Pohjois-Suomen suurin olutseura vaalii vuosisatoja vanhoja perinteitä Oulussa

Pienpanimoiden tarjoama valikoima on nykyään valtava, ja oluesta on pikavauhtia tulossa viinin haastaja ravintoloiden juomavalikoimassa. Paikalliset panimot näkyvät jo useamman ruokaravintolan tiskeillä, ja Oulusta löytyy laadukkaita olutravintoloita kaupungin kompaktiuden huomioon ottaen varsin runsaasti.

Oulussa on siis oltava aktiivinen oluiden harrastajakunta. Päätelmän vahvistaa Oulun Olutseuran puheenjohtaja Mika Peteri.

“Meillä on Pohjois-Suomen suurin olutseura”, Peteri kertoo. Virallisia jäseniä seuralla on tällä hetkellä yli kaksisataa.

Oulun Olutseura perustettiin vuonna 1989. Eniten jäseniä seuran historiassa on ollut 90-luvulla, jolloin se kampanjoi ahkerasti muun muassa esitteitä jakelemalla.

Olutseurassa on ollut jäseniä 19-vuotiaista 80-vuotiaisiin saakka. Jäseneksi pääsi ennen vain kutsusta, mutta jäsenet painottavat, että nykyään kaikki ovat tervetulleita. Jäsenistön sukupuolidemografia on miesvoittoinen, mutta naisiakin on mukana yhä enemmän.

Mikä oluesta tekee niin suositun harrastuksen?

“Olisi tympeää juoda hyvää olutta kotona yksikseen”, sanoo useampi olutharrastaja.

Yhteisöllisyys tärkeää

Pohjois-Suomen olutkulttuurin puolesta toimivat aktiivit ovat yhtä mieltä siitä, että oluen nauttiminen on parhaimmillaan seurassa – esiin nousevat ennen kaikkea yhteisöllisyys sekä paikallisen pienyrittäjyyden tukeminen. Täysin eri ammatillisista taustoista tulevat ihmiset löytävät yhteyden olutkokemuksen äärellä, ja parhaimmillaan olut matkustaa lasiin paikallisesti tuotettuna vain muutaman korttelin päästä.

Aktiiviset oluenharrastajat eivät kuitenkaan jumahda olutravintoloihin, vaan seura järjestää erilaisia tapahtumia, kuten kotioluen maistelua, saunaretkiä sekä olutaiheisia tutustumisreissuja muun muassa mallastamoon. Seura on myös tehnyt yhteistyönä juhlaoluen Limingantullissa sijaitsevan Naïlo-panimon kanssa.

Olutharrastukseen siis liittyy vahvasti yhdessä tekeminen – yhtä pidettiin jopa pandemian aikana etäyhteyden välityksellä.

Ennen 2010-luvulta alkunsa saanutta pienpanimotrendiä erikoiset oluet tulivat Briteistä, Saksasta tai Tsekistä. Seuran jäsenet yhtyvät ajatukseen, että hyvän oluen popularisointi on tärkeää ja että oluen tekemistä ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä. Oluen teko hyvin ei ole helppoa, ja pienpanimot tarvitsevat aktiivista harrastajajoukkoa pysyäkseen elossa.

Monisatavuotinen historia

Oulussa on tehty olutta ainakin 1600-luvulta lähtien, paljastaa Oulun Olutseuran arkistoitu historiikki. Plaatansaaressa tiedetään toimineen vuodesta 1649 alkaen Brygghus-panimon, jonka toiminnan arvioidaan loppuneen isonvihan aikana 1713–1721.

Lähivuosikymmeniltä tiedetään esimerkiksi Toppilan Panimo paikallisena oluentekijänä, ja myös Oulun Panimon panimopubi on olutihmisten muistoissa kohtaamispaikkana. Voisi siis sanoa, että Oululla oli vuosisatoja pitkä oluthistoria, jota edelleen vaalitaan osana paikallista kulttuuriperintöä.

Naïlon panimomestari Bence Czura muutti Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 2014 ja seuraavan kerran vuonna 2018.

“Tilanne on kehittynyt huomattavasti noista ajoista – erikoisoluita etsitään tarkoituksella, eikä Oulussa ole vaikeaa niitä löytää. Ainoa ongelma on, ettei kaikkia olutravintoloita voi mitenkään mahduttaa yhteen iltaan!” Czura sanoo.

Hän näkee, että isoin muutos olutkulttuurissa tapahtui vuosien 2016 ja 2020 välillä. Pandemia antoi lisäsysäyksen panimokulttuurille, kun ihmiset suorastaan hyökkäsivät tukemaan pienyrittäjiä ja olutta myytiin suoraan panimolta kuluttajille. Ukrainan sota on tuonut tilanteeseen oman vaikeutensa, eivätkä panimot välttämättä toipuneet tästä sataprosenttisesti.

Toisaalta mikään ei ole estänyt uusia panimoita syntymästä – Naïlokin perustettiin vuonna 2021.

”Toivon että hiljaisempi aikakausi enteilee, että jotain on tapahtumassa, jotain uutta ja innostavaa, joka antaa koko olutteollisuudelle uuden sysäyksen, enkä malta odottaa”, panimomestari pohtii.

Czura harmittelee sitä, että Naïlo on tällä hetkellä ainoa Oulun keskustan läheisyydessä toimiva panimo.

“Tuntuu hieman yksinäiseltä olla ainoa, joka tekee olutta täällä”, Czura sanoo ja lisää, että jotain uutta olisi mukava saada Oulun olutskeneen. Uudelle olutfestivaalille olisi hänen mielestään tilaa, varsinkin Oulu2026-vuoden huomioon ottaen.

Panimomestari on kiitollinen ihmisten aktiivisuudesta ja siitä, että he todella ostavat paikallista olutta laajasti – ravintolassa, saunaolueksi, lautapeli-iltana, festivaaleilla.

Ihmiset ovat tietoisia koko maan panimoista, toisin kuin Czuran kotimaassa Unkarissa, jossa muiden paikkakuntien oluista ei välttämättä ole koskaan kuullutkaan.

“Olemme murroksessa, jossa määrä vaihtuu laatuun, ja ihmiset haluavat maksaa vähän ekstraa hyvästä laadusta. Muutos ei tapahdu vain olutpiireissä, vaan kaikkialla muuallakin, ja näen sen erittäin hyvänä asiana tulevaisuuden kannalta”, Czura summaa.

Ilman alkoholiakin pärjää

Oulusta löytyy myös valtakunnallinen olutvaikuttaja Milja Seppänen, sivutoiminen olutmaistelun yrittäjä sekä olutkouluttaja. Seppänen on ollut mukana oluttoiminnassa jo viisitoista vuotta ja nähnyt paraatipaikalta oluttyylien kehityksen ja trendien muutokset.

Olutliitossakin vaikuttanut Seppänen kuvailee Oulun olutkulttuuria eläväksi ja kiittelee myös Oulun kohtaamispaikkojen runsautta. Seppänen organisoi oluen maistelutapahtumia, ja asiakaskuntaa on laidasta laitaan.

“Olutmaistelijat ovat hirveän innokasta porukkaa – heistä näkee, että aihe kiinnostaa. He eivät malta, että kerron aiheesta lisää. Yhä useammat ovat kiinnostuneet pienpanimoiden tuotteista”, Seppänen kertoo.

Oulusta on lähtöisin myös Oulun Anarkistimarttojen itsellinen olutkerho, jonka Seppänen myös mainitsee samalla valottaen, että naiset ovat historian saatossa tehneet olutta, ennen kuin siitä tuli stereotyyppisesti miesten hommaa. Olutta kuvaillaan muutenkin tasa-arvoiseksi juomaksi verrattuna vaikkapa viineihin, ja olutpiireissä ollaan armollisia siitä, mistä kukakin tykkää. Ei ole välttämätöntä juoda erikoisoluita, että seuraan voi liittyä.

Olutseurasta löytyy itse asiassa jäseniä, jotka eivät edes juo olutta – mukana ollaan mukavan porukan vuoksi. Seppänen kertoo, että alkoholittomia oluita kysytään valikoimiin melkein joka olutmaisteluun, ja panimotkin ovat ottaneet nollaoluen menekin hyvin huomioon.

”Olutta voi harrastaa vaikkei alkoholia joisikaan, miksi ei – nykypäivänä nollaoluetkin maistuvat joltain”, Seppänen sanoo.

Harrastus yhdistää

Oulun olutharrastajat ovat yhtä mieltä siitä, että ruokaravintoloihin olisi suotavaa tuoda viinin lisäksi hyvin kuratoitu olutlista, josta ihmiset voivat halutessaan valita olutta ruokajuomaksi. Olutta voi myös hyödyntää ruoanlaitossa, mitä Seppäsen mukaan moni ei hoksaa tehdä.

Oulussa on myös hyvät puitteet “oluthengailuun”, eli siihen että kävisi vaikkapa kesällä pyörän selässä kiertämässä muutamia olutpaikkoja. Useimmista olutravintoloista saa myös tasting-lautoja, eli useampaa valitsemaan olutta pääsee maistelemaan sen sijaan että tilaisi vain yhtä laatua kerrallaan.

Seppänen kehottaakin pienpanimo-olueen vielä perehtymättömiä olemaan avoin uusille mauille. Niitä nykyinen oluttarjonta on pullollaan.

Vuodelle 2026 Oulun Olutseura on jo tehnyt suunnitelmia – yhteistyö ravintoloiden kanssa on kiikarissa. Seuran historiikin tekemistä on myös mietitty, sillä matkan varrelle mahtuu jos jonkinlaista harrastajaa. Oulun Olutseuran jäsenistä löytyy esimerkiksi henkilö, jolla on yksi suurimmissa olutpullokokoelmista koko maailmassa.

Parhaillaan olutharrastukseen aktiivisesti osallistuminen on tarjonnut jäsenilleen elinikäisiä ystäviä, ja joillekin jopa elämänkumppani on löytynyt Olutseurasta.

“Ihmisillä, joilla on yksi yhteinen harrastus, on hyvin todennäköisesti muutakin yhteistä”.