Sellot vireessä kisaa varten – harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta palkitsee edistysloikalla
10-vuotias Inari Heikkilä odottaa innolla kisamatkaa Porvooseen. Kuva: Henriikka Heikkilä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
10-vuotias Inari Heikkilä sanoo tykkäävänsä sellonsoitosta, koska sello on ”isokokoinen ja isoääninen”. Inari on yksi viidestä Oulun konservatorion oppilaasta, jotka lähtevät tällä viikolla Porvoon valtakunnalliseen sellokilpailuun.
Oulun konservatorion selloluokissa on viime aikoina eletty jännittäviä aikoja. Katseet ovat jo kääntyneet Porvooseen, jossa järjestetään 24.–27. lokakuuta valtakunnallinen sellokilpailu. Oulun konservatoriosta lähtee kisaamaan viisi nuorta taituria.
Kilpailussa on kolme sarjaa. 9–12-vuotiaiden sarjaan osallistuvat Oulusta Lilli Haikola, Elja Kaarre, Nuutti Linjama ja Inari Heikkilä. 16–20-vuotiaiden sarjassa kisaa Marika Pihlajamäki. Keskimmäiseen 13–15-vuotiaiden sarjaan osallistuu lisäksi Albert Takkula, joka on Oulun konservatorion entisiä oppilaita, samoin kuin 16–20-vuotiaiden sarjassa soittava, Kati Valkaman ja Lauri Laitisen entinen oppilas Alma Stupak. Nuorten mukaan kilpailuun säestystehtäviä hoitamaan lähtee konservatorion kamaripianisti Sanna Smolander.
Loikka edistyksessä
Sellistien opettajat Kati Valkama, Hannele Kerkelä ja Heikki Takkula odottavat tulevaa tapahtumaa innolla. Kilpailuun valmistautuminen on ollut pitkä ja monipuolinen matka, jonka aikana ohjelmistoa on hiottu viikosta ja soittotunnista toiseen.
Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä on vaadittu niin oppilaalta, opettajalta kuin vanhemmiltakin. Edistyminen on kuitenkin ollut huimaa. Laajan ohjelmiston valmistaminen on aina hyödyllistä ja opettavaista, kilpailumenestyksestä riippumatta. Monille varsinainen loikka edistymisessä tapahtuukin vasta kilpailun jälkeen, kaiken koetun jälkeen.
Inari Heikkilä ja opettaja Kati Valkama ovat valmistautuneet kilpailuun kuukausien ajan. Kuva: Sanna Smolander
Sellonsoiton lehtori Kati Valkama on 10-vuotiaan Inari Heikkilän opettaja. Inarin kanssa kilpailuohjelmaa on valmisteltu tammikuusta asti. Inarin mielestä valmistautuminen on tuntunut hauskalta.
”Vaikka välillä on väsyttänyt, esiintymiset on olleet kivoja ja karsintavideon tekeminen oli erityisen kivaa. Ja se on kyllä jännä, että aina löytyy kappaleista uutta harjoiteltavaa. Ja vaikka joskus sattuu kommelluksia, ei haittaa.”
Sello on Inarille soittimena mieleinen.
”Se on isokokoinen ja isoääninen ja sitä voi soittaa istuen. Ei tartte seistä.”
Ohjelmiston ahkeran hiomisen ja lukuisien esiintymisten ohella tärkeää on ollut myös henkinen valmistautuminen. Kati ja Inari ovat yhdessä miettineet, että musiikissa on hyvä aina säilyttää soiton ilo ja jakaa se yleisön kanssa.
Samalla voi nauttia edistysaskeleista, joita sinnikäs harjoittelu on tuonut tullessaan. Kilpailusuoritusta voikin verrata laskuvarjohyppyyn.
”Hyppyä harjoitellaan satoja kertoja, varusteet huolletaan viimeisen päälle. Kuitenkin itse hyppy vaatii uskallusta, rohkeutta ja luottamusta. Samalla tavalla myös musiikkiin ja esitykseen pitää uskaltaa heittäytyä, siinä hetkessä. Jälkeenpäin voi todeta ylpeänä: Minä pystyin tähän!” Valkama toteaa.
11-vuotias Nuutti Linjama ja opettaja Hannele Kerkelä iloitsevat kilpailun luomasta hienosta haasteesta. ”Kilpailuun valmistautumisessa olen saanut esiintyä tosi paljon. Sävelpuhtauskin on parantunut. Odotan myös innolla kisojen jälkeen uusia kappaleita”, Nuutti toteaa. Kuva: Sanna Smolander
Kilpailutapahtuma antaa nuorille sellisteille ja pedagogeille paljon eväitä tulevaisuutta varten. Kilpailijat saavat soitostaan arvokasta palautetta tuomaristolta. Kati Valkama on kokenut, että kilpailut ovat myös tärkeä verkostoitumistapahtuma.
”Kisapäivien aikana nähdään ja kuullaan toisia soittajia, ja me pedagogit tapaamme kollegoja eri puolilta Suomea. Samalla kuullaan uutta ohjelmistoa. Kilpailut avaavat myös ajankohtaisen tilannekuvan siitä, mikä on tällä hetkellä sellonsoiton taso Suomessa.”
Kilpailun jälkeen Inari saa uuden, isomman soittimen. Nyt hän soittaa puolisellolla. Kuva: Sanna Smolander
Kisoihin Inari aikoo laittaa päälle luottoasunsa, mustan mekon. ”Siinä on hyvä soittaa”. Kisareissulle lähtee mukaan koko perhe ja kummisetä. Muuten hän suhtautuu tulevaan koitokseen rennolla fiiliksellä.
”Ei kyllä pahemmin jännitä.”
Kisojen jälkeen Inarilla on jo valmiit suunnitelmat: ”Uusi isompi sello. Ja läksyksi Squiren Tarantella!”
Musiikin ohella Inarilla on toinenkin tärkeä harrastus: hän on mukana Oulun kaupunginteatterin Saiturin joulussa.
Jousiakatemian, Porvoon kaupungin ja Porvoonseudun musiikkiopiston järjestämä kilpailu järjestetään nyt toista kertaa. Lisätietoa kilpailusivuilta.