Pappakahveilla kuultua, osa 3: Onko Oulun uusi brändi se, ettei asioista osata päättää?

Onnistuneeseen kahvihetkeen kuuluvat olennaisesti kuuma kupponen ja vaihtelevat puheenaiheet. Oululaistuneet Pappakahvit-podcastin sanaveikot Juhani Parhiala ja Mikko Repka arvostavat huoltoasemien munkkeja yhtä paljon kuin vapaasti virtaavaa ajatusten vaihtoa. Joskus on hyvä nostaa pöydälle myös kriittisempiä mietteitä, mutta sekin tehdään pohtivassa hengessä, ilman kiivasta väittelyä ja nuijan paukuttelua.

Alun perin Kannuksesta ja Imatralta kotoisin olevat miehet ovat päässeet katsomaan Oulun kehitystä jo pidemmän ajanjakson verran. Parhiala saapunut kaupunkiin kaksikymmentä vuotta sitten, ja kokee elämän olleen siihen aikaan osittain erilaista.

”Silloin oli luksusta käydä Zeppeliinissä syömässä kebabia tai kiinalaisessa ravintolassa. Eihän me ajatella ravintolassa käymistä enää semmoisena, kun kaiken voi woltata kotiovelle”, hän pohtii.

”Toisaalta Oulu näyttää nyt muutenkin hyvin eriltä, kun sitä katsoo perheellisen silmin”, Parhiala lisää.

Oulun helmet esille

Markkinoinnin parissa työskentelevä Parhiala on miettinyt Oulun brändiä, erityisesti matkailun näkökulmasta.

”Oulu on mennyt hirveästi eteenpäin pyöräilykaupunkina, mutta se on hukattu brändillinen piirre, sillä jokaisella oululaisella on oma pyöräilytarina”, hän sanoo.

”Oululaiset kuvittelevat ylipäätään matkailumielessä, että tämä riittää. Kansainvälisellä mittapuulla tämä ei riitä. Tarvitaan seudullinen kokonaisuus, koska me ollaan maakuntien Suomi”, näkee Parhiala.

Repka on tullut Nokialle töihin yrityksen kulta-aikana, joka on piirtynyt hänen mieleensä erityisenä elämänjaksona.

”Nokialla meni älyttömän hyvin ja oltiin koko universumin valtiaita. Miljoonat oli onneksi siinä vaiheessa jo jaettu, niin ei tarvinnut minun niistä huolehtia”, virnistää Repka.

”Oli niin siistiä olla valtavan jättiläisen kyydissä, ja että se kaikki tapahtui Suomessa, vieläpä Oulussa. Kyllä siinä oli texasinveijari ihmeissään, kun pelmahti meille yritysvierailulle keskelle pimeää marraskuuta”, hän muistelee.

Myös Repkalla on omat näkemyksensä siitä, mitä asioita Oulusta kannattaisi nostaa enemmän esille.

”Aina puhutaan vain matkailusta, mutta Oulun yliopistollisesta sairaalasta on tulossa tosi kova pläjäys. Uskon, että juuri terveydenhoitopuolella tehdään tulevaisuuden innovaatiot. Ehkä siitä nousee uusi Nokia”, Repka visioi.

”OuluHealthissa on ihan maailmanluokan osaamista, millä kyllä kelpaisi paukutella henkseleitä”, hän jatkaa.

Kaupunginjohtaja on kaupungin kasvot, ja hän seisoo koko tämän koneiston päällä, haluttiin sitä tai ei.

Johtajuutta kaivataan

Juttu polveilee ajankohtaiseen aiheeseen; uuden kaupunginjohtajan valintaan. Mun Oulun taannoin teettämän gallupin mukaan aihe on oululaisille hiukan etäinen, mutta Parhialalla on selkeä näkemys siitä, millaisen kaupunginjohtajan hän haluaa.

”Kaupunginjohtaja on tavallaan kuin yrityksen toimitusjohtaja, joka on yhtiön tärkein myyjä. Hän ei myy palveluita vaan myy sitä yhtiötä. Toivoisin, että tuleva johtaja olisi sellainen, joka myy Oulua meille itsellemme ja kaikille muille”, hän sanoo.

Keskimäärin ihmiset haluavat, että johtajat näyttävät mallia ja esimerkkiä, että mihin ollaan menossa.

”Kaupunginjohtaja on kaupungin kasvot ja hän seisoo koko tämän koneiston päällä, haluttiin sitä tai ei. Toki hän voi suhtautua siihen niin, ettei ole paljon julkisuudessa, mutta silloin menetetään jotain oleellista”, Parhiala pohtii.

”Keskimäärin ihmiset haluavat, että johtajat näyttävät mallia ja esimerkkiä, että mihin ollaan menossa. Yritysjohtajatkin ilmoittavat, että me teemme nyt näin, ja jatkossa kehitys kulkee osoittamaani suuntaan”, hän lisää.

Repka toivoo kaupunginjohtajalta myös ihmisläheistä otetta.

”Korona-aikaan pääministeri ja presidentti lopettivat kriisiviestinnässä jargonin, ja puhuivat suoraan kansalle, mikä nosti heidän suosiotaan. Nyt voisi olla hyvä sauma kaupunginjohtajalla lähteä vähän samaan suuntaan”, hän tuumaa.

Päättämättömyys syö luottamusta

Oulun kaupungin päätöksenteko ja kehityksensuunta ovat jääneet Repkalle ja Parhialalle verhon taakse. Molemmat toivoisivat niiden suhteen vahvempaa läpinäkyvyyttä.

”Joskus tulee fiilis, ettei Oulun kaupungin kehityksessä ole suuntaa, vaan se menee mihin menee. Uskon, että siellä on syvää logiikkaa taustalla, mutta me emme vaan tiedä siitä”, Parhiala sanoo.

”Yliopistoakin oltiin viemässä kuin kuoriämpäriä sinne sun tänne. Menee luotto päätöksentekoon, kun milloin sitä ollaan siirtämässä Raksilaan, milloin se on jäämässä Linnanmaalle, ja kohta se varmaan siirretään samaan paikkaan Kalevalapuiston kanssa”, Repka vastaa.

”Pitää kai kaupungilla olla jokin mielipide, mihin se haluaa tätä kaupunkikehitystä viedä. Miltä se näyttää tavalliselle oululaiselle, kun päätös siitä, että jääkö vai lähteekö se, on ulkoistettu poliittiselle koneistolle. Millaista johtajuutta se edustaa”, pohtii Parhiala.

”Just on rakennettu tiet ja baanat, ja sitten koko laitosta ollaankin viemässä pois. Se näkyy ulospäin myös tietynlaisena brändinä siitä, ettei osata päättää”, lisää Repka.

Johtajien tehtävä on ohjata siihen, mistä tulisi keskustella. Mitkä ovat niitä kohtalokysymyksiä, ja mitä me niiden kanssa tehdään?

Epävarmuus luo ulkopuolisuutta

Parhiala näkee pitkäaikaisen epävarmuuden vaikuttavan ihmisten valintoihin ja kanssakäymiseen.

”Normaali ihmisen elämään epävarmuus ja päämäärättömyys vaikuttaa monella tavalla. Uskallatko ostaa asuntoa tietyltä alueelta, tai uskaltaako kahvilaa perustaa alueelle, jos pitää pelätä, että sieltä lähtee 10 000 henkilön populaatio pois”, hän pohtii.

”Epävarma päätöksenteko tekee ihmisistä ulkopuolisia. Vasta kun päätös on tehty, ihminen voi käydä keskustelua siitä, mitä tehdään ja miten edetään”, Parhiala painottaa.

Mies kokee päätösten vaikuttavan vahvasti myös keskustelukulttuuriin.

”Jos katsotaan nykyhallituksen koronahoitamista, oli siitä linjasta poliittisesti mitä mieltä tahansa, niin ihmiset pystyivät osallistumaan keskusteluun, koska siinä oli selkeä linja, että me tehdään näin”, Parhiala sanoo.

”Jokuhan meille asettaa sen, mistä keskustellaan. Johtajien tehtävä on ohjata siihen, mistä tulisi keskustella. Mitkä ovat niitä kohtalokysymyksiä, ja mitä me niiden kanssa tehdään”, hän painottaa.

Kahvipannu on tyhjentynyt ja mielessä pyörineille ajatuksille on annettu tilaa. Erilaisia näkökulmia on tutkittu ja ihmetelty, kuten kunnon pappakahveilla kuuluukin. Mun Oulu kiittää Juhania ja Mikkoa mukavista juttutuokioista ja toivoo Pappakahvit-podcastille herkullisia puheenaiheita myös tulevaisuuteen.