Sitkeys kolikkopuhelimessa kannatti: Aino Kasvi teki 49 vuoden uran Oulun teatterin vaatehuollossa
Vuodesta 1973 on Aino Kasvi kulkenut Oulun teatterin käytävillä. Helmikuussa hän jää eläkkeelle pukijan ja pukuhuoltajan työstään. My Fair Ladyn Elizan puku painuu muistoksi mieleen. Kuvat: Minna Mäki-Heikkilä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Markka ei maaten kasva”, sanoi Aino Kasvin äiti tyttärelleen, joka on noudattanut neuvoa tunnollisesti.
Kun piippolalainen Kasvi valmistui Oulun ammattikoulusta vuonna 1973 pukuompelijalinjalta, hän keräsi kolikoita. Niillä hän soitteli kolikkopuhelimesta sen verran sinnikkäästi Oulun kaupunginteatterin käyttöpäällikölle, että tämä heltyi moisen sisukkuuden edessä ja otti Kasvin töihin.
”En tiennyt teatterista mitään, mutta ajattelin, että siellä varmaankin ommellaan”, Kasvi sanoo teatterin sosiaalitilassa. Sen hän on somistanut mahdollisimman kodinomaiseksi. Yli 49 vuoden aikana teatterista onkin muodostunut Kasville toinen koti.
”Täällä teatterilla tehdään kuusi päivää viikossa kaksiosaista päivää. Työpäivinä olen välillä ajanut kotiin Tyrnävälle ruokkimaan lapset ja illaksi takaisin näytökseen”, Kasvi kertoo.
Vaatteet huollettuina, pestyinä ja paikoilleen aseteltuina
Kasvi jää tämän vuoden helmikuussa eläkkeelle pukijan ja pukuhuoltajan työstään Oulun teatterilta.
Aladdinin taikalamppu oli ensimmäinen esitys, jossa Kasvi oli mukana. Tuosta vuoden 1973 marraskuusta alkaen hän on nostanut joka ilta tuolille valmiiksi näyttelijän vaatteet.
Jokainen laittaa oman lautasensa henkariin.
Pukija-pukuhuoltajana Kasvi kokee olleensa asiakaspalvelija, sillä niin lähellä näyttelijän ihoa hän on työssään mennyt. Kun näyttelijällä on kiire vaihtaa vaatetta esitystä, Kasvi tulee apuun.
”Minun tehtävänä on myös huolehtia siitä, että roolivaatteet on huollettu, pesty ja asetettu järjestykseen näyttelijän helposti pukea ja että esimerkiksi pyyhkeet ovat asianmukaisessa paikassa käyttövalmiina.”
Oulun teatterin alakerran pesuhuone on tullut Aino Kasville tutuksi.
Lisäksi Kasvin pitää olla koko ajan tietoinen siitä mitä missäkin on talossa menossa, sillä näytöksiähän on usealla näyttämöllä samanaikaisesti.
”Näyttelijän liikkeistäkin pitää tietää: mistä kautta ovat sisäänmenot ja ulostulot, jotta vaaterekit ovat oikeassa paikassa”, Kasvi huomauttaa.
Kerran hän muistelee juosseensa kuin formulatallilla näyttelijän perässä laittamassa tyllejä paikoilleen My Fair Ladyn Elizan valkoiseen pukuun. Samalla kampaaja asetteli hattua näyttelijättären päähän.
Vetreä Kasvi tunnustaa, että hänellä ei ole eikä voisikaan olla polvi- tai lonkkavaivoja. Pukijan hommassa pitää könytä välillä myös lattialla, näyttelijän jaloissa.
Pukurunsaat musikaalit ovat jääneet mieleen
Kasvi osallistuu näytelmän koko prosessiin lukuharjoituksista lähtien.
Teatterimaailmassa Kasvia on viehättänyt se, että töissä tulossa on aina jotain uutta: uusia esityksiä, uusia ihmisiä.
Mustalaisruhtinatar, jota Kasvi muistaa esitetyn 150 kertaa, on jäänyt hänelle ehkä voimakkaimmin mieleen. Toinen ikimuistoinen on Mestaritonttu.
”Ja My Fair Lady, yleensäkin musikaalit, varmaan siksi, että runsas vaatteiden määrä teki työstä haasteellista ja siitä tykkään”, Kasvi sanoo.
Suuremmilta kommelluksilta Kasvi on välttynyt, tosin tarkkana ihmisenä hän ompeli kynsikkäät umpeen ennen esitystä.
”Oli siinä näyttelijä-Kari ihmeissään mitä on tapahtunut. Kerran jäi henkari puuteriperuukin takaosaan kiinni vaaka-asentoon.”
Lapsiaan hän on ruokapöydässä ohjeistanut, että ”jokainen laittaa oman lautasensa henkariin”.
Eläkepaperi paloi unessa
Kasvin työtehtäviin kuuluu myös sytyttää teatterin ikkunoihin kynttilät ensimmäisenä adventtina.
”Teenköhän sen nyt viimeisen kerran”, hän pohtii.
Ihan kivuitta eläkkeelle lähteminen ei tapahdu. Kasvi on jo nähnyt unen missä hän polttaa irtisanomispaperinsa – sehän tarvitaan eläkkeelle pääsemiseksi.
Kun vapaus helmikuussa koittaa, hän aikoo vielä palata teatterille tuntityöläiseksi.
Juttu julkaistu Mun Oulussa ensimmäisen kerran 19.11. 2021.
