Pekka Homasen B-luokka herättää keskustelua kiusaamisesta
B-luokka-taidenäyttelyn avajaisia vietettiin 4.8. Kuvat: Martta Häyrynen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kaikki lähti radiohaastattelusta, jonka Pekka Homanen muistaa kuulleensa muutama vuosi takaperin. Haastattelussa nainen kertoi koulukiusaamisesta ja kuinka hän tulee ikuisesti muistamaan kiusaajansa.
Samanlaisia tarinoita keräämällä Homanen alkoi työstää taidetta kiusaamisteeman ympärillä. Hänellä oli aikaisemmin ollut työn alla jo puisista kirjaimista luotua taidetta, mutta kiusaamisaiheista näyttelyä varten ne muuntuivat erilaisiksi figuureiksi, jotka nyt ovat esillä B-luokka-näyttelyssä. Kirjaimet toistuvat myös näyttelyn maalauksissa.
”Ne kuvaavat sitä hämmennystä ja sekamelskaa sisällä”, Homanen kertoo kirjainten symboliikasta.
Kirjaimet ovat teoksissa sekaisin, niin kuin kiusatun mielenmaisema voi olla.
Tarinoita oikeasta elämästä
Tarinoita Homanen löytää joka puolelta, niin sanomalehdistä ja radiosta kuin ympärillä olevilta ihmisiltäkin. Eräs näyttelyn teoksista on saanut inspiraationsa Homasen ystävän kertomuksesta työpaikkakiusaamisesta.
”Hän oli töissä jonkinlaisessa esimiesasemassa ja ihmetteli, kun jatkuvasti kokouksiin saapui vähemmän ja vähemmän ihmisiä. Lopulta hän oli ainoa, joka saapui kokouksiin paikalle”, Homanen sanoo. ”Se meni niin pahaksi, että hän joutui lopettamaan työt ja käymään terapiassa.”
Näyttelyn nimi, B-luokka, viittaa Homasen mukaan siihen, mistä kiusaaminen yleensä johtuu.
”Voi olla esimerkiksi joku fyysinen, näkyvä vika tai vaikka köyhä, jonka takia ei ole A-luokkaa, eli sitä tylsää keskitasoa ja massaan kuuluvaa. A-luokkalainenkin voi joutua myös kiusatuksi, jos hän erottuu joukosta.”
Yhteistyötä nuorten kanssa
Homanen kokee aiheen äärettömän tärkeäksi, vaikka se onkin hyvin vaikea. Hän haluaa näyttelyn avulla avata keskustelua kiusaamisesta.
”Kukin katsoo töitä omalla tavallaan”, Homanen kertoo. ”Haluan vain sitä, että työt nostavat kysymyksiä.”
Homanen on tehnyt yhteistyötä B-luokka-näyttelyn tiimoilta koululaisten kanssa. Viime syksynä hän työsti numerofiguureita juuri seitsemännen luokan aloittaneiden nuorten kanssa. Taiteen äärellä keskustelua syntyi.
”Kun tuollaista tehdään, niin siinä pystytään puhumaan helpommin vaikeasta aiheesta, kun vertaa esimerkiksi luokkatilaan.”
Hän toivoo yhteistyön koululaisten kanssa jatkuvan, kunhan koronatilanne hellittää.
Keskustelu pääosassa
Galleria MABD:n galleristi Hanna Manninen kokee myös, että Homasen näyttely herättää mielenkiintoista ja tärkeää keskustelua.
”Näistä teoksista kiusattu tai kiusaaja voi löytää tiettyä symboliikkaa, ne avautuvat toiselle ihan eri tavalla kuin toiselle”, Manninen kehuu. ”Ihmiset yrittävät aina löytää jokaisesta teoksesta jotain läheistä ja tuttua.”
Manninen lähestyi itse Homasta näyttelyn tiimoilta, koska oli jo aikaisemmin nähnyt hänen kiusaamisaiheisia töitään ja kiinnostunut niistä.
”Tämä on tärkeä aihe, mistä pitää keskustella”, Manninen jatkaa. ”Tässä seuraavan kolmen viikon aikana nousee varmasti hyviä keskusteluja.”
Myös Manninen haluaa saada nuoria Homasen taiteen pariin.
”Toiveena olisi lähestyä kouluja ja saada tänne kouluryhmiä, sekä järjestää taiteilijatapaamisia.”