Poikkeustila toi Sääkirja-projektin kaikille nähtäväksi

Sääkirja-projektin työryhmä koostuu neljästä taiteilijasta. Mukana sitä työstämässä ovat olleet kuvataiteilija Riikka Kontio, tanssitaiteilija Eerika Arposalo, sanataiteilija Timo Harju sekä äänitaiteilija Paavo Impiö. Rahoitus projektille tuli Suomen Kulttuurirahastolta.

”Idea tuli siitä, että miten kulttuuria voi tuoda sellaisille ihmisille, jotka eivät enää pääse sen pariin”, selittää Arposalo.

Keskeisenä teemana projektissa oli vanhusten luontosuhteen taiteellistaminen. Erityisesti työryhmä keskittyi säähän, vuoden kiertoon ja vuodenaikoihin. Sääkirja-nimi tulee monien ikäihmisten ylläpitämistä sääkirjoista, joihin kerätään havaintoja säästä.

”Monella on perinteenä pitää sääkirjaa”, kertoo Harju. ”Mietin, että voisiko taiteella jatkaa sitä jotenkin.”

Harju on projektin aikana kerännyt niin sanottuja korvarunoja, eli koonnut suoraan Hiirosenkodin asukkaiden sanomisista runoja. Niiden aiheena ovat vanhusten säähavainnot, joita työryhmä on tehnyt yhdessä vanhusten kanssa ulkoillessa.

Runoista Impiö kokoaa ääniteoksia, joita tehdään jokaiselle vuodenajalle omansa. Tähän mennessä valmiina on kevät.

Tärkeintä on yhdessäolo

Säähavaintojen ja niistä koottujen runojen lisäksi projektin aikana ehdittiin tehdä laajasti muutakin. Harju painottaa, että kyseessä on tutkivainen ja tunnustelevainen monitaiteellinen projekti. Taiteen lisäksi tärkeää oli läsnäolo.

”Kävimme kerran viikossa Hiirosessa vierailemassa”, Kontio muistelee aikaa viime syksystä alkukevääseen. ”Olimme siellä vanhusten lähellä, kuunneltiin, juteltiin ja esimerkiksi maalattiin yhdessä.”

Monipuolinen projekti keräsi positiivista palautetta asukkailta. Monet nauttivat ulkoilusta ja yhdessäolosta. Vanhukset saattoivat inspiroitua taiteen ja luonnon avulla kertomaan elämästään.

”Eräs mies istuskeli aina hiljaa käytävillä”, Arposalo kertoo. ”Mutta kun teimme retken Nallikariin, kuulin hänen puhuvan ensimmäistä kertaa. Hän kertoi purjehtineensa ennen poikansa kanssa. Se tuntui palkitsevalta.”

Retkiä he ehtivät tehdä muutamia. Retkien aikana luonnosta kerättiin materiaaleja, joita käytettiin muun muassa niin sanotun luontohuoneen rakentamiseen Hiirosenkotiin.

Huone jäi kuitenkin keskeneräiseksi.

Koronakriisi muutti projektin toteutuksen täysin

Maaliskuun puolivälissä koronavirus iski Suomeen ja keskeytti myös Sääkirja-projektin. Hiirosenkotiin ei päässyt enää vierailemaan.

”Mietimme erilaisia vaihtoehtoja, että miten voisimme toimia”, Kontio sanoo. ”Yksi ajatus oli esimerkiksi se, että näkisimme toisiamme ikkunan takaa.”

Työryhmä löysi kuitenkin uuden tavan jatkaa projektia ja päätyivät tekemään videotervehdyksen asukkaille. Tässä videossa käytettiin Harjun kokoamia ja lausumia korvarunoja, joihin Arposalo on tehnyt ja tanssinut koreografian. Kontio kuvasi ja editoi videon. Impiö äänitti runot ja loi äänimaailman.

”Halusimme muistuttaa vanhuksia, että me olemme edelleen täällä ja että heidän runonsa tulevat nähdyksi ja kuulluksi”, Kontio jatkaa. Hän mainitsee, että videon avulla myös muut kuin Hiirosenkodin asukkaat pääsevät nauttimaan projektin aikana tehdystä työstä.

Keskeytymisen myötä työryhmä potee ikävää. Työn aikana vanhukset tulivat tutuiksi ja tärkeiksi ja poikkeustilan aikana kommunikointi oli hankalaa.

Toiveissa on kuitenkin, että he pääsisivät syksyllä jatkamaan projektin loppuun. Luontohuone rakennetaan valmiiksi ja ääniteokset tehdään kaikista vuodenajoista. Yhteistyönkään ei tarvitse loppua Sääkirja-projektin loppumisen vuoksi.

”Minulla on haaveena, että nyt kun ovi on raotettu, että voisinko käydä siellä ihan vain ihmisen roolissa”, miettii Arposalo. ”Vaikka lapsen kanssa tai lukemassa lehteä.”