Pysyvä jalansija taiteeseen – Johanna Sundqvist ja kolme muuta nuorta osaajaa kulkevat kohti elämänuraa
"Ammennan inspiraatiota taiteeseeni kaikkialta ympäröivästä maailmasta, mutta suosikkimuusiani ovat yleensä luonto, mytologia ja musiikki", Johanna Sundqvist kertoo. Kuva: Sini Liikanen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kulttuuritalo Valve tekee kulttuurihyvinvoinnin edistämistyötä nuorten parissa yhdessä Byströmin ohjaamon kanssa. B-Art-ryhmässä 16–29-vuotiaat taiteen ammattilaiset tai sellaisiksi tähtäävät saavat valmiuksia työllistyä taiteen kentällä laajentamalla osaamistaan niin luomisessa kuin sen taloudellisessa mahdollistamisessakin. Neljä ryhmän jäsenten tarinaa valottaa muun muassa, miten monipuolista nuori taide on.
”Luomiprosessi palkitsee tuomalla näkymättömän näkyväksi”
”Olen Johanna Sundqvist, 27-vuotias graafinen suunnittelija, kuvittaja ja kuvataiteilija. Olen alun perin kotoisin Pietarsaaresta, asuin sitten muutaman vuoden Rovaniemellä, missä opiskelin Lapin yliopistossa taiteen maisteriksi, ja nyt viimeisen parin vuoden ajan olen koettanut parhaani mukaan kotiutua Ouluun.
Taiteen tekeminen, piirtäminen, maalaaminen ja muu luova työskentely ovat olleet minulle elintärkeä henkireikä niin kauan, kuin kynä on kädessäni pysynyt.
Taiteen ja luovuuden merkitys on jopa korostunut entisestään opintojeni päätyttyä, etsiessäni – välillä epätoivoisestikin – paikkaani Oulun luovalla kentällä.
Ammennan inspiraatiota taiteeseeni kaikkialta ympäröivästä maailmasta, mutta suosikkimuusiani ovat yleensä luonto, mytologia ja musiikki.
Taide on minulle usein myös keino purkaa ja käsitellä ajatuksiani ja tunteitani – niin vaikeita kuin iloisiakin. Sen avulla olen pyrkinyt pakenemaan ja lievittämään muun muassa työttömyydestä kumpuavia lannistumisen ja riittämättömyyden tunteita sekä välillä ylitsevuotavaa maailmantuskaani.
Samalla se on myös keino kokea onnistumisen iloa, kun saan saattaa pääni sisällä vellovat, loputtomat ajatukset ja ideat visuaaliseen muotoon. Minulle luomisprosessi, jonkin näkymättömän tuominen näkyväksi, abstraktista konkreettiseksi, on äärettömän palkitseva.
Vaihtelen ja kokeilen mielelläni eri tekniikoita ja ilmaisutapoja, vaikka vakiintunut tyylini onkin tyylitellysti realismiin pyrkivää. Viime aikoina olen palannut pitkästä aikaa akryylimaalauksen pariin, mutta olen tehnyt myös paljon digitaalista taidetta.
Eläinaiheet ovat erityisen lähellä sydäntäni, ja olenkin toteuttanut tilaustöinä jonkin verran lemmikkimuotokuvia.
Innostun kovasti myös kolmiulotteisesta työskentelystä, olipa tekniikkana sitten savi, neulahuovutus tai 3D-mallintaminen. Yleensä työpöydälläni on useita projekteja kerrallaan, ja toisinaan saatan yllättäen törmätä vuosikausiksi keskeneräiseksi unohdettuihin töihin ja inspiroitua niistä uudelleen.”
"Toivon, että ihmiset, jotka eivät usein näe itseään edustettuna taiteessa tai mediassa, voivat löytää teosteni kautta yhteenkuuluvuuden ja rauhan tunteen", Lars Saransalmi toteaa.
”Olen sitoutunut antamaan äänen heille, jotka jäävät syrjään”
”Olen Lars Saransalmi, nuori kuvataiteilija ja kuvittaja. Olen asunut eri puolilla Pohjois-Suomea ja Ruotsia, ja nyt olen palannut synnyinseudulleni Ouluun. Olen opiskellut kuvataidetta lukiosta lähtien ja valmistuin ammattitaiteilijaksi Lapin ammattikorkeakoulusta vuonna 2020.
Intohimoni on tarinankerronta taiteen kautta, ja työskentelen pääasiassa perinteisillä tekniikoilla kankaalle ja paperille, yhdistäen välillä tekemiseeni uusia ja innovatiivisia menetelmiä.
Vaikka työni ovat usein mielikuvituksellisia, minulle on tärkeää, että ne ovat kosketuksissa ihmisyyteen ja herättävät katsojassa tunteita ja ajatuksia. Taiteessani keskityn erityisesti ihmiskokemukseen, luontoon ja historiaan liittyviin teemoihin.
Olen erityisen sitoutunut antamaan äänen nuorille sekä heille, jotka usein jäävät yhteiskunnassa syrjään, erityisesti LGBT+-yhteisöön kuuluville ihmisille.
Olen työskennellyt laajasti kuvataiteen parissa ja tehnyt esimerkiksi kirjankuvituksia, konseptisuunnittelua, muotokuvia ja häämaalauksia.
Teoksiani on ollut esillä kulttuuritapahtumissa sekä näyttelyissä muiden nuorten taiteilijoiden kanssa. Olen myös Ruotsin Illustratörcentrumin jäsen ja olen saanut mahdollisuuden osallistua heidän vuosikatalogiinsa.
Tällä hetkellä minua kiehtoo sarjakuvat taiteen muotona, ja tulevaisuuden haaveenani on tehdä ja julkaista oma täysimittainen sarjakuvateos. Sarjakuvassa tulee näkymään rakkauteni tarinankerrontaan, hahmojen luomiseen ja historiaan.
Toivon, että ihmiset, jotka eivät usein näe itseään edustettuna taiteessa tai mediassa, voivat löytää teosteni kautta yhteenkuuluvuuden ja rauhan tunteen.”
Lars Saransalmen ja Kain Luosujärven taidetta on esillä 5.11.–23.11. Nurkan Galleriassa, Nurkan nuorisotilassa, kauppakeskus Valkeassa.
"Työni jakaminen maailmalle on minun tapani jakaa iloa ja inspiroida", Routa Salmi toteaa.
”Olisi varkaus pitää kaikki tämä hupi itselläni”
”Olen Routa Salmi, 21-vuotias digitaalitaiteilija Kempeleestä. Piirrän vedenalaista fantasiakomediaa nimeltä Kalmaaria (eng. Jellyfer) ja haluan julkaista niistä painettuja sarjakuvakirjoja sitä mukaa, kun uusia lukuja tulee valmiiksi. Suunnitteilla on myös lyhytanimaatiofilmi, jossa hyödynnän koulutustani 2D animaattorina.
Piirustustyylini on värikäs eivätkä digitaalisen pensselini vedokset ole koskaan suoria: suosin aaltoilevia muotoja meriteemaiselle tarinalleni. Jokainen aukeama on täynnä hullun tiedemiehen väri- ja muotokokeita, mutta siitä huolimatta onnistun piirtämään ja julkaisemaan uuden sivun joka viikko.
Joskus myös akryylimaalaan tauluja hahmoistani ja heidän tarinoistaan, käytän niitä kerran ulkona, kun vien ne näytille taidenäyttelyihin erinäisiin nuorisotiloihin tai minne vain tiensä löytävätkin. Olen luvannut itselleni osallistua jokaiseen taidetapahtumaan, joka tulee näköpiiriini ja olen sitä tehdessä huomannut, että työni jakaminen maailmalle on minun tapani jakaa iloa ja inspiroida.
Olen työskennellyt kyseisen sarjakuvaprojektin kanssa vasta kaksi vuotta, mutta alkuni on ollut räväkkä. Pidin ensimmäisen taidenäyttelyni kotikuntani lähikirjastossa ja seuraavaksi olinkin jo matkalla Helsinkiin Nuori Taide 2023 -tapahtumaan osallistuneena. Siellä paikan päällä myös huomasin, ettei lavalla puhuminen olekaan niin pelottavaa kuin miten kaikki olivat sitä mainostaneet.
Löysin intohimoni hahmosuunnitteluun ja tarinoiden kirjoittamiseen 14-vuotiaana, enkä ole sen jälkeen nähnyt itseäni tekemässä mitään muuta. Olisi varkaus pitää kaikki tämä hupi itselläni.
Sarjakuvaani voi lukea Patreonista (@routasalmi) ja muita teoksiani löytyy Instagramista (@routacomics).”
"Piirtämisen lisäksi teen myös studiokuvausta ja tutkin epätavallisuutta, esimerkiksi feminiinisyyden ja maskuliinisuuden välisiä rajoja", Toni Mäkelä kertoo.
”Taiteessani yhdistyvät kauneus ja kauhu”
”Olen Toni Mäkelä, 22-vuotias, ja kotoisin Kellon Takkurannalta, mutta asun nyt lähempänä Oulun ammattikorkeakoulua. Olen alanvaihtaja: minulla on kokin koulutus, mutta opiskelen medianomiksi, visuaaliseksi suunnittelijaksi.
Voisin olla joka paikan höylä tietäen kaikesta jonkin verran, mutta mielelläni tekisin kuvitustyötä. Tähtään yrittäjäksi, se olisi itsenäisyytensä takia ihannetyöni. Haluaisin perustaa oman taideverkkokaupan.
Aloitin piirtämisen 10-vuotiaana. Siitä tuli päivittäinen juttu, koska halusin näyttää, mitä maailmassa näin. Perheessäni oli muitakin, jotka piirsivät paljon, joten siihen tavallaan kannustettiinkin. Ensiksi piirsin eläimiä – My Little Pony oli tosi kova juttu ja joitakin piirroksia on edelleen tallessa.
Anime, japanilainen animaatio ja sarjakuva on opettanut minulle eniten. Isoveljeni katsoi niitä, ja tykästyin tyyliin ja aloin piirtämään enemmän ihmisiä. Minuun vaikuttaneista mangataiteilijoista tärkein on Junji Ito, joka tekee kauhusarjakuvaa.
Kauhu on kiinnostanut minua lapsesta saakka. On vaikea sanoa, mistä kiinnostus alkoi. Internetissähän saattoi aiemmin nähdä sellaista materiaalia, joka nyt ei pääse läpi, kuten vaikka rajuja onnettomuusvideoita. Suodatuin kuvamaailmalle, minusta tuli sille turta. Pystyn katsomaan rankkaakin materiaalia aika ulkopuolisin silmin: minua kiinnostaa ihmisen anatomia, eikä näkemäni herätä minussa tunteita.
Taiteessani yhdistyvät kauneus ja raakuus. Piirrän paljon pin up -naisia ja liitän siihen jonkun raaemman elementin kuten verta. Todennäköisesti joku tekee samantyylistä kuin minä, mutta haluan silti sanoa, että taiteeni ja tyylini ovat täysin uniikkia. Vaikka ihailen Itoa, teen erilaista. Ito piirtää mustavalkoista, outoa ja groteskia. Minulla on värejä, ne ovat tärkeitä!
Työskentelen pääasiassa digitaalisesti, mutta teen myös tussilla, lyijykynällä ja öljy- sekä akryylimaaleilla kausittain. Digitaalinen on helppoa, ”ottaa vaan ja tehdä” -tyyppisesti, sillä yksiössäni ei ole tilaa muuhun eikä minulla ole käytössäni muuta työtilaa.
Suunnittelen tarrojakin, pride-teemalla, ja niissä on sammakkohahmo. Teen myös studiokuvausta ja tutkin epätavallisuutta, esimerkiksi feminiinisyyden ja maskuliinisuuden välisiä rajoja.
Sukupuoli on keskeinen teema myös piirroksissani ja erityisesti transihmiset. Olen transmies – tuon sen esille, koska haluan rohkaista kaikkia olemaan peittelemättä oma itsensä. Minulla meni tosi kauan, ennen kuin uskalsin sanoa, kuka olen.”