolella. Silmille oli outoa katsoa tällaista maisemaa”, hän myöntää.

Ymmärrettävästi pikkuvauva-arkea eläessä Lajunen ei päässyt tutustumaan Ouluun. Sitten tuli vielä pandemia.

”Nyt kun on päässyt tutustumaan kaupungin kulttuuritarjontaan niin olo on hyvinkin kotoisa. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Niin silloin se koti on Oulussa”, hän kiteyttää.

Runoilijan mielestä Oulu on vastaanottavainen kaikille taiteen muodoille ja esitystavoille. Ilokseen hän on huomannut, että myös lavarunoutta kehitetään kaupungissa koko ajan. Uusia runotapahtumia ja sanataidetyöpajoja järjestetään paljon.

”Täällä järjestetään runo open mic -iltoja ja perinteisiä jameja, joissa lava on vapaa ja oman kokemukseni mukaan vallitsee hyvin tuomitsematon ilmapiiri. Lisäksi on paljon eri tapahtumia ja klubeja, joissa kaikissa spoken word on erittäin tervetullutta. Myös pienemmät festarit ovat jo antaneet esitysaikaa lavarunoudelle.”

Esiintyvä ruumiinavaaja

Lajunen työskentelee oikeuslääkinnässä obduktioteknikkona, eli hänen arkipäivänsä kuluvat ruumiinavaussalissa.

”Haaveeni on jossain vaiheessa saada tehdä enemmän sanataidetta ja vähentää hivenen päivätyötä. Suunnitelmissa on tehdä levy valmiiksi ja sitä kautta saada tuotua spoken wordia vielä enemmän kuuluvaksi ja yhdeksi osaksi musiikkigenreä.”

Lajunen lavarunoilee soolona Oulun Muusajuhlien Muusaklubilla. Koko elokuu on taiteilijalle kiireistä, keikkapainotteista aikaa. Runoilun lisäksi luvassa on myös tanssiesityksiä.

”Joka viikko on jotain ja päälle vielä Tenho Balettituotannon Mahla-esitykset, joissa olen tanssimassa.”

Yksi spoken word -taiteilijan toiveista on jatkaa yhteistyötä Porttikielto Taivaaseen -artistin kanssa.

”Sillä eikös porttikielto taivaaseen kuulostakin aika pysyvältä ratkaisulta?”

Tenho Balettiryhmän Mahla-esitykset Kulttuuritalo Valveella 11.-13. elokuuta. Kantaesitys torstaina 11. elokuuta klo 19. Lajune lavarunoilee soolona Oulun Muusajuhlien Muusaklubilla keskiviikkona 17. elokuuta.