Pappakahveilla kuultua, osa 1: Onko tämä se Oulun keskusta, minkä oikeasti haluamme?

Huoltoasemien kahviot ovat perinteisiä pappakahvikulttuurin kotipesiä. Parlamenttipöydissä on tapana käydä avointa keskustelua, joka perustuu enemmänkin asioiden pyörittelyyn kuin oikeassa olemiseen ja väittelyn voittamiseen. Ennen Pappakahvit-podcastin aloittamista Juhani Parhialan ja Mikko Repkan yhteiset kahvittelut sijoittuivat edesmenneeseen Cafe Biskettiin, joka sijaitsi paraatipaikkalla Rotuaarin lavan läheisyydessä.

Lempipaikan muistelu herättää Repkassa pohdintaa keskustakulttuurista.

”Oulun keskusta on mennyt siihen, että siellä on vain ketjuravintoloita ja -kahviloita toisensa perään. Se on aika nopeasti nähty. Torilla on kesällä jotain toimintaa, mutta tyhjänä se on kuin vetypommin jäljiltä. Tulee väkisin mieleen, että tämmöinen keskustako me halutaan”, Repka tuhahtaa.

”Merellisyydestäkin aina jauhetaan, mutta vesi betonilaatikoiden ympärillä ei ole meri. Toisaalta eipä minulla ole tähän ehdottaa mitään keinoa, jolla Oulusta yhtäkkiä tehtäisiin merikaupunki”, hän jatkaa.

Parhiala on myös miettinyt keskustan vetovoimaa.

”Jos ajatellaan, että mikä on toimiva keskusta, niin siellä on persoonallisia asioita, mitä ei ole muualla. Historiaa sekä omalaatuisuutta, sellaista mitä ei voisi olla missään muualla kuin täällä”, hän miettii.

”Jos halutaan elävöittää keskustaa, ei kannata kaavoittaa suolle peltomarketteja. Laitetaan ilmaiset parkkipaikat ja moottoritien varteen maailman isoin kauppa, ja sitten ihmetellään, minkä takia keskustassa ei käy kukaan. Ei se ole taikuutta. Ihmisillä on kiire, eikä niillä ole kovin paljon rahaa ja aikaa tuhlattavaksi, joten ne ottavat se helpoimman ratkaisun, ja ajavat markettiin”, Parhiala jatkaa.

”Toisaalta Kivisydän on kyllä kätevä, kyllä keskustaan auton saa, mutta mitä täällä on sellaista, minkä vuoksi kannattaa tulla”, Repka heittää ilmaan.

”Ei niillä parkkimaksuilla lähdetä pelkkää maitoa ostamaan”, vastaa Parhiala.

Vuokrataan- ja myydään -kyltit kiinteistöjen ikkunoissa alkoivat olla osa Oulu-brändiä

Uusi Nokia vai pieniä toimijoita

Parhiala ja Repka ovat halunneet podcastin sisällössä nostaa esiin oululaista omalaatuisuutta.

”On semmoinen olo, että Oulussa on paljon enemmän kuin mitä kerrotaan. Varsinkin kun oululainen kulttuurielämä on hirveän piilossa olevaa. Tavallaanhan me tanssahdellaan koko ajan niiden aiheiden ympärillä, ihan sama, puhutaanko musiikki-ilmiöistä tai mistä vaan, mikä tapahtuu Oulun sisällä”, Parhiala kertoo.

”Kestonosto on olutpuolelta esimerkiksi Maistilan ja Hailuodon panimon oluet. Halutaan antaa arvostusta paikallisille toimijoille, jotka oikeasti ansaitsevat sen”, hän jatkaa.

Herää kysymys, että mikä merkitys koko keskustalla on.

”Suomessa on vähän semmoinen perinne, että odotetaan uutta Nokiaa. Eli kun Oulun keskustasta hävisi Stockmann, siihen etsittiin toista samanlaista, eikä jotain pienempiä palasia. Asiaa pitäisi lähestyä orgaanisemmin, eikä odottaa jotain yhtä pelastajaa, joka herättää koko keskustan eloon”, Parhiala pohtii.

”Anttilan lähdön jälkeen alkoi myös näyttää siltä, että keskustan valtaavat kokonaan pelkät sote-alan yritykset, kun ruokakaupatkin hävisivät. Ennen keskustaan tultiin erilaisten kauppojen perässä. Herää kysymys, että mikä merkitys koko keskustalla on”, hän jatkaa.

Repkaa ovat surettaneet tyhjät kiinteistöt.

”Vuokrataan- ja myydään -kyltit kiinteistöjen ikkunoissa alkoivat olla osa Oulu-brändiä. Olen miettinyt, että ollaanko näitä asioita kehittämässä eteenpäin, vai onko tämä ollenkaan minkään tahon vastuulla”, hän tuumaa.

”Eipä tänne keskustaan viitsi ulkomaalaisia tuoda, ja esitellä kahviloita ja pikaruokaloita, joita löytyy joka maasta”, jatkaa Parhiala.

”Voihan sitä sanoa, että tässä mäkkärissä kahva on vasemmalla puolella, vaikka jossain muualla saattaa olla oikealla”, lohkaisee Repka.

Se on tyypillinen oululainen ilmiö, että pelätään ensin jonkin asian puolesta, ja siinä on kauheat riskikertoimet, että onko vaiko ei.

Muutokset piilossa

Keskustelu Oulun kehittämisestä siirtyy laajemmalle kehälle. Hiukkavaaran kasarmeilla bändissä metelöivä Repka on iloisesti yllättynyt kuullessaan, että vanhan Hiukkavaaran bänditalot säilyvät paikoillaan, vaikka uusi Jääkärinkankaan asuinalue rakentuu samalle seudulle

”Sitäkin vuosia jappastiin, että pistetäänkö ne lanan alle vai ei. Olisi ollut kiva, jos tästä päätöksestä olisi pidetty vähän suurempaa meteliä”, mies toteaa.

”Se on tyypillinen oululainen ilmiö, että pelätään ensin jonkin asian puolesta, ja siinä on kauheat riskikertoimet, että onko vaiko ei. Sitten päätös saattaa tulla hyvään suuntaan, mutta kukaan ei tiedä siitä. Se on osa oululaista kulttuuritarinaa”, lisää Parhiala.

”Se, jolla onni on, se onnen kätkeköön”, Repka lausuu naurahtaen.

Parhiala on miettinyt paljon myös Pikisaaren toimintaa.

”Tunnen sieltä ihmisiä, mutta ei ne pidä itsestään meteliä. Sinne on tullut Mallassaunaa ja muita toimijoita, ja yhtäkkiä se on kulttuurinen paikka, mutta se ilmestyy kuin vahingossa ja salaisesti. Ja juuri ne ovat niitä persoonallisia paikkoja, joita Oulussa tarvitaan”, hän painottaa.

Kun ei itse tarvitse kantaa päätöksistä vastuuta, voi vain puhua ympäriinsä.

”Hietasaari on kans yksi ikuisuuspuheenaihe, että mitä sinne tulee, ja miten siellä porukkaa viihdytetään. Hailuoto on muuten myös ihan mielettömän omalaatuinen ja hieno paikka. Sitäkin tulee miettineeksi, että kuinka paljon silta veisi pois sitä erityisyyttä”, tuumailee Repka.

”Näistä on kyllä hauska höpistä, vaikkei mitään järkeviä ratkaisuja keksitäkään”, hän jatkaa.

”Sepä se, kun ei itse tarvitse kantaa päätöksistä vastuuta, voi vain puhua ympäriinsä”, Parhiala vastaa virnistäen.

Kahvikupit ovat tyhjentyneet ja munkin sokerit pyyhitty parrasta. Aromikkaat ajatukset ovat saaneet vapaasti leijua pöydän yllä, kuten hyvillä pappakahveilla kuuluukin. On aika palata arjen kiertokulkuun keräämään uusia ihmettelyn aiheita.