Runokilpailun voittanut Jimi Karjula, 14, pääsi Pariisiin – ”Vähän semmoinen näpäytys minulta, että kyllä niitä luku- ja kirjoitustaitoisia nuoria löytyy”

Viime keväänä seitsemättä luokkaa lopetellut Kaakkurin koulun oppilas Jimi Karjula, 14, niin sanotusti räjäytti internetin. Tai ainakin Mun Oulun Facebook-sivun.

Perjantaina 31. toukokuuta uutisoimme Jimin voittaneen valtakunnallisen Runomaajoukkue-kilpailun tekstillään Erilainen tie. Liikunta-aiheisessa runokilpailussa kannustettiin 7.–9.-luokkalaisia kirjoittamaan urheiluun liittyviä runoja.

Kun julkaisimme uutisen Facebookissa, sille kertyi minuuteissa kymmeniä ja pian satoja tykkäyksiä. Muutamassa päivässä oltiin jo viisinumeroisissa luvuissa. Tätä kirjoitettaessa peukkuja ja sydämiä on reilusti yli 12 000 ja kommentteja yli 300, ja niiden takana ovat aidot ihmiset omilla nimillään, eivät botit. Näin positiivinen reagointi uutisiin on hyvin poikkeuksellista.

Jimi näki itsekin reaktiot tuoreeltaan ja häkeltyi suuresta huomiosta.

”Kaikki läheisetkin sanoivat koko ajan, että ’ooksää nähnyt, siihen on tullut taas tuhat likeä lisää’. Sekin oli aika ihmeellistä, että ei tullut yhtään negatiivista kommenttia”, Jimi muistelee. Se on totta: kommentit ovat järjestään ilahtuneita, kannustavia ja jopa ylistäviä. Niistä käy ilmi, että pitkä ja vaikuttava runo on myös luettu ajatuksella.

Uutista seuranneena päivänä eli lauantaina oli koulun päättäjäiset.

”Kyllä vähän jännittikin mennä kouluun, että mitäköhän tapahtuu, mutta onnitteluja tuli heti tosi paljon ja kaikki olivat noteeranneet somesta ja muualta, että näin oli käynyt. Päättäjäisjuhlassa myös rehtori kertoi asiasta.”

Kohtelias nuorukainen haluaa tämän haastattelun välityksellä kiittää lämpimästi kaikkia runon lukeneita ja tykkäyksiä ja kommentteja antaneita. Hän sanoo lukeneensa joka ikisen kommentin.

Veljen tarina

Jimin voittoruno Erilainen tie kertoi hänen veljensä Joona Karjulan matkasta salibandyn kotimaiselle huipputasolle. Alkavaksi kaudeksi OLS:n joukkueesta TPS:n F-liigajoukkueeseen siirtynyt Joona Karjula on kertonut itse julkisuudessa, että vanhoillislestadiolainen perhetausta ei ole ollut helpoin mahdollinen lähtökohta urheilu-uralle.

Runomaajoukkuekilpailun pääpalkintona oli matka Pariisin olympialaisiin, ja Jimi ilmoitti veljelleen jo hyvissä ajoin ennen tulosten julkistamista, että sinne mennään.

”Joona oli ensimmäisiä ihmisiä, joille kerroin kilpailusta, ja se oli eka ihminen, joka luki sen runon. Se sanoi, että ’sä voit Joona ihan hyvin voittaa ton’.”

Moni lukija sanoi runosta, että se voisi olla biisin teksti tai rap-lyriikkaa, mutta se ei ollut tekijällä lähtökohtana.

”Aloin vain kirjoittaa sitä sillä tavalla, miten se luontevimmin tuli. En ajatellut sitä mitenkään biisiksi, mutta tyyli oli varmaan sen tyyppinen”, Jimi sanoo. Tekstin runko syntyi muutamassa tunnissa, mutta sanojen ja muodon viilailuun meni pitempään.

”Minulla oli aluksi 1–2 eri ideaa, mutta kyllä minä aika nopeasti hoksasin, että Joonastahan minä haluan kirjoittaa.”

Jimi tiedostaa itsekin, että valtavan positiivisiin reaktioihin vaikuttanee se, että uutinen oli niin poikkeuksellinen ja yllättävä: 14-vuotiaat pojat ovat ani harvoin uutisissa kirjoituskilpailujen voittajina, pikemminkin heidän luku- ja kirjoitustaidostaan ja muistakin asioista ollaan syvästi huolissaan.

”Jep. Kaikki muut finalistit olivat tyttöjä, ja kyllähän ne järjestäjätkin sanoivat, että oli siistiä nähdä, kun tulikin yhtäkkiä runopoika, joka voitti kisan. Ei vissiin ollut hirveästi poikia mukana”, Jimi miettii.

”Se oli vähän semmoinen näpäytys minulta, että kyllä niitä luku- ja kirjoitustaitoisia nuoria löytyy myös.”

Pariisin vilinää

Haastatteluhetkellä Jimi on jo kotiutunut Ouluun kolme päivää kestäneeltä Pariisin-reissulta, joka oli tietysti ikimuistoinen. Ohjelmassa oli kisatapahtumia, kuten ilta Stade de Francen yleisurheilukilpailuissa ja naisten koripallon puolivälierä Serbia–Australia, vierailu kisakylässä sekä Pariisin nähtävyyksien katselua.

”Tuntui aika epätodelliselta, tosi siistiltä, varsinkin kun itselleni se oli ensimmäinen kerta ulkomailla. Vähempikin olisi riittänyt”, Jimi sanoo naurahtaen kaupungin suurkaupungin hälinään ja kiireeseen viitaten.

Salibandy ei ole ainakaan vielä olympialaji, mutta ehkä joskus.

”Kyllä Joonakin sanoi, että olisi tosi siistiä olla urheilijana kisakylässä. Siellä oli tosi hyvä tunnelma ja paljon eri maita mukana, siitä tuli semmoinen yhteenkuuluvuuden tunne”, Jimi pohtii. Hän haluaa välittää kiitokset myös palkintomatkan hoitaneelle Suomen Olympiakomitealle ja muille Runomaajoukkue-kilpailun järjestäjille, jotka huolehtivat kaksikosta erinomaisesti.

Jimi kertoo, ettei riitele koskaan kuutisen vuotta vanhemman isoveljensä kanssa, joten matkakin sujui sopuisasti.

”Kyllä mä väitän, että vähän läheisempiä ollaan taas, mutta oltiin kyllä läheisiä jo ennen kilpailua. Meillä on aika paljon ikäeroa, mutta Joona on kuitenkin nuorin isoveljistäni, niin ehkä sitä on jotenkin katsonut aina vähän ylöspäin ikään kuin esikuvana”, Jimi sanoo.

Jimi ei itse urheile, mutta kertoo kuitenkin harrastavansa liikuntaa, muun muassa salilla käyntiä ja sählyä. Juuri kahdeksannen luokan aloittanut poika sanoo, että runoilu ja kirjoittaminen kiinnostaa jatkossakin, ehkä jopa ammattimaisesti.

”Minulla oli jo ennen kilpailua pieni kipinä kirjoittamiseen, mutta ei ollut mitään näyttöjä eikä kukaan ollut sanonut suoraan, että ’hei, sulla on tällaisia lahjoja’. Kilpailun jälkeen tuli tietysti enemmän itseluottamusta.”